Ari An­te­roi­nen, Uu­tis­Rau­ma

Rau­man Poi­ka­kuo­ron tu­kiyh­dis­tyk­sen 23.4. te­ke­mä Fa­ce­book-päi­vi­tys ker­toi su­rul­li­sia uu­ti­sia. Kuo­ron toi­min­ta lop­puu tä­hän ke­vää­seen, kun ei rii­tä lau­la­jia.

Kuo­ron­joh­ta­ja Mark­ku Wi­len (ent. Haa­vis­to) yrit­ti pi­tää liek­kiä yl­lä muu­ta­man lau­la­jan voi­min, mut­ta nyt tu­lee stop­pi.

Vuon­na 1955 pe­rus­te­tun Rau­man Poi­ka­kuo­ron joh­ta­ji­na on ol­lut vuo­sien ku­lu­es­sa sel­lai­sia ni­miä kuin vaik­ka Erk­ki Tal­li­la, Timo Nuo­ran­ne, Timo Ka­ti­la, Nii­ki Nuu­ti­nen ja Gui­do Aus­maa.

Tu­kiyh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja Mika Koi­vis­to ja Mark­ku Wi­len kom­men­toi­vat pää­tös­tä.

– Vuo­den ver­ran olen eh­ti­nyt täs­sä ol­la ja on kyl­lä ol­lut mur­heel­li­nen vuo­si, huo­kai­see Koi­vis­to.

– Olin en­nen va­ra­pu­heen­joh­ta­ja ja vää­jää­mät­tä näh­tiin, et­tä uu­sia kuo­ro­lai­sia ei vaan tule. Ajat­te­lin kyl­lä ve­tää tä­män kun­ni­al­la läpi, Koi­vis­to huo­kaa.

Maa­nan­tai­na 22.4. to­det­tiin, et­tä kuo­rol­la ei ole tu­le­vai­suut­ta.

– Eh­do­tin, et­tä Rau­man Mies­lau­la­jat, jota myös joh­dan, voi­si tul­la jee­saa­maan tu­kiyh­dis­tyk­sen ma­te­ri­aa­lin kans­sa ja jat­kaa jo­ten­kin yh­dis­tyk­sen toi­min­taa, Wi­len to­te­aa.

– Tu­kiy­hids­tys­tä ei kuo­pa­ta, vaan se lai­te­taan laa­tik­koon. Pe­rin­ne jäi­si ja kuo­roa voi­si ken­ties jos­kus el­vyt­tää, Koi­vis­to li­sää.

Su­rul­li­nen Wi­len ker­too tul­leen­sa kuo­ron­joh­ta­jak­si pan­de­mi­an jäl­keen.

– Meil­lä oli sil­loin vie­lä toi­mi­va, jos­kin pie­nen­ty­nyt kuo­ro. Sit­ten kas­voi poi­kia ulos kuo­ros­ta, ei­kä uu­sia lau­la­jia tul­lut tar­peek­si ti­lal­le. Il­moi­tin Rau­man Mu­siik­ki­o­pis­tol­le lo­pet­ta­va­ni.

–  Meil­lä on ol­lut käy­tän­nös­sä enää kol­me lau­la­jaa. Se ei ole kuo­ro, vaan lau­lu­ryh­mä. Lau­la­jien mää­rä on pa­rin vuo­den ajan näyt­tä­nyt mii­nus­ta, vaik­ka töi­tä on teh­ty asi­an eteen. En us­kal­la sen va­raan las­kea, et­tä jat­kai­sin. Pie­ni ryh­mä ei mo­ti­voi poi­ki­a­kaan. Ei voi­da lau­laa ää­nis­sä, ei­kä saa­da kuo­ron tun­tua, Wi­len pe­rus­te­lee.

Mies­lau­lau­jis­sa on Poi­ka­kuo­ron pe­rus­ta­ja­jä­se­niä.

– Näin sii­nä sel­lai­sen jat­ku­mon ja elät­te­lin toi­vei­ta, Wi­len jat­kaa.

Mies­lau­la­jat täyt­tä­vät en­si vuon­na 100 ja Poi­ka­kuo­ro täyt­täi­si 70 vuot­ta.

– Pit­käs­tä his­to­ri­as­ta pu­hu­taan. Jos lau­la­jia oli­si, il­man muu­ta jat­kai­sin.

Yk­si Poi­ka­kuo­ron pe­rus­ta­ja­jä­se­nis­tä on Aar­to Ja­la­va, 76.

– En­si vuon­na oli­si ol­lut 70-vuo­tis­juh­la. Mur­heel­li­sel­ta lo­pe­tus­pää­tös kuu­los­taa. Ei voi mi­tään, jos ei lau­la­jia rii­tä, Ja­la­va kom­men­toi.

– Toi­vo­taan, et­tä tu­li­si sel­lai­nen ai­ka, et­tä toi­min­ta saa­tai­siin uu­del­leen hen­kiin.

Ja­la­va ker­too ol­leen­sa Poi­ka­kuo­ros­sa vuo­teen 1966 saak­ka.

– 1972 lii­tyin Mies­lau­la­jiin. Siel­lä on ol­tu 52 vuot­ta. Poi­ka­kuo­ros­ta on tul­lut Mies­lau­la­jiin po­ruk­kaa. Nyt­kin mei­tä tai­taa ol­la kym­men­kun­ta en­ti­siä poi­ka­kuo­ro­lai­sia, Ja­la­va las­kee.

En­ti­siä poi­ka­kuo­ro­lai­sia ovat myös Pasi Kai­laan­mä­ki (ent. Alo­nen) ja toi­sen pol­ven poi­ka­kuo­ro­lai­nen Juho-Pet­rus Va­la­vuo. Mo­lem­mat to­te­a­vat Poi­ka­kuo­ron ol­leen myös her­ras­mies­kou­lu.

– Kuo­ro an­toi an­toi pal­jon myös mu­sii­kin ul­ko­puo­lel­le, Va­la­vuo sa­noo.

Va­la­vuo ka­sa­si myös kuo­ron 60-vuo­tis­juh­liin alum­ni­kuo­ron.

– Sil­loin aja­tuk­se­na oli saa­da pe­rus­ta­ja­jä­se­net vie­lä ker­ran lau­la­maan poi­ka­kuo­ros­sa ja juh­li­maan. Ei­pä sil­loin tul­lut aja­tuk­siin, et­tä ne oli­vat kuo­ron vii­mei­set pyö­re­ät vuo­det, mitä juh­lit­tiin.

Kai­laan­mä­ki eh­ti toi­mia kuo­ron­joh­ta­ja­na­kin pari vuot­ta.

– Kun aloi­tin 2004, kuo­ros­sa oli yh­dek­sän poi­kaa. Kah­des­sa vuo­des­sa ve­rel­lä, hiel­lä ja kyy­ne­lil­lä nos­tin lu­ku­mää­rän kol­meen­kym­me­neen, to­te­aa Kai­laan­mä­ki.

Hä­nen mie­les­tään poi­ka­kuo­ron joh­ta­ja­na kuu­luu ol­la yh­tä ai­kaa sekä koi­ran­kou­lut­ta­ja sekä äi­ti.

– Po­ru­kal­le pi­tää vies­tiä suo­ra­vii­vai­ses­ti. Heti, kun ala­huu­li vä­räh­tää, pi­tää ol­la pik­ku­po­jan edes­sä kyy­kys­sä ja ol­la sil­le äi­ti.

Kai­laan­mä­ki on mur­heis­saan.

– Tätä olen täs­sä pe­län­nyt kym­me­nen vuot­ta.

1999 Poi­ka­kuo­roon men­nyt Kai­laan­mä­ki to­te­aa op­pi­neen­sa kuo­ron kaut­ta tun­te­maan ih­mi­siä ja yk­si asia joh­ti toi­seen.

– Am­ma­tin­va­lin­nas­ta po­li­tiik­kaan ja eri har­ras­tus- ja ka­ve­ri­pii­rei­hin. Las­te­ni kum­mit ovat kuo­ro­ka­ve­rei­ta ja minä olen yh­den kuo­ro­lai­sen kum­mi­se­tä ja niin edel­leen. Per­het­tä ei voi va­li­ta, mut­ta ka­ve­rit voi, Kai­laan­mä­ki tii­vis­tää.

Rau­man Poi­ka­kuo­ron ri­veis­tä on tul­lut iso mää­rä huip­pu­muu­si­koi­ta. Klas­si­sel­ta puo­lel­ta voi­daan mai­ni­ta vaik­ka ka­pel­li­mes­ta­ri Han­nu Lin­tu, joka toi­mi myös ai­ka­naan kuo­ron­joh­ta­ja­na.

– Mi­tä­hän täs­sä voi­si sa­noa? Kuo­ro on ol­lut mo­nel­le pon­nah­dus­lau­ta mu­siik­kiu­ral­le, Lin­tu sa­noo.

– Hii­pu­mi­sen taus­tal­la näen sen, et­tä ih­mi­set ei­vät enää lau­la muu­ten­kaan, ku­ten esi­mer­kik­si lap­set kou­lus­sa.

Suo­men Mu­sii­kin­te­ki­jät ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja ja en­ti­nen Fin­lan­ders-muu­sik­ko Aku Toi­vo­nen on myös lau­la­nut Rau­man Poi­ka­kuo­ros­sa.

– Pal­jon on muis­to­ja. Kuo­ro­a­jal­la on ol­lut iso mer­ki­tys elä­män­pol­ku­jen muo­dos­tu­mi­seen. Kai­ut kuu­lu­vat vie­lä­kin, Toi­vo­nen to­te­aa.

– Ta­pa­sin sil­loin esi­mer­kik­si Juk­ka Nur­men, jon­ka kans­sa aloi­tim­me bän­di­hom­mat ja ta­val­laan mu­siik­ki­a­lan am­mat­ti­lai­suus sai al­kun­sa.

Mu­siik­ki­o­pis­ton reh­to­ri Mira El­lmén har­mit­te­lee, kun pit­kä pe­rin­ne lop­puu.

– Ta­val­laan on ol­lut pit­kään niin, et­tä kiin­nos­tus har­ras­tus­ta koh­taan on ol­lut hii­pu­vaa. Va­li­taan mie­lum­min jo­kin muu har­ras­tus, El­lmén nä­kee.

– Ko­ro­na-ai­ka oli mo­nel­le kuo­rol­le tosi haas­ta­va. Sen jäl­keen toi­min­nan el­vyt­tä­mi­nen oli han­ka­laa.

Mu­siik­ki­o­pis­tos­sa on mie­tit­ty, et­tä jo­tain vas­taa­vaa toi­min­taa pi­täi­si saa­da ti­lal­le.

– On­ko se sit­ten joku poi­kien lau­lu­ryh­mä? Pi­det­täi­siin liek­kiä yl­lä. Jos se sii­tä sit­ten roi­hah­taa, niin mikä et­tei poi­ka­kuo­roa voi­si pe­rus­taa uu­des­taan.