50 000 euroa testaa raumalaisten osallistumishalun
Raumalaisilla on tunnetusti sana hallussaan, kun puhutaan kaupungin epäkohdista. Kahvipöydissä ja sosiaalisen median ryhmissä tiedetään tarkasti, mikä mättää. Lähiliikuntapaikat kaipaavat kunnostusta, Kanalin ja sataman ympäristöön toivotaan viihtyisämpiä oleskelupaikkoja, koirapuisto kaipaa kunnon varustusta ja nuorille toivotaan lisää matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja. Nyt kaupunki lyö pöytään 50 000 euroa ja kysyy, mitä kaupunkilaiset tekisivät asioille?
Osallistuva budjetointi on demokratian kuntotesti. Kyseessä ei ole pelkkä hallinnollinen kokeilu, vaan suora haaste jokaiselle, joka kokee, etteivät päättäjät kuuntele. Prosessissa valtaa on siirretty kaupunkilaisille. Rahaa on varattu nimenomaan raumalaisten omien ideoiden toteuttamiseen.
Samalla vastuu siirtyy. Pelkkä kritiikki ei enää riitä, jos rinnalle ei tuoda ehdotuksia.
Osallistuvan budjetoinnin aikataulu on selkeä ja tiukka. Maaliskuun loppuun mennessä ideat on jätettävä kaupungin verkkosivujen kautta tai kirjastoissa, jotta ne ehtivät mukaan jatkoon. Huhtikuun aikana kaupungin asiantuntijat arvioivat ehdotusten toteutuskelpoisuuden ja toukokuussa asukkaat pääsevät äänestämään, mitkä ideat toteutetaan.
Prosessi on rakennettu niin, että lopullinen päätösvalta on nimenomaan kaupunkilaisilla. Osallistuva budjetointi tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden kokeilla, miten aktiivisia kaupunkilaiset todella ovat. Päätöksiä on turha herätä arvostelemaan myöhemmin, jos itse ei ole valmis käyttämään aikaa ideointiin. On helppoa olla passiivinen vastustaja, mutta huomattavasti vaikeampaa olla aktiivinen rakentaja.
Aiemmat toteutukset ovat osoittaneet, että pienikin summa voi muuttaa arkea. 50 000 euroa ei ratkaise kaikkia kaupungin haasteita, mutta sillä voidaan tehdä konkreettisia parannuksia arjen viihtyisyyteen. Kyse on ennen kaikkea siitä, millaisia ideoita esitetään ja mitkä niistä saavat kaupunkilaisten tuen.
Rauma on kaupunki, jossa näkemyksiä riittää. Nyt niille on tarjolla myös väylä edetä puheesta toteutukseen. Lopputulos kertoo lopulta vähemmän rahasta ja enemmän siitä, mihin asioihin kaupunkilaiset haluavat tarttua, kun siihen annetaan mahdollisuus.


