Ari An­te­roi­nen, UR

Eu­ras­ta ko­toi­sin ole­va Tomi Saa­ri­nen, 45, toi­mii ny­kyi­sin ta­pah­tu­ma­jär­jes­tä­jä Live Na­ti­on Fin­lan­din toi­mi­tus­joh­ta­ja­na. Pori Jaz­zien ai­kaan mies oli Po­ris­sa ta­paa­mas­sa asi­ak­kai­ta sekä yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta ja kat­so­mas­sa, mi­ten hom­mat toi­mi­vat.

– Si­nän­sä mi­nul­la ei ole tääl­lä mi­tään ope­ra­tii­vis­ta teh­tä­vää, lu­ki­on jäl­keen Eu­ras­ta muil­le seu­duil­le läh­te­nyt Saa­ri­nen ker­toi.

Sal­mi­nen kuu­li sat­tu­mal­ta, et­tä YLE:n Po­rin toi­mi­tuk­seen ha­et­tiin har­joit­te­li­jaa. Hän sai muun mu­as­sa hy­vää op­pia ur­hei­lu­jut­tu­jen toi­mit­ta­mi­ses­ta.

– Jäin har­joit­te­lun jäl­keen töi­hin ja lyk­kä­sin int­tiä pari vuot­ta eteen­päin. Asuin kak­si ja puo­li vuot­ta Po­ris­sa. Ar­mei­jan jäl­keen muu­tin Tam­pe­reel­le, mis­sä olin yli­o­pis­tos­sa va­jaan vuo­den, kun­nes muu­tin Hel­sin­kiin, Saa­ri­nen ava­si his­to­ri­aan­sa.

Seu­raa­va­na ke­sä­nä oli nel­jä työ­paik­kaa tar­jol­la.

– Vaih­to­eh­toi­na oli esi­mer­kik­si TV:n ur­hei­lu­hom­mat ja kak­si ra­di­o­ta, jois­ta toi­nen oli Ra­dio Ma­fia, min­ne me­nin ke­sä­töi­hin. Hom­ma joh­ti sii­hen, et­tä lo­pul­ta juon­sin Pres­sik­lu­bi-oh­jel­maa Ol­ga K:n kans­sa.

Ta­ri­na jat­kui ja ka­na­va muut­tui YleX:ksi. Se haki nuo­ria juon­ta­jia.

– Jäin sin­ne ja tein lä­hes kaik­kea. Olin juon­ta­ja, tuot­ta­ja, mu­siik­ki­pääl­lik­kö ja lo­pul­ta ka­na­van ve­tä­jä, kun­nes läh­din mui­hin hom­miin.

Tomi Saa­ri­nen siir­tyi het­kek­si kau­pal­li­sen ra­di­on puo­lel­le NRJ Grou­pin maa­joh­ta­jak­si.

– Olin miet­t­ti­nyt, et­tä levy-yh­ti­ös­sä oli­si kiva ol­la töis­sä ja koh­ta sel­lai­ses­ta mah­dol­li­suu­des­ta soi­tel­tiin. Mi­nua pyy­det­tin So­nyl­le mark­ki­noin­ti­joh­ta­jak­si. Olin siel­lä kol­me ja puo­li vuot­ta, ker­toi Saa­ri­nen.

Sa­man­lai­nen ti­lan­ne tois­tui, kun Live Na­ti­on Fin­land haki toi­mi­tus­joh­ta­jaa.

– Siel­tä soi­tet­tiin ja lo­pul­ta pää­dyin näi­hin hom­miin. Elo­kuus­sa tu­lee vii­si vuot­ta tätä.

En­nen kuin me­di­at ja mu­siik­ki­pii­rit mies­tä kut­sui­vat, oli Saa­ri­nen soit­ta­nut jo pit­kään rum­pu­ja ja teh­nyt DJ-keik­kaa. Joku saat­taa muis­taa hä­nen Eu­ran ajoil­ta Mika Pel­to­sen lii­daa­man Hil­peä Ro­ger -yh­ty­een nuo­re­na rum­pa­li­na.

– Olen soit­ta­nut rum­pu­ja 7-vuo­ti­aas­ta as­ti. Mi­nus­ta piti tul­la am­mat­ti­muu­sik­ko, kun­nes ta­ju­sin, et­tä elä­mäs­sä voi­si ol­la jo­tain muu­ta­kin. Mut­ta jun­nu­na Eu­ras­sa olin to­si­aan soit­ta­mi­ses­ta kiin­nos­tu­nut. Otin muun mu­as­sa rum­pu­tun­te­ja Rau­mal­la Timo ”Tipi” Kos­ki­sel­ta, jat­koi Saa­ri­nen.

Mut­ta pa­la­taan ta­kai­sin ny­ky­päi­vään. Mitä Saa­ri­sen työn­ku­vaan kuu­luu Live Na­ti­on Fin­lan­dis­sa?

– Meil­lä on iso or­ga­ni­saa­tio, mis­sä on to­del­la ko­via am­mat­ti­lai­sia. On on­ni teh­dä töi­tä sel­lais­ten ih­mis­ten kans­sa, joil­la on tosi ko­vaa ko­ke­mus­ta vaik­ka ar­tis­tien kans­sa dii­lien te­ke­mi­ses­tä tai tuo­tan­nol­li­sis­ta asi­ois­ta. Toi­mi­tus­joh­ta­jan työs­sä kat­son fir­man me­ne­vän oi­ke­aan suun­taan ja am­mat­ti­lai­sil­la on hyvä paik­ka teh­dä töi­tä.

– Toki teen jon­kin ver­ran ar­tis­tien­kin kans­sa suo­raan töi­tä so­pi­mus­puo­lel­la. Live Na­ti­on Fin­land te­kee vuo­des­sa noin 200 omaa ta­pah­tu­maa ja li­säk­si vä­li­te­tään noin pa­ri­sa­taa ar­tis­tia muil­le, ku­ten esi­mer­kik­si Pori Jaz­ziin, Saa­ri­nen tar­ken­si.

Saa­ri­sen mu­kaan ta­pah­tu­ma-ala on ko­vas­ti muu­tok­ses­sa.

– En­nen co­vi­dia ala kas­voi kym­me­nen pro­sent­tia vuo­des­sa. Nyt ol­laan taas nou­sus­sa, mikä voi­daan näh­dä esi­mer­kik­si tä­män ke­sän keik­ko­jen yh­tey­des­sä. Me­tal­li­ca, Bruce Springs­teen, Coldp­lay, kaik­ki seit­se­män sta­di­on keik­kaa myy­tiin lop­puun. Lip­pu­ja on myy­tiin yli 325 000.

– Muu­tok­sia on mo­nia esi­mer­kik­si ar­tis­tien tar­pei­den ylei­sön odo­tuk­sien suh­teen.

Mil­tä tu­le­vai­suus näyt­tää?

– Eläm­me tu­le­vai­suut­ta juu­ri nyt ja kas­vu on ol­lut näh­tä­vis­sä. Ih­mi­set os­ta­vat yhä enem­män pal­ve­lui­ta ja me­hän olem­me pal­ve­lu­a­lal­la. Ke­hi­tys jat­kuu ja yhä enem­män tul­laan te­ke­mään hie­nom­pia ta­pah­tu­mia. Ja yhä enem­män ih­mi­set niis­sä käy­vät. Ai­na voi­daan miet­tiä uu­sia tek­no­lo­gi­sia in­no­vaa­ti­oi­ta, jot­ka aut­tai­si­vat asi­a­kas­pal­ve­lus­sa, Saa­ri­nen vas­ta­si.

– Työm­me sy­vin ydin on se, et­tä mah­dol­lis­tam­me sen, et­tä ar­tis­ti, ylei­sö ja yh­teis­työ­kump­pa­nit voi­vat koh­da­ta. Siel­tä fyy­si­sis­tä koh­taa­mi­sis­ta syn­ty­vät ne muis­tot ja elä­myk­set. Kun nä­kee ylei­sön naut­ti­van, se on tä­män työn pa­ras puo­li.

Usein väi­te­tään, et­tä Suo­mi on syr­jäs­sä ja kaik­kia maa­il­man­täh­tiä ei tän­ne esiin­ty­mään saa­da.

– Ai­na on niin, et­tä kaik­kia ei saa­da, kei­tä ha­lut­tai­siin. Se on ol­lut ai­na niin ja on jat­kos­sa­kin, Saa­ri­nen kom­men­toi.

– Ta­pah­tu­mia on sa­to­ja ym­pä­ri Eu­roop­paa, jo­ten on sel­viö, et­tä yk­si kesä ei rii­tä. Syyt voi­vat vaih­del­la, mik­si näin on. Mie­luum­min kes­kit­tyi­sin sii­hen, mitä me tän­ne saam­me. Esi­mer­kik­si tänä ke­sä­nä on ol­lut pal­jon ul­ko­mai­sia ar­tis­te­ja. Meil­lä on his­to­ri­al­li­nen sta­di­on­ke­sä. Tämä vuo­si on mo­nes­sa mie­les­sä ilo­nai­he. Kyl­lä ne ar­tis­tit Suo­meen tu­le­vat en­nem­min tai myö­hem­min.