Pyhiinvaellus on matka syvyyssuunnassa – Suomen vanhin pyhiinvaellusreitti kulkee Säkylän kautta
Tuija Saarinen
Kiinnostus pyhiinvaellusta kohtaan on viime vuosikymmenten aikana voimakkaasti kasvanut. Katolilaiset ovat vaeltaneet pyhiin paikkoihin jo keskiajalta asti, mutta tänä päivänä myös monet muihin uskontokuntiin kuuluvat ovat löytäneet tämän perinteen. Onpa vaeltajissa myös sellaisia, jotka eivät ole hakemassa uskonnollista ulottuvuutta, vaan pyhiinvaelluksissa heihin vetoavat henkisyys, luonto, kulttuurihistoria tai liikkuminen.
Satakunnassa, Säkylässä, kulkee pätkä keskiaikaista Pyhän Henrikin tietä. Suomen tunnetuimpiin pyhiinvaellusreitteihin kuuluvan, 140 kilometriä pitkän tien päätepisteitä ovat etelässä Turun tuomiokirkko ja pohjoisessa Pyhän Henrikin saarnahuone Kokemäellä. Matkan varrella on kaikkiaan 25 Pyhän Henrikin elämään ja tekoihin liittyvää kohdetta. Reittiä pitää kunnossa ekumeeninen Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistys.
Pyhiinvaellusinnostus lähti liikkeelle juuri Pyhän Henrikin tiestä.
– Täällä painaa traditio pohjalla. Jo paikkojen nimistössä on paljon viittauksia Pyhään Henrikiin, kuten Säkylän Ristikallio ja Pyhäjärven Papinsaari, Nousiaisten Koroistenristi ja Köyliönjärven Kirkkokari, toteaa Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistyksen varapuheenjohtaja, säkyläläinen Kimmo Koivisto.
Vaikka piispa Henrikistä ei ole käytettävissä aikalaislähteitä, moni asia puoltaa sitä, että hän oli historiallinen, todellinen henkilö.
– Muutenhan koko Suomen kirkon historialta putoaisi pohja! Kiistattomia faktoja ovat lisäksi se, että Pyhän Henrikin legenda ja Pyhän Henrikin pyhiinvaellusreitti ovat olleet olemassa jo keskiajalla.
Pyhän Henrikin tien varrella on mahdollisuus nauttia monentyyppisestä maisemasta.
– On cityvaellusta, maaseutuvaellusta, metsätaivalta, vehreää maaseutua ja hiekkaharjua. Puolet reitistä on metsäpolkua, lisäksi kuljetaan pienillä sorateillä.
Kun pyhiinvaellukselle lähdetään, unohdetaan aikataulut.
– Meillä on ”päivän matka” -ajatus. Kun jalat käyvät, ihminen huomaa, että asiat rupeavat järjestymään omassa päässä. Pyhiinvaelluksen taika on siinä, että jokainen pyhiinvaeltaja saa matkaltaan jotain sellaista, mitä todella tarvitsee. Ei välttämättä sitä, mitä itse eniten haluaa.
Koivisto nostaa esille kolme pyhiinvaelluksen ulottuvuutta.
– Keskeisiä asioita ovat oman itsensä kanssa oleminen, toisten kanssa yhdessä vaeltaminen ja henkinen ja hengellinen yhteys. Pyhiinvaellus hoitaa sielurukkaa. Se on matka syvyyssuunnassa.
Pyhän Henrikin tien logon on suunnitellut Simo Nummi. Kuva: Tuija Saarinen
Pyhän Henrikin tie
140 kilometriä pitkä Pyhän Henrikin tie kulkee Turusta Kokemäelle. Se on Suomen vanhin pyhiinvaellusreitti, jonka varrella on 25 Pyhän Henrikin (myös piispa Henrik) elämään ja tekoihin liittyvää kohdetta.
Reitin voi kulkea patikoimalla tai pyöräillen. Molemmille vaellustavoille on omat reitit. Vaeltaa voi kumpaan suuntaan tahansa. Ohjeellinen vaellusaika on noin yksi viikko. Koko reittiä ei tarvitse vaeltaa, vaan aivan hyvin tavoitteeksi voi ottaa jonkin lyhyemmän pätkän.
Pyhän Henrikin tien kohteita Säkylässä ovat Pyhän Henrikin surmapaikka Kirkkokari, Köyliön ja Säkylän kirkot, Kuninkaanlähde ja Kristellinportti.
Piispa Henrikin kerrotaan perimätiedon mukaan saapuneen Ruotsin Itämaahan eli nykyiseen Suomeen vuonna 1155 järjestämään kirkollisia oloja ja samalla vakiinnuttamaan katolisen kirkon asemaa Suomessa. Hän kuoli marttyyrina Köyliönjärven jäällä. Piispa Henrik on murhaajansa Lallin ohella Suomen historian tunnetuimpia hahmoja. Hänen historiallisuutensa on kuitenkin kyseenalaistettu, koska aikalaislähteitä hänestä ei ole.
Seuraava Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistyksen järjestämä lyhyt vaellus toteutetaan 18.6. Nousiaisista Turkuun. Kyseessä on noin 20 kilometrin päivävaellus.
Lisätietoja: www. henrikinvaellus.fi


