Tui­ja Saa­ri­nen

– En­sim­mäi­sen ker­ran olin la­val­la Mu­na­ka­rin vel­jek­set -näy­tel­mäs­sä vuon­na 1981. Se oli pie­ni sa­la­kul­jet­ta­jan roo­li. Mi­nul­la oli pir­tu­ka­nis­te­ri kä­des­sä ja yk­si rep­liik­ki, muis­te­lee Ari Mä­ki­ta­lo näyt­te­li­jä­nu­ran­sa al­ku­ai­ko­ja.

Sa­mai­nen näy­tel­mä oli vuot­ta ai­kai­sem­min käyn­nis­tä­nyt Kui­va­lah­den ke­sä­te­at­te­rin toi­min­nan, ja sitä esi­tet­tiin kol­me­na vuon­na pe­rä­jäl­keen täy­sil­le kat­so­moil­le. Kun Mu­na­ka­rin vel­jek­set otet­tiin taas ke­sän 2010 oh­jel­mis­toon, Mä­ki­ta­lo näyt­te­li tois­ta vel­jek­sis­tä.

Syn­ty­pe­räi­nen kui­va­lah­te­lai­nen las­kes­ke­lee näy­tel­leen­sä vuo­sien mit­taan kaik­ki­aan 33 näy­tel­mäs­sä, jos tä­män ke­sän näy­tel­mä las­ke­taan mu­kaan.

Tä­män ke­vään en­sim­mäi­nen lu­ku­har­joi­tus pi­det­tiin Kui­va­lah­den nuo­ri­so­seu­ran­ta­lol­la 10. maa­lis­kuu­ta ja vii­mei­nen näy­tös on 14. hei­nä­kuu­ta, jo­ten ke­sä­te­at­te­ri on har­ras­ta­jil­le rei­lun nel­jän kuu­kau­den pro­jek­ti. Kun Mä­ki­ta­lo oli vie­lä työ­e­lä­mäs­sä, ko­to­na eh­ti tii­viim­pä­nä har­joi­tus­kau­te­na ja esi­tys­kau­del­la käy­dä lä­hin­nä syö­mäs­sä ja nuk­ku­mas­sa. Jos­sain vä­lis­sä piti tie­tys­ti vie­lä ope­tel­la teks­ti.

– It­sel­lä on ta­pa­na ker­ra­ta rep­liik­ke­jä ai­na il­lal­la en­nen nuk­ku­maan­me­noa. Mo­net ker­rat olen lait­ta­nut va­lot ta­kai­sin pääl­le, kun on ru­ven­nut vai­vaa­maan, mi­ten joku rep­liik­ki taas me­ni­kään.

– Tois­tai­sek­si on vie­lä ol­lut help­poa ope­tel­la teks­ti. Is­kut, eli sen, min­kä rep­lii­kin jäl­keen oma­ni mil­loin­kin tu­lee, opet­te­len vas­ta har­joi­tuk­sis­sa.

Kuivalahden kesäteatterin pitkäaikainen näyttelijä Ari Mäkitalo luonnehtii itseään jopa ujoksi, mutta lavalla on toisin. Tänä vuonna Kuivalahden kesäteatterissa nähdään Markku Hyvösen käsikirjoittama komedia Naisluola.

Kuivalahden kesäteatterin pitkäaikainen näyttelijä Ari Mäkitalo luonnehtii itseään jopa ujoksi, mutta lavalla on toisin. Tänä vuonna Kuivalahden kesäteatterissa nähdään Markku Hyvösen käsikirjoittama komedia Naisluola.

En­sim­mäi­sis­sä lu­ku­har­joi­tuk­sis­sa riit­tää yleen­sä nau­rua.

– Sil­loin nau­re­taan niin sa­no­tus­ti ne vit­sit pois. La­val­la ne täy­tyy pys­tyä sa­no­maan va­ka­val­la naa­mal­la, ja ylei­sö on se, joka nau­raa.

Nuo­ri­so­seu­ran­ta­lol­ta te­at­te­ri­lai­set siir­tyi­vät har­joit­te­le­maan esi­tys­pai­kal­le me­ren ää­rel­le pari viik­koa sit­ten. Juu­ri näi­nä päi­vi­nä on käyn­nis­ty­mäs­sä tii­vis har­joit­te­lu­kau­si, jol­loin har­joi­tuk­sia saat­taa ol­la kuu­te­na­kin päi­vä­nä vii­kos­sa. Näy­tel­mä on Mark­ku Hy­vö­sen kä­si­kir­joit­ta­ma ko­me­dia Nais­luo­la, jon­ka oh­jaa Tomi Aal­to.

Mä­ki­ta­lol­la on näy­tel­mäs­sä iso roo­li. Pla­ris­sa eli kä­si­kir­joi­tuk­ses­sa hä­nen hah­mo­aan Sa­ka­ria ku­vail­laan ”elä­mää näh­neek­si ja pal­jon ko­ke­neek­si mie­hek­si, joka ei jää sa­nas­ta kiin­ni. En­sin hut­ki­taan ja sit­ten vas­ta tut­ki­taan.”

– Vii­me ke­sä­nä roo­li­hah­mo­ni oli hie­man sa­man­tyyp­pi­nen, ai­ka rei­pas hen­ki­lö.

Mä­ki­ta­lo luon­neh­tii it­se­ään yk­si­tyis­hen­ki­lö­nä jopa ujok­si, mut­ta la­val­la on toi­sin.

– La­val­la on roo­lis­sa, ja it­se ei tar­vit­se vält­tä­mät­tä ol­la sa­maa miel­tä sii­tä, mitä roo­li­hah­mo sa­noo.

Mä­ki­ta­lo pait­si näyt­te­lee, ve­tää myös te­at­te­rin la­vas­te­po­ruk­kaa. Mikä saa vuo­des­ta toi­seen läh­te­mään mu­kaan isoon va­paa­eh­toisp­ro­jek­tiin?

– Hyvä po­ruk­ka, ei tääl­tä oi­kein pois­kaan saa ol­tua. Ylei­söl­lä on myös iso mer­ki­tys. Kun olet näyt­tä­möl­lä, ja ylei­sö on hy­vin mu­ka­na, niin sii­tä saa vir­taa.