Ruokakasseja jaetaan kolmannes enemmän kuin viime vuonna
Ruokajonot ovat kasvaneet huolestuttavasti Suomessa. Raumalla jaetaan kuluvana vuonna ruokakasseja lähes 15 000 kappaletta. Nousu viime vuoteen on noin kolmannes.
Pauli Uusi-Kilponen
Raumalla ruoka-apua järjestävät Rauman seudun työnhakijat, Rauman seudun katulähetys ja seurakunta. Jokaisella palaute on hyvin saman suuntainen. Avun tarve on kasvanut koko ajan, mutta ruoka-avun tarvitsijoiden määrässä on tapahtunut tavanomaista roimempi nousu tämän vuoden aikana.
– Meillä nousua on kolmannes viime vuoteen nähden. Ruokakassin hakee noin 230 ihmistä tai perhettä viikossa, sanoo Irene Rasila Rauman seudun työnhakijoiden ruoka-avusta.
Ruoka-avun hakijoista jopa yli puolet on maahanmuuttajia: lapsiperheitä ja opiskelijoita.
Heidi Koponen Rauman seudun katulähetyksestä on havainnut, että etenkin ulkomaisten opiskelijoiden määrä jonoissa on kasvanut. EU-alueen ulkopuolelta tulevat opiskelijat eivät saa asunto- tai opintotukea suomalaisopiskelijoiden tapaan, vaan heidän on kustannettava opiskelunsa itse. Usein heidän tulee maksaa myös lukukausimaksut.
Nyt kun työtilaisuuksia on aikaisempaa selvästi vähemmän ja monet elinkustannukset ovat nousseet, kaikkien ulkomaisten opiskelijoiden säästöt ja muut tulot eivät riitä elämiseen.
– Kyllä ruoka-apua haetaan todelliseen tarpeeseen, vakuuttaa Heidi Koponen.
Ruoka-apua hakevien ulkomaalaisten määrä on kasvanut nopeasti. Koposen mukaan 12 vuotta sitten heitä oli ruokajonoissa noin 10 prosenttia, nyt yli puolet. Sama suhde on muissakin ruoka-apupisteissä. Ulkomaalaista suuri osa on ukrainalaisia. EU:n ulkopuolelta tulevien lähtömaita ovat muun muassa Nepal, SriLanka ja Intia.
Ulkomaalaisten määrän kasvu ruokajonoissa johtuu merkittäviltä osin siitä, että heitä on tullut Suomeen huomattavaksi enemmän tällä kuin edellisellä vuosikymmenellä.
Ruoka-avun hakijoiden määrä on kasvanut.
Ruoka-apua hakevien kirjokin on laajentunut. Enää ei jonoissa ole vain syrjäytyneitä. Mukaan mahtuu ihmisiä hyvin erilaisista lähtökohdista.
– Ulkomaalaisten osuuden kasvun lisäksi silmin pistävää on ollut, että ruoka-apua hakevat myös työssäkäyvät. Kun kustannukset ovat nousseet ja tukia leikattu, niin etenkin osa-aikaisen matalapalkka-alalla toimivan tulot eivät enää riitä elämiseen, selvittää Irene Rasila.
Hän muistuttaa myös kasvavasta ilmiöstä: koulujen loma-aikoina jonot kasvavat huomattavasti.
– On riipaisevaa nähdä, miten tämä ilmiö lisääntyy. Viimeksi se näkyi syyslomaviikolla lokakuun kolmannella viikolla, Rasila toteaa.
Hänen mukaansa heinäkuussa lapsiperheiden määrä jonoissa korostuu vieläkin selvemmin.
Raumalla avustusta järjestävien, kaupungin ja kauppojen yhteistyö sujuu hienosti. Ilman hyvää yhteistyötä ei ruoka-apu olisi nykylaajuudessaan edes mahdollinen.
– Niin kaupat kuin Rauman kaupungin ruokahuolto pitävät omalta osaltaan huolen ruoan säilymisestä, ja me taas järjestämme kuljetukset, pakkaamiset, jakelun ja siivoamiset. Siitä suuri kiitos kaupoille ja kaupungille, että tämä järjestely sujuu ja olemme saaneet ruokaa jaettavaksi. Ihan ani harvoin ruokakassit ovat loppuneet kesken. Toisaalta taas hävikki on saatu todella pieneksi, kiittelee Rasila.
Hänen mukaansa kasseihin pyritään pakkaamaan monipuolinen ravintokokonaisuus niin, että sillä pärjää muutaman päivän.
– Yli jäänyt kouluruoka on taas niille, jotka eivät valmista ruokaa itse, Rasila sanoo.
Hän kertoo myös siitä hurjasta kehityksestä, jonka hän on omin silmin nähnyt.
– Kun tulin näihin tehtäviin vuonna 2009, niin ruokakasseja jaettiin päivässä noin 15 ja nyt parhaimpina päivinä 85!
Rauman seudun työnhakijoiden ruokapalvelun talous on turvattu ainakin ensi vuodeksi, vaikka monen kolmannen sektorien toimijan tukia leikataan.
– Vaikka meillä onkin vapaaehtoisia ja työllistettyjä töissä, rahaa kuluu noutoautojen polttoaineisiin, kasseihin ja muihin tarvikkeisiin.
Rasila sanoo, miten heidän ruokapalvelun todellisuus avaa silmät esimerkiksi heidän työllistetyilleen.
– Kun näkee lapset vanhempineen vuorojonossa ruokaa hakemassa, ymmärrys ja asenne köyhyydestä muuttuu. Saatetaan ajatella niinkin, että tuossa jonossa voisi olla myös minä, Irene Rasila päättelee.


