EU:n mallioppilas pian tarkkiksella
Suomesta puhuttiin pitkään Euroopan Unionin mallioppilaana. Käytännössä luonnehdinta tarkoitti sitä, että Suomi täyttää pilkulleen kaikki määräykset ja asetukset.
Nyt tuo maine on pahasti rapautumassa etenkin taloudessa. Suomi velkaantuu nopeiten EU-maista, sen kasvu on heikointa ja julkisen velan rajan 60 prosenttia bruttokansantuotteesta ylitettiin jo aikoja sitten. Luku on jo lähellä 90 prosenttia, eikä suhde tällä vaalikaudella muutu kuin ylöspäin. EU:n tarkkailuluokka kutsuu mallioppilastaan.
Miten tässä on päässyt näin käymään, vaikka Petteri Orpon hallituksen valtiovarainministeri Riikka Purra on heilutellut saksia, luvannut nipistää kaikesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin?
Nyttemmin valtiovarainministeriön virkamiehet ovat selvittäneet sekin, miten Sanna Marinin hallitus tuhlasi rahaa muuhunkin kuin vain koronakriisin hoitoon. Luku on kymmeniä miljardeja vaalikauden aikana. Hyvää oli se, että työllisyysluvut pysyivät ennätyksellisellä tasolla, kun suomalaiset uskalsivat kuluttaa ja korona-ajan yli autetut yritykset työllistää.
Nyt velkaantuminen jatkuu samaan tahtia kuin Marikin kaudella, jopa enemmän. Miljardien säästötkään eivät auta. Kun säästetään eli tukia leikataan ja turvaverkkoja harvennetaan, suomalaiset eivät uskalla kuluttaa, vaikka monilla rahaa olisikin. Ne, joilta on viety eniten, eivät suuntaa marketteihin, vaan leipäjonoihin.
Parin miljardin veronalennuksetkin valuvat nyt hukkaan, koska suurimmat hyötyjät eivät kulutustaan kasvata, vaan sijoittavat rahastoihin tai laittavat rahat tileille korkoa kasvamaan.
Talouskasvun eväiksi tarkoitetut toimet sotivat itseään vastaan ja vievät sen mitä säästöt tuovat. Väärä ajoitus on julkiselle taloudenpidolle myrkkyä. Sen opetti jo John Maynard Keynes 90 vuotta sitten.
Suomen ainoa toivo lepää nyt siinä, että viivästynyt talouskasvu vihdoin alkaisi. Ihan tyhjästä eivät toiveet tule. Teollisuuden tilauskirjat täyttyvät ja uudet teknologiayritykset kasvat voimakkaasti.
Kun vienti vetää taloutta ylöspäin ja myönteiset uutiset täyttävät mediatilaa, voi psykologinen lukko kuluttamiseen aueta ja uusia työpaikkoja sen myötä syntyä.
Patoutunutta ostotarvetta on paljon ja palkankorotukset ja korkojen lasku tuovat palkansaajien talouteen liikkumatilaa. Se voi laukaista samanmoisen kulutusbuumin kuin viimeksi koronasta toipuminen aina siihen asti, kunnes Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Pauli Uusi-Kilponen
Päätoimittaja


