Ari An­te­roi­nen

Rau­man Yrit­tä­jien Vuo­den 2025 Yk­si­ny­rit­tä­jäk­si on va­lit­tu kä­si­työ­lii­ke Man­tin Maa­il­man Ma­rit­ta "Man­ti" Jo­ke­la.

– Man­tin Maa­il­mal­la on 20-vuo­ti­nen his­to­ria. It­se asi­as­sa aloi­tin Man­tin Ver­hoi­lu­na. Mut­ta kun muu­tin Sy­vä­rau­man­ka­dul­ta tän­ne Ku­nin­kaan­ka­dul­le, niin lii­ke muut­tui Man­tin Maa­il­mak­si, ker­taa Jo­ke­la his­to­ri­aa.

– Nyt en enää ver­hoi­le, vaan mi­nul­la on täl­lai­nen se­ka­ta­va­ra­kaup­pa.

Jo­ke­lan mu­kaan hä­nen tyy­pil­li­nen asi­ak­kaan­sa on nai­nen, kak­si­kymp­pi­ses­tä ylös­päin.

– He ha­ke­vat kä­si­työ­tar­vik­kei­ta. Mut­ta mikä iha­nuus, tääl­lä käy myös mie­hiä! Tääl­tä löy­tyy jo­tain, mitä he­kin ha­ke­vat. Eräs mies ker­ran sa­noi, et­tä Man­tin Maa­il­ma on toi­sek­si pa­ras kaup­pa Mo­to­ne­tin jäl­keen.

Man­tin Maa­il­man mai­ne on kii­ri­nyt Rau­man ul­ko­puo­lel­le­kin.

– Ul­ko­maa­lai­set tu­ris­tit poik­ke­a­vat ja tie­tys­ti vä­keä ym­pä­ri Suo­mea. Mo­net ovat ky­sy­neet, mik­si en pe­rus­tai­si tois­ta lii­ket­tä vaik­ka jon­ne­kin poh­joi­seen tai itään.

Teet­kö net­ti­kaup­paa?

– En mis­sään ni­mes­sä, kuu­luu na­pak­ka vas­taus.

– Täy­tän koh­ta 65 ja en ole kos­kaan aja­tel­lut pi­tä­vä­ni net­ti­kaup­paa. Se ei ole mi­nun jut­tu­ni. Pi­tä­kööt nuo­rem­mat sel­lai­sia. Olen täl­lai­nen ja­lat maas­sa ole­va ki­vi­jal­ka­kaup­pi­as, Jo­ke­la to­te­aa.

Maritta ”Manti” Jokela kuvailee Mantin Maailman olevan sekatavarakauppa. Nettikauppaa hän ei ole perustanut, eikä perusta. Kuva: Ari Anteroinen

Mi­ten Jo­ke­la luon­neh­ti­si yrit­tä­jän­tai­val­taan?

– Luu­len, et­tä jo­kai­sen yrit­tä­jän mat­kal­la on ol­lut kuop­pia, ylä- ja ala­mä­kiä. Toi­saal­ta on hyvä, et­tei ole ta­sais­ta puur­ta­mis­ta. Mo­nen­lais­ta on mat­kal­le sat­tu­nut. Se kuu­luu tä­hän ja nyt tie­dän, mitä se yrit­tä­mi­nen on, Jo­ke­la vas­taa.

– Ko­ro­na­vuo­det te­ki­vät sen, et­tä ih­mi­set al­koi­vat te­ke­mään pal­jon kä­si­töi­tä. Nuo­rem­mat­kin ovat al­ka­neet teh­dä kä­si­töi­tä.

Man­tin Maa­il­mas­sa ko­koon­nu­taan lau­an­tai­sin po­ru­kal­la neu­lo­maan.

– Lau­an­tai­neu­lo­jat pa­pat­ta­vat tääl­lä kai­ken­lais­ta ja te­ke­vät kä­si­töi­tä. Tän­ne saa edel­leen lau­an­tai­sin tul­la. Ei tar­vit­se erik­seen il­moit­taa. Kei­te­tään kah­vit ja pu­hu­taan peh­mei­tä kä­si­töi­den te­ke­mi­sen ohes­sa. Jo­kai­nen te­kee mitä ha­lu­aa, ku­vai­lee Jo­ke­la.

Esi­merk­ki­nä Jo­ke­la näyt­tää pie­niä sy­li­peit­to­ja, jot­ka on teh­ty lah­joi­te­tuis­ta iso­äi­din ne­li­öis­tä.

– Peit­toi­hin vir­kat­tiin kai­ken­lai­sia kuk­ka­sia, eli niis­sä on sit­ten jo­tain hy­pis­tel­tä­vää. Pei­tot toi­mi­te­taan jou­luk­si pal­ve­lu­ta­loon.

Jo­ke­la ker­too ol­leen­sa Yrit­tä­jien jä­sen tois­ta­kym­men­tä vuot­ta.

– Täy­tyy jo­hon­kin kuu­lua. Hy­vin vä­hän olen ti­lai­suuk­sis­sa käy­nyt, mut­ta olen hen­ges­sä mu­ka­na.

Mil­tä täl­lai­nen huo­mi­o­no­soi­tus nyt tun­tuu?

– It­se asi­as­sa kun mi­nul­le soi­tet­tiin, Riik­ka Leh­ti­nen to­te­si, et­tei hän soi­ta nyt mi­tään Ra­kas­ta­nut Rau­maan -asi­oil­la. Ajat­te­lin, et­tä mitä nyt ja is­tuin oi­kein alas. Sit­ten hän ker­toi, et­tä mi­nut on va­lit­tu Vuo­den Yk­si­ny­rit­tä­jäk­si. On­nek­si is­tuin, sil­lä il­moi­tus tuli pik­kui­sen puun ta­kaa, Jo­ke­la nau­rah­taa.

– Tot­ta kai eh­dot­to­mas­ti se tun­tuu hy­väl­tä. Täy­tyy vie­lä li­sä­tä, et­tä mi­nul­la on ää­ret­tö­men iha­nia asi­ak­kai­ta!