Tui­ja Saa­ri­nen

On ta­val­li­nen per­jan­tai­aa­mu Rau­man Te­at­te­ril­la. Näyt­te­li­jät Mona Leh­to­la ja Il­ma­ri Saa­re­lai­nen val­mis­tau­tu­vat Kul­ta­lam­men vii­mei­sen koh­tauk­sen har­joit­te­luun, mut­ta eh­ti­vät het­kek­si is­tah­taa alas.

13. syys­kuu­ta en­si-il­tan­sa saa­van näy­tel­män har­joi­tuk­set ovat pyö­ri­neet elo­kuun al­ku­puo­lel­ta as­ti. Pää­pa­ria näyt­te­le­vä kak­sik­ko on hy­vän­tuu­li­nen ja kum­pi­kin ke­huu kil­van tois­ta.

– Meil­lä on ol­lut ai­ka lys­tiä! Näin Mo­nan en­sim­mäis­tä ker­taa Rans­ka­lai­ses­sa py­ja­mas­sa, ja sain pi­tää pääs­tä­ni kiin­ni, niin kau­he­aa faart­tia sii­nä fars­sis­sa men­tiin! Mo­nan kans­sa on help­po näy­tel­lä, ja har­joi­tuk­siin on ol­lut hii­va­tin kiva tul­la. Toi­nen toi­si­am­me ruok­kien men­nään eteen­päin, to­te­aa Saa­re­lai­nen.

– Meil­lä on yh­tei­nen kie­li, sil­lä minä olen Lai­ti­las­ta ja Il­ma­ri Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta. Heti en­si­ta­paa­mi­sel­la kaik­ki läh­ti su­ju­maan hy­vin, hy­myi­lee Leh­to­la.

Mona Lehtola näyttelee Rauman Teatterin Kultalammessa Etheliä ja Ilmari Saarelainen Normania. Näytelmää on harjoiteltu elokuun alusta lähtien. Ensi-ilta on 13.9.

Mona Lehtola näyttelee Rauman Teatterin Kultalammessa Etheliä ja Ilmari Saarelainen Normania. Näytelmää on harjoiteltu elokuun alusta lähtien. Ensi-ilta on 13.9.

Moni tun­tee Kul­ta­lam­men klas­sik­ko­a­se­maan nous­sees­ta ra­kas­te­tus­ta elo­ku­va­ver­si­os­ta vuo­del­ta 1981. Pää­roo­leis­sa näh­tiin Hen­ry Fon­da, Kat­ha­ri­ne Hep­burn ja Jane Fon­da. Sekä Leh­to­la et­tä Saa­re­lai­nen ovat jos­kus näh­neet elo­ku­van, mut­ta hei­dän Et­he­lin­sä ja Nor­ma­nin­sa ovat ai­van oman­nä­köi­si­ään.

– Ta­ri­na on sama, mut­ta näyt­te­li­jä te­kee roo­lin ai­na it­sen­sä läpi, ja sil­loin mu­kaan tu­lee omaa per­soo­naa. It­se en kat­so iki­nä lef­fa­ver­si­o­ta, jos sel­lai­nen on ole­mas­sa har­joit­te­lun al­la ole­vas­ta näy­tel­mäs­tä, to­te­aa Leh­to­la.

– Minä saa­tan lu­kea kir­jan, mut­ta se on eri asia, sil­lä sil­loin tuot­taa it­se jo­ta­kin, to­te­aa Saa­re­lai­nen.

Saa­re­lai­sen muis­ti­ku­van mu­kaan elo­ku­va on mur­heel­li­sem­pi kuin Rau­man Te­at­te­rin näy­tel­mä. Myös näy­tel­män tee­mat ovat har­vi­nai­sen kos­ket­ta­via ja sy­viä, vaik­ka draa­ma­ko­me­di­as­ta pu­hu­taan­kin. Kul­ta­lam­pi ku­vaa elä­män vii­mei­sim­piä ke­siä, rak­kaut­ta, luo­pu­mis­ta ja muun mu­as­sa su­ku­pol­vien vä­li­siä suh­tei­ta.

– On ol­tu sata vuot­ta nai­mi­sis­sa, ja sinä alat huo­ma­ta, et­tä tuol­la ru­pe­aa hiu­kan aja­tus myö­häs­ty­mään, to­te­aa Saa­re­lai­nen näyt­tä­mö­vai­mol­leen.

– Sa­nan­säi­lä len­tää ja ki­nas­tel­laan­kin, mut­ta kai­kel­la rak­kau­del­la, vas­taa Leh­to­la.

Leh­to­la ei ole läh­te­nyt roo­lin­sa ra­ken­ta­mi­ses­sa sil­le tiel­le, et­tä van­hen­tai­si it­se­ään jol­la­kin ta­val­la.

– Me­nen oma­na it­se­nä­ni. It­se asi­as­sa Et­hel on näy­tel­mäs­sä 70-vuo­ti­as, eli vain reip­paat kym­me­nen vuot­ta mi­nua van­hem­pi.

Mikä on Kul­ta­lam­mes­sa näyt­te­li­jäl­le haas­ta­vin­ta?

– Nyt läh­tee kaik­ki gla­mour pois, kun sa­non tä­män: pu­he­li­men käyt­tö. On vi­he­li­äis­tä ku­vi­tel­la, mitä lan­gan toi­ses­sa pääs­sä vas­ta­taan ja vä­lit­tää ylei­söl­le sama asia. Sitä pi­täi­si opet­taa te­at­te­ri­kor­ke­as­sa, nau­raa Saa­re­lai­nen.

– Va­ka­vas­ti pu­hu­en tie­tys­ti se, et­tä saa vä­li­tet­tyä ylei­söl­le ne tun­teet ja tun­nel­mat, niin et­tä kat­so­ja vä­lil­lä nau­raa ja vä­lil­lä lii­kut­tuu, li­sää Leh­to­la.

– Vä­lil­lä sai­si ol­la kak­tus kur­kus­sa ja vä­lil­lä sai­si kri­kot­taa! heit­tää Saa­re­lai­nen mur­teel­laan.

Saa­re­lai­nen vie­rai­lee nyt en­sim­mäis­tä ker­taa Rau­man Te­at­te­ris­sa. Vuon­na 2011 hän näyt­te­li Rau­man Su­vi­te­at­te­ris­sa näy­tel­mäs­sä Koh­tuut­to­muus Kai­kes­sa. 81-vuo­ti­as näyt­te­li­jä jäi vuon­na 2008 eläk­keel­le Tam­pe­reen Työ­vä­en Te­at­te­ris­ta, mut­ta on jat­ka­nut näyt­te­le­mis­tä. Esi­mer­kik­si jou­luun as­ti hän kier­tää Suo­mea Pa­ras­ta en­nen -esi­tyk­sel­lään.

Suu­ri ylei­sö muis­taa Saa­re­lai­sen eh­kä par­hai­ten 1970- ja 1980-lu­ku­jen suo­si­tuis­ta te­le­vi­si­o­sar­jois­ta Tank­ki täy­teen ja Sis­ko ja sen veli. Saa­re­lai­nen ei koe, et­tä ne oli­si­vat myö­hem­mäl­lä ural­la ol­leet pai­no­las­ti.

– Olen mie­les­tä­ni saa­nut ol­la vain minä. It­se asi­as­sa se kuu­lui­suus on ol­lut siu­naus. Il­man sitä en oli­si to­den­nä­köi­ses­ti täs­sä­kään, jo­ten kii­tos Hard­wic­kil­le ja Tuo­mi­sel­le!