Juha Iso­tu­pa ai­koi en­sin seu­ra­ta isän­sä ja­lan­jäl­kiä ham­mas­lää­kä­ri­nä. Iso­tu­pa vit­sai­lee isän eh­dot­ta­neen jon­kin toi­sen am­ma­tin har­kit­se­mis­ta näh­ty­ään po­jan kä­si­työ­tai­dot. Iso­tu­pa val­mis­tui lää­kä­rik­si vuon­na 1990. Lää­kä­ri­kes­kus Mi­ner­van työ­ter­veys­le­ku­ri­na hän on työs­ken­nel­lyt jo 26 vuot­ta.

– Hel­pot­taa­han se työ­tä ja asi­oi­hin puut­tu­mis­ta, et­tä tun­nen mo­net asi­ak­kaat pit­käl­tä ajal­ta. Myös asi­ak­kaan on hel­pom­pi avau­tua tu­tul­le lää­kä­ril­le. Muu­ten­kin ylei­nen il­ma­pii­ri on muut­tu­nut hy­vään suun­taan. Enää ei odo­tel­la oi­rei­den ja vai­vo­jen kans­sa vii­mei­seen saak­ka, ar­vi­oi Iso­tu­pa Rau­map­lus­san haas­tat­te­lus­sa.

Mo­net ih­mi­set ha­ke­vat en­nen vas­taa­no­tol­le tu­loa tie­toa ne­tis­tä ja ky­se­le­vät te­ko­ä­lyl­tä. Iso­tu­pa pi­tää enim­mäk­seen hy­vä­nä, et­tä asi­ak­kaat it­se­kin pun­ta­roi­vat esi­mer­kik­si hoi­to­vaih­to­eh­to­ja.

– Net­ti­haut toi­mi­vat kes­kus­te­lun avauk­se­na, kun­han muis­taa läh­dek­ri­tii­kin. Ter­veys­kir­jas­to on luo­tet­ta­va, kes­kus­te­lu­pals­toil­la pai­not­tu­vat ne­ga­tii­vi­set ko­ke­muk­set.

Työ­e­lä­män sa­no­taan muut­tu­neen kuor­mit­ta­vam­mak­si ja stres­saa­vam­mak­si. Ali­tui­nen epä­var­muus vah­vis­taa näi­tä tun­tei­ta. Nä­kyy­kö se työ­ter­veys­lää­kä­rin ar­jes­sa?

– Nä­kyy ja ei näy. Ih­mi­set ovat eri­lai­sia. Sii­nä mis­sä toi­nen stres­saa, toi­nen vas­ta syt­tyy liek­kei­hin, kun on vä­hän haas­tet­ta. So­peu­dum­me myös huo­nos­ti saa­vu­tet­tu­jen etu­jen me­net­tä­mi­seen, sa­noo Iso­tu­pa.

Lää­kä­ri Iso­tu­pa myön­tää haas­tat­te­lus­sa, et­tä kai­kil­le ver­taus suu­ta­rin las­ten ken­gis­tä pä­tee jos­sain mää­rin hä­neen­kin. Omis­sa elä­män­ta­vois­sa oli­si hie­man kor­jat­ta­vaa, mut­ta naut­ti­a­kin pi­tää. Koh­tuul­li­suus kai­kes­sa on hyvä oh­je­nuo­ra.

Par­hai­ten Iso­tu­pa tun­net­ta­neen Rau­man Lu­kon lii­ga­jouk­ku­een pit­kä­ai­kai­se­na lää­kä­ri­nä. ”Toh­to­ri Iso­tu­pa” ku­ten hän­tä Äi­jän­suol­la kut­su­taan, jat­ka­nee täs­sä teh­tä­väs­sä myös en­si kau­del­la.

– Vai­mo on jo vii­si vuot­ta pyy­tä­nyt mul­le pot­ku­ja sii­tä hom­mas­ta, mut­ta en­kö­hän ole mu­ka­na. Myön­nän, et­tä nau­tin teh­tä­väs­tä. On ol­lut etuo­i­keus tu­tus­tua mo­neen hie­noon pe­laa­jaan, val­men­ta­jaan ja huol­ta­jaan. Sitä pait­si pi­dän pe­lis­tä.

Var­sin­kin ke­vään pu­do­tus­pe­leis­sä lää­kä­rit puu­dut­ta­vat ja par­si­vat ko­koon pe­laa­jia, jot­ka jät­täi­si­vät run­ko­sar­jan mat­sin vä­liin.

– Esi­mer­kik­si ve­näh­tä­neen pol­ven ni­vel­si­teen voi puu­dut­taa, mut­ta myö­hem­min il­lal­la se on kyl­lä tosi ki­peä. Raja me­nee sii­nä, uh­kaa­ko kuor­mi­tus olen­nai­ses­ti toi­pu­mi­sen­nus­tet­ta tai ter­veyt­tä. Play off ei kui­ten­kaan ole maa­il­man tär­kein asia.

Ris­to Lei­non ja Jan­ne Ran­ta­sen juon­ta­mat Rau­map­lus-pod­cas­tit jul­kais­taan Spo­ti­fys­sa. Link­ki uu­teen jak­soon täs­sä.