Työ­mark­ki­noi­den luot­ta­muk­sel­lis­ten vä­lien heik­ke­ne­mi­nen al­koi jo kah­dek­san vuot­ta sit­ten. Tuol­loin Elin­kei­no­e­lä­män Kes­kus­liit­to il­moit­ti yk­si­puo­li­ses­ti, et­tei se enää ole so­pi­mu­so­sa­puo­li.

Näin päät­tyi 22 vuot­ta kes­tä­nyt kes­ki­tet­ty­jen tu­lo­po­liit­tis­ten ko­ko­nais­rat­kai­su­jen te­ke­mi­sen mah­dol­li­suus.

Neu­vot­te­lut ha­jau­tui­vat lii­toil­le ja yri­tys­ta­sol­le. Palk­ka­koor­di­naa­ti­os­ta tuli ää­ret­tö­män vai­ke­aa, kos­ka eri alo­jen int­res­sit ovat pa­has­sa ris­ti­rii­das­sa ja so­pi­mus­ten pi­tuu­det ja päät­ty­mi­set vaih­te­le­vat.

Vie­lä vai­ke­am­mak­si me­nee, kun hal­li­tuk­ses­ta tuli työ­mark­ki­na­o­sa­puo­li. EK:n roo­li­na on si­vus­ta seu­raa­mi­nen, kom­men­toin­ti ja lob­baus.

Tu­pois­sa oli hy­vät ja huo­not puo­len­sa. Pa­ras­ta oli yh­tei­sen ti­lan­ne­ku­van mää­rit­tä­mi­nen ja ti­lan­tee­seen so­pi­vien ta­voit­tei­den aset­ta­mi­nen, ku­ten kllpai­lu­ky­vyn ja työl­li­syy­den nos­to, inf­laa­ti­on ku­ris­sa pi­tä­mi­nen ja jul­ki­sen ta­lou­den ta­sa­pai­no.

Nyt hal­li­tus mää­rit­te­li ta­voit­teet ja kei­not. Tuli yk­si­puo­li­nen Ruot­sin mal­li, jos­ta puut­tu­vat pit­käl­ti työn­te­ki­jän oi­keuk­sia suo­jaa­vat osat.

Hal­li­tuk­sen ti­lan­ne­ku­va on oi­kea, sy­väs­sä suos­sa ol­laan. Kei­nois­ta suos­ta nou­se­mi­sek­si val­lit­see val­ta­va ris­ti­rii­ta. Op­po­si­tio on vä­li­ky­sy­myk­si­neen hal­li­tuk­sen kim­pus­sa ja ay-lii­ke ban­de­rol­lei­neen tu­ruil­la ja to­reil­la.

Luot­ta­muk­ses­ta ja yh­teis­työ­ky­vys­tä ei ole jäl­jel­lä edes rip­pei­tä.

Väis­ty­vä pre­si­dent­ti Sau­li Nii­nis­tö pe­rä­si yli vaa­li­kau­sien me­ne­vää yh­teis­työ­tä op­po­si­ti­on ja hal­li­tuk­sen vä­lil­lä Suo­men pe­las­ta­mi­sek­si.

Ale­xan­der Stubb ja Pek­ka Haa­vis­to näyt­ti­vät, mi­ten si­vis­ty­nees­ti ja tois­ta kun­ni­oit­ta­en voi­daan po­li­tii­kas­sa toi­mia.

Esi­mer­kit ja pu­heet jää­vät vail­le mer­ki­tys­tä, kun ay-väki ja hal­li­tus maa­laa­vat it­se­ään nurk­kaan. On vai­kea pääs­tä ulos ru­mia jäl­kiä jät­tä­mät­tä. Suo­mel­la on nyt pa­rem­mat läh­tö­koh­dat kuin 1990-lu­vun la­man jäl­keen. Ei ole pank­kik­rii­siä, ei­kä pel­koa ul­ko­mais­ten ra­ha­ha­no­jen sul­keu­tu­mi­ses­ta.

Kaik­ki on omis­sa kä­sis­sä. Mut­ta kuka kat­soo Suo­men etua ly­hy­el­lä ja pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä. Ha­e­taan­ko komp­ro­mis­sien si­jaan sel­kä­voit­to­ja?

Ne ei­vät ole kos­kaan tuot­ta­neet kuin kos­to­men­ta­li­teet­tia. Me­ne­tyk­set työ­mark­ki­nau­u­dis­tuk­sis­sa kui­ta­taan vii­meis­tään liit­to­jen vä­li­sis­sä neu­vot­te­luis­sa.

Niin leh­tem­me ju­tus­sa kuin ylei­ses­ti­kin kan­sa­ne­dus­ta­jat ja ay-väki pu­hu­vat sii­tä, mi­ten he toi­vo­vat so­vun löy­ty­vän ja lak­ko­jen lop­pu­van. Toi­vo ei au­ta, jos ei ole ha­lua, ei­kä ky­kyä kuun­nel­la tois­ta osa­puol­ta ja so­pia.

Pau­li Uu­si-Kil­po­nen