Jan­ne Ran­ta­nen

Rau­man Pal­lon Jari Kin­nu­nen voit­ti D-jun­nu­jen val­ta­kun­nal­li­sen tai­to­kil­pai­lun vuon­na 1979. Sil­ti hän ei ol­lut ai­na avaus­ko­koon­pa­nos­sa, kun RPal­lo pe­la­si B-nuor­ten SM-sar­jaa pari vuot­ta myö­hem­min.

– En oi­kein pär­jän­nyt pe­leis­sä, kun olin pie­ni ja fyy­si­ses­ti heik­ko, ker­too Es­pan­jan Au­rin­ko­ran­ni­kol­la jal­ka­pal­lo­kou­lua pyö­rit­tä­vä Kin­nu­nen.

Hän muut­ti 16-vuo­ti­aa­na äi­tin­sä kans­sa Kou­vo­laan, jos­sa po­jas­ta kas­voi mies. Ihan kir­jai­mel­li­ses­ti. Kin­nu­nen sai var­teen­sa pi­tuut­ta ja voi­maa niin, et­tä hän pär­jä­si hie­nos­ti mies­ten mat­seis­sa.

– Pe­la­sin kol­mos- ja kak­kos­di­va­ria Su­sis­sa. Tein ai­ka pal­jon maa­le­ja, kun hy­vät pe­li­ka­ve­rit järk­kä­si­vät paik­ko­ja.

Lah­den Rei­pas nap­pa­si lu­paa­van hyök­kää­jän SM-sar­jaan, ny­kyi­seen Veik­kaus­lii­gaan. Toi­sel­la kau­del­laan Kin­nu­nen oli Reip­paan pa­ras maa­lin­te­ki­jä. Reip­paan oma kas­vat­ti Jari Lit­ma­nen pe­la­si sil­loin ekat pe­lin­sä SM-sar­jas­sa.

Seu­raa­vak­si pai­kal­lis­kil­pai­li­ja Kuu­sy­si hou­kut­te­li Kin­nu­sen ri­vei­hin­sä.

– Se oli ki­vaa ai­kaa jal­ka­pal­lon kan­nal­ta. Jouk­ku­ees­sa oli pal­jon ko­via pe­li­mie­hiä. Voi­tim­me suo­men­mes­ta­ruu­den.

”Kyy­kän” val­men­ta­ja Ant­ti Muu­ri­nen siir­si mo­ni­puo­li­sen Kin­nu­sen hyök­kää­vis­tä roo­leis­ta puo­lus­ta­jak­si. Pe­li­pai­kan vaih­to su­jui niin lois­ta­vas­ti, et­tä Juk­ka Vak­ki­la nos­ti Kin­nu­sen A-maa­jouk­ku­ee­seen. Huuh­ka­jis­sa Kin­nu­nen pe­la­si kaik­ki­aan 25 maa­ot­te­lua.

– Maa­jouk­ku­e­mie­he­nä mul­la oli kova halu ul­ko­mail­le, mut­ta so­pi­via tar­jouk­sia ei tul­lut. Sii­hen ai­kaan piti ol­la tosi hyvä, sil­lä jouk­ku­eis­sa oli yleen­sä vain kak­si ul­ko­maa­lais­pe­laa­jaa.

Rauman Pallon ja Rauman Lukon kasvatista tuli ammattilaisjalkapalloilija, maajoukkuepelaaja, kansainvälinen myyntimies ja jalkapallokoulun päävalmentaja. ”Hienoa, kun saa olla päivittäin tekemisissä rakastamansa lajin kanssa”, kertoo Espanjan lämmössä viihtyvä Jari Kinnunen. Kuva: Janne Rantanen

Rauman Pallon ja Rauman Lukon kasvatista tuli ammattilaisjalkapalloilija, maajoukkuepelaaja, kansainvälinen myyntimies ja jalkapallokoulun päävalmentaja. ”Hienoa, kun saa olla päivittäin tekemisissä rakastamansa lajin kanssa”, kertoo Espanjan lämmössä viihtyvä Jari Kinnunen. Kuva: Janne Rantanen

Jäl­ki­kä­teen voi to­de­ta, et­tä siir­to Val­ke­a­kos­kel­le oli oi­kea. Kin­nu­nen voit­ti Ha­kas­sa toi­sen SM-kul­tan­sa ja sai pe­liu­ran jäl­keen va­ki­tui­sen työ­pai­kan Wal­kil­ta (UPM). Pe­laa­mi­sen ohes­sa yo-mer­ko­no­mik­si opis­kel­lut Kin­nu­nen sai hy­vin kiin­ni myyn­ti­hom­mis­ta, joi­ta teki pää­o­sin ul­ko­mail­la.

– Nel­jä vuot­ta Ete­lä-Af­ri­kas­sa, vä­lil­lä Suo­mes­sa, sit­ten Kii­nas­sa ja Ma­le­si­as­sa. Sit­ten pyy­det­tiin pa­laa­maan Suo­meen, mut­ta se aja­tus ei hou­ku­tel­lut, kun olim­me tot­tu­neet mu­ka­vam­piin ke­lei­hin. So­vin, et­tä jään pois ja teen töi­tä oman fir­man kaut­ta. Asuim­me Ma­le­si­as­sa, Thai­maas­sa ja vuo­den Te­ne­rif­fal­la­kin.

Kan­sain­vä­li­ses­sä myyn­ti­työs­sä jal­ka­pal­lo on yk­si par­hais­ta small talk -pu­hee­nai­heis­ta. Kin­nu­sen mu­kaan fu­tik­ses­ta pu­hu­mi­nen ava­si mo­nia ovia.

– Mo­net asi­ak­kaat tie­si­vät Jari Lit­ma­sen. Oli­han mu­ka­va sa­noa, et­tä tun­nen toki ”Li­tin”. Pe­la­sim­me yh­des­sä seu­ra- ja maa­jouk­ku­ees­sa.

Kol­me vii­me vuot­ta Kin­nu­sen koti on ol­lut Es­pan­jan au­rin­ko­ran­ni­kol­la. Se on Kin­nu­sen mu­kaan komp­ro­mis­si.

– Poi­ka ei ole kos­kaan asu­nut Suo­mes­sa, jos­sa käym­me lä­hin­nä vain ke­sä­lo­mal­la. Tääl­lä poi­ka pää­si suo­ma­lai­seen kou­luun. Nyt hän on lu­ki­os­sa.

Kin­nu­nen pyö­rit­tää Mi­ja­sis­sa suo­sit­tua One­touch Eu­ro­pe­an Foot­ball School -jal­ka­pal­lo­kou­lua. Ryh­miä ja va­ki­o­vuo­ro­ja on eri-ikäi­sil­le. Li­säk­si saa yk­si­lö- ja pien­ryh­mä­val­men­nus­ta. Me­nos­sa on jo yh­des­tois­ta vuo­si.

– Poi­ka tyk­kää fu­tik­ses­ta. Kun Thai­maas­sa seu­ra­sin hä­nen jouk­ku­een­sa har­joi­tuk­sia, pyö­rit­te­lin sil­mi­ä­ni. Sa­no­taan­ko niin, et­tei val­men­nus va­kuut­ta­nut. Mui­den poi­kien isät eh­dot­te­li­vat, et­tä al­kai­sin it­se val­men­taa, en­ti­nen pe­li­mies kun olen.

Kin­nu­sel­la on UE­FA B -val­men­ta­ja­li­sens­si.

– En­ti­nen maa­jouk­ku­e­ka­ve­ri­ni ja hyvä ys­tä­vä­ni Mark­ku Ka­ner­va vink­ka­si meil­lä Thai­maas­sa ky­läil­les­sään, et­tä kan­nat­tai­si ha­kea en­tis­ten huip­pu­pe­laa­jien val­men­ta­ja­kurs­sil­le. On sen suo­rit­ta­mi­ses­ta apua ol­lut ja li­sää fu­tis­kou­lun us­kot­ta­vuut­ta. Viih­dyn ny­kyi­ses­sä työs­sä­ni eri­no­mai­ses­ti, vaik­kei tämä mi­kään kul­ta­kai­vos ole.

Seu­ra­jouk­ku­een val­men­ta­mi­ses­ta Kin­nu­nen ei ole in­nos­tu­nut, mut­ta ken­ties tu­le­vai­suu­des­sa?