Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Jous­ta­va­na ovi­mie­he­nä Han­nu Tör­mä tie­si, mis­tä oli kyse. Po­ruk­ka oli il­mei­ses­ti tul­lut ve­neel­lään Ka­na­liin. Ben­sa­let­ku piti ir­rot­taa, jot­ta var­kaat ei­vät oli­si saa­neet paat­tia käy­mään.

– Kyl­lä sitä jot­kut ih­met­te­li­vät, et­tä mi­käs let­ku se sii­nä roik­kuu, nau­res­ke­lee Han­nu Tör­mä joka on ol­lut mo­nes­sa mu­ka­na.

Van­hem­man pol­ven rau­ma­lai­set muis­ta­vat hä­net Lu­kon vuo­den 1963 mes­ta­ri­jouk­ku­een pak­ki­na, joka jou­tui val­men­ta­ja Rei­jo Kuu­sa­van pa­kot­ta­ma­na myös hyök­kää­jäk­si, kos­ka oli no­pea luis­te­li­ja. Mes­ta­ri­jouk­ku­ees­ta maal­li­sil­ta pe­li­ken­til­tä löy­tyy enää kak­si hen­ki­löä Tör­män li­säk­si eli Pent­ti Jo­ki­nen ja Aa­pe­li Ruu­su­nen.

Tör­mä pe­la­si myös pe­sä­pal­loa Fe­ras­sa ai­na mes­ta­ruus­sar­jas­sa as­ti.

Säh­kö­mies Han­nu Tör­mäs­tä tuli jää­kie­kon lo­pet­ta­mi­sen jäl­keen ovi­mies, tu­tum­min port­sa­ri, sat­tu­man kau­pal­la. Hä­nen piti tuu­ra­ta Mus­tan kis­san kel­la­rin ovi­mies­tä seit­se­män kuu­kaut­ta ja pa­la­ta sen jäl­keen te­la­kal­le. Mies ty­käs­tyi uu­teen työ­hön­sä ja pa­luu te­la­kal­le jäi. Kak­si vuot­ta meni ”Kis­san” ovel­la. Sen jäl­leen hän siir­tyi Rau­man­lin­naan, jos­sa vie­räh­ti nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta.

Rau­man­lin­nan vuo­sis­ta hä­nel­lä on ta­ri­noi­ta vaik­ka kir­jan kan­sien vä­liin. On ol­lut kau­pun­gin sil­mää­te­ke­viä pyr­ki­mäs­sä si­sään lii­an hu­ma­las­sa. On ol­lut myös nii­tä, joil­le on pi­tä­nyt opas­taa pu­keu­tu­mis­ta tai oi­ke­am­min aut­taa pu­keu­tu­maan.

– Meil­lä oli iso mää­rä eri­lai­sia ja eri ko­koi­sia pik­ku­tak­ke­ja na­ri­kas­sa. Kun si­sään pyr­ki vä­keä, joil­la ei tak­kia ol­lut, so­vi­tel­tiin mi­kä­hän mie­hil­le so­pi­si. Koko oli tär­kein, ei niin­kään väri tai kun­to, nau­res­ke­lee Tor­mä.

Al­kon ase­tus­ten mu­kaan ra­vin­to­laan tul­ta­es­sa piti ol­la asi­an­mu­kai­ses­ti pu­keu­tu­nut. Se tie­si pu­vun­tak­ki­pak­koa ja pit­kään mie­hil­le myös kra­vat­tia.

Hän ker­too ta­ri­nan jy­väs­ky­lä­läis­mie­hes­tä, joka niin ikään tar­vit­si pik­ku­tak­kia lai­nak­si.

– Mies sa­noi, et­tä sais­ko­han sen kuu­lui­san rau­ma­lai­sen kiek­koi­li­jan ta­kin pääl­leen. Sil­loin ajat­te­lin, et­tä me­nee­kö jo lii­an pit­käl­le.

Tör­män mu­kaan tämä kiek­koi­li­ja oli ra­vin­to­las­sa va­ki­o­vie­ras, ja hä­nel­le va­rat­tu tak­ki oli kai jo lii­an tun­net­tu, kos­ka sii­tä tie­det­tiin Kes­ki-Suo­mes­sa as­ti.

Ra­vin­to­loil­le oli pit­kään voi­mas­sa sään­tö, et­tä al­ko­ho­lin tar­joi­lu edel­lyt­ti ruo­kai­lua. Käy­tän­nös­sä se tie­si Rau­man­lin­nan baa­rin eli Ma­ta­lan ta­pauk­ses­sa, et­tä kal­jal­le tul­leet il­moit­ti­vat ”ta­va­no­mai­nen lei­pä” eli tämä sama lei­pä kier­si olut­ti­laus­ten mu­ka­na pöy­däs­tä toi­seen.

Hannu Törmän tapaa myös jäähallilla, sillä Lukon pelit kiinnostavat yhä vuoden 1963 mestarijoukkueen pelaajaa. Pauli Uusi-Kilponen

Al­kon sään­tö­jen mu­kaan hu­ma­lai­sia ei saa­nut pääs­tä ra­vin­to­laan, ei­kä ra­vin­to­las­sa saa­nut myös­kään hu­mal­tua. Sään­tö jous­ti sil­lä ta­val­la, et­tä sel­vin päin olo to­det­tiin sil­mä­mää­räi­ses­ti.

– Oli ta­pauk­sia, et­tä tar­joi­li­ja sai nuh­teet hu­ma­lai­sel­le tar­joi­lus­ta, Tör­mä muis­te­lee ja ker­too myös yh­den tiu­kois­ta sään­nöis­tä.

– Jos vaih­toi pöy­tää, juo­maa ei saa­nut ot­taa mu­kaan, vaan sen piti siir­tää tar­joi­li­ja.

Ovi­mie­hil­le syn­tyi usein pe­lin paik­ka sii­tä, kun suu­ren fir­man joh­ta­ja pyr­ki sel­väs­ti hu­ma­las­sa si­sään. Mi­ten sa­noa fik­sus­ti, et­tä oli­si­ko­han pa­rem­pi men­nä ko­tiin nuk­ku­maan.

– Kun yh­del­le pan­kin­joh­ta­jal­le eh­do­tin ko­tiin me­ne­mis­tä ra­vin­to­lan si­jaan, hän lii­kut­tui ja ryh­tyi it­ke­mään.

Se oli mel­koi­nen yl­lä­tys Tör­mäl­le, joka oli tot­tu­nut ”Et­kö tie­dä, kuka minä olen” -kom­ment­tei­hin.

Han­nu Tör­mäl­le tuli elä­väs­ti mie­leen myös ta­paus, jos­sa kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen väki tuli pi­tä­mään jat­ko­ja Rau­man­lin­naan.

– Mi­nul­le opas­tet­tiin jo etu­kä­teen, et­tä siel­tä saat­taa tul­la yk­si hu­ma­lai­nen kh:n jä­sen. Hän häi­rit­si jo ko­kous­ta, jo­ten hän ei pidä las­kea si­sään.

– Yk­si KH:n jä­se­nis­tä jäi avuk­se­ni tun­nis­ta­maan ta­paus­ta. Kun sit­ten ky­sei­nen her­ra pyr­ki si­sään, saim­me mo­lem­mat käyt­tää kaik­ki psy­ko­lo­gi­set tai­tom­me, jot­ta tu­li­jan suun­ta kään­tyi ko­tia koh­ti.

Näis­tä kään­ny­tyk­sis­tä tuli jos­kus myös ikä­vää pa­lau­tet­ta, mut­ta har­vi­nai­sen vä­hän ta­pauk­siin näh­den.

Yh­den mie­leen­pai­nu­vim­mis­ta ti­lai­suuk­sis­ta Han­nu Tör­mä koki Ol­ki­luo­don juh­lis­sa, jot­ka pi­det­tiin lai­vas­sa. Tör­mä ja Aa­van Veik­ko oli­vat ovel­la na­ri­kas­sa.

– Kau­kai­sim­mat vie­raat var­mas­ti ih­met­te­li­vät, et­tä niin mo­net tu­li­vat mi­nul­le ja Ve­kal­le sa­no­maan en­sik­si kä­si­päi­vää. Tämä joh­tui sii­tä, et­tä olim­me niin mo­nil­le vie­rail­le tut­tu­ja Rau­man­lin­nas­ta.

Tör­mä sai myös kun­ni­an ta­va­ta ison jou­kon val­ta­kun­nan sil­mää­te­ke­viä, kun hän omien sa­no­jen­sa mu­kaan "ka­luu­nat kau­las­sa" ot­ti vie­rai­ta vas­taan te­ol­li­suus- ja kult­tuu­ri­vai­kut­ta­ja Te­re­sia Lön­nst­rö­min juh­lis­sa.