Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Rau­mal­la ruo­ka-apua jär­jes­tä­vät Rau­man seu­dun työn­ha­ki­jat, Rau­man seu­dun ka­tu­lä­he­tys ja seu­ra­kun­ta. Jo­kai­sel­la pa­lau­te on hy­vin sa­man suun­tai­nen. Avun tar­ve on kas­va­nut koko ajan, mut­ta ruo­ka-avun tar­vit­si­joi­den mää­räs­sä on ta­pah­tu­nut ta­va­no­mais­ta roi­mem­pi nou­su tä­män vuo­den ai­ka­na.

– Meil­lä nou­sua on kol­man­nes vii­me vuo­teen näh­den. Ruo­ka­kas­sin ha­kee noin 230 ih­mis­tä tai per­het­tä vii­kos­sa, sa­noo Ire­ne Ra­si­la Rau­man seu­dun työn­ha­ki­joi­den ruo­ka-avus­ta.

Ruo­ka-avun ha­ki­jois­ta jopa yli puo­let on maa­han­muut­ta­jia: lap­si­per­hei­tä ja opis­ke­li­joi­ta.

Hei­di Ko­po­nen Rau­man seu­dun ka­tu­lä­he­tyk­ses­tä on ha­vain­nut, et­tä eten­kin ul­ko­mais­ten opis­ke­li­joi­den mää­rä jo­nois­sa on kas­va­nut. EU-alu­een ul­ko­puo­lel­ta tu­le­vat opis­ke­li­jat ei­vät saa asun­to- tai opin­to­tu­kea suo­ma­lai­so­pis­ke­li­joi­den ta­paan, vaan hei­dän on kus­tan­net­ta­va opis­ke­lun­sa it­se. Usein hei­dän tu­lee mak­saa myös lu­ku­kau­si­mak­sut.

Nyt kun työ­ti­lai­suuk­sia on ai­kai­sem­paa sel­väs­ti vä­hem­män ja mo­net elin­kus­tan­nuk­set ovat nous­seet, kaik­kien ul­ko­mais­ten opis­ke­li­joi­den sääs­töt ja muut tu­lot ei­vät rii­tä elä­mi­seen.

– Kyl­lä ruo­ka-apua ha­e­taan to­del­li­seen tar­pee­seen, va­kuut­taa Hei­di Ko­po­nen.

Ruo­ka-apua ha­ke­vien ul­ko­maa­lais­ten mää­rä on kas­va­nut no­pe­as­ti. Ko­po­sen mu­kaan 12 vuot­ta sit­ten hei­tä oli ruo­ka­jo­nois­sa noin 10 pro­sent­tia, nyt yli puo­let. Sama suh­de on muis­sa­kin ruo­ka-apu­pis­teis­sä. Ul­ko­maa­lais­ta suu­ri osa on uk­rai­na­lai­sia. EU:n ul­ko­puo­lel­ta tu­le­vien läh­tö­mai­ta ovat muun mu­as­sa Ne­pal, Sri­Lan­ka ja In­tia.

Ul­ko­maa­lais­ten mää­rän kas­vu ruo­ka­jo­nois­sa joh­tuu mer­kit­tä­vil­tä osin sii­tä, et­tä hei­tä on tul­lut Suo­meen huo­mat­ta­vak­si enem­män täl­lä kuin edel­li­sel­lä vuo­si­kym­me­nel­lä.

Ruoka-avun hakijoiden määrä on kasvanut.

Ruo­ka-apua ha­ke­vien kir­jo­kin on laa­jen­tu­nut. Enää ei jo­nois­sa ole vain syr­jäy­ty­nei­tä. Mu­kaan mah­tuu ih­mi­siä hy­vin eri­lai­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta.

– Ul­ko­maa­lais­ten osuu­den kas­vun li­säk­si sil­min pis­tä­vää on ol­lut, et­tä ruo­ka-apua ha­ke­vat myös työs­sä­käy­vät. Kun kus­tan­nuk­set ovat nous­seet ja tu­kia lei­kat­tu, niin eten­kin osa-ai­kai­sen ma­ta­la­palk­ka-alal­la toi­mi­van tu­lot ei­vät enää rii­tä elä­mi­seen, sel­vit­tää Ire­ne Ra­si­la.

Hän muis­tut­taa myös kas­va­vas­ta il­mi­ös­tä: kou­lu­jen loma-ai­koi­na jo­not kas­va­vat huo­mat­ta­vas­ti.

– On rii­pai­se­vaa näh­dä, mi­ten tämä il­miö li­sään­tyy. Vii­mek­si se nä­kyi syys­lo­ma­vii­kol­la lo­ka­kuun kol­man­nel­la vii­kol­la, Ra­si­la to­te­aa.

Hä­nen mu­kaan­sa hei­nä­kuus­sa lap­si­per­hei­den mää­rä jo­nois­sa ko­ros­tuu vie­lä­kin sel­vem­min.

Rau­mal­la avus­tus­ta jär­jes­tä­vien, kau­pun­gin ja kaup­po­jen yh­teis­työ su­juu hie­nos­ti. Il­man hy­vää yh­teis­työ­tä ei ruo­ka-apu oli­si ny­ky­laa­juu­des­saan edes mah­dol­li­nen.

– Niin kau­pat kuin Rau­man kau­pun­gin ruo­ka­huol­to pi­tä­vät omal­ta osal­taan huo­len ruo­an säi­ly­mi­ses­tä, ja me taas jär­jes­täm­me kul­je­tuk­set, pak­kaa­mi­set, ja­ke­lun ja sii­vo­a­mi­set. Sii­tä suu­ri kii­tos kau­poil­le ja kau­pun­gil­le, et­tä tämä jär­jes­te­ly su­juu ja olem­me saa­neet ruo­kaa ja­et­ta­vak­si. Ihan ani har­voin ruo­ka­kas­sit ovat lop­pu­neet kes­ken. Toi­saal­ta taas hä­vik­ki on saa­tu to­del­la pie­nek­si, kiit­te­lee Ra­si­la.

Hä­nen mu­kaan­sa kas­sei­hin py­ri­tään pak­kaa­maan mo­ni­puo­li­nen ra­vin­to­ko­ko­nai­suus niin, et­tä sil­lä pär­jää muu­ta­man päi­vän.

– Yli jää­nyt kou­lu­ruo­ka on taas niil­le, jot­ka ei­vät val­mis­ta ruo­kaa it­se, Ra­si­la sa­noo.

Hän ker­too myös sii­tä hur­jas­ta ke­hi­tyk­ses­tä, jon­ka hän on omin sil­min näh­nyt.

– Kun tu­lin näi­hin teh­tä­viin vuon­na 2009, niin ruo­ka­kas­se­ja ja­et­tiin päi­väs­sä noin 15 ja nyt par­haim­pi­na päi­vi­nä 85!

Rau­man seu­dun työn­ha­ki­joi­den ruo­ka­pal­ve­lun ta­lous on tur­vat­tu ai­na­kin en­si vuo­dek­si, vaik­ka mo­nen kol­man­nen sek­to­rien toi­mi­jan tu­kia lei­ka­taan.

– Vaik­ka meil­lä on­kin va­paa­eh­toi­sia ja työl­lis­tet­ty­jä töis­sä, ra­haa ku­luu nou­to­au­to­jen polt­to­ai­nei­siin, kas­sei­hin ja mui­hin tar­vik­kei­siin.

Ra­si­la sa­noo, mi­ten hei­dän ruo­ka­pal­ve­lun to­del­li­suus avaa sil­mät esi­mer­kik­si hei­dän työl­lis­te­tyil­leen.

– Kun nä­kee lap­set van­hem­pi­neen vuo­ro­jo­nos­sa ruo­kaa ha­ke­mas­sa, ym­mär­rys ja asen­ne köy­hyy­des­tä muut­tuu. Saa­te­taan aja­tel­la niin­kin, et­tä tuos­sa jo­nos­sa voi­si ol­la myös minä, Ire­ne Ra­si­la päät­te­lee.