Ari An­te­roi­nen

Turk­ka Suu­ri­nie­mi li­puu haas­tat­te­lu­pai­kal­le tyy­lik­kääl­lä si­ni­sel­lä moot­to­ri­pyö­räl­lä. Pyö­rää luul­laan use­as­ti van­hem­mak­si kuin se on­kaan. Rau­ma­lai­sen me­no­pe­li on kui­ten­kin vuo­den 2014 ame­rik­ka­lai­nen In­di­an Chief Vin­ta­ge.

Koh­ta pai­kal­le pä­ris­te­lee myös mo­nil­le rau­ma­lai­sil­le tut­tu va­lo­ku­vaa­ja Hans Leh­ti­nen, joka is­tuu, tai li­ki­pi­tä­en ma­kaa, ajo­pe­lin­sä pääl­lä. Hä­nen­kään pyö­rän­sä ei ole niin van­ha kuin luul­laan, vaan ita­li­a­lai­nen ra­ta­pyö­rää muis­tut­ta­va pu­nai­nen Du­ca­ti Sport 1000 on vuo­del­ta 2006.

Mo­net suo­ma­lai­set os­ta­vat prät­kä­kuu­meen is­kies­sä joko jon­kun ja­pa­ni­lais­pyö­rän tyy­liin Hon­da, Su­zu­ki, Ya­ma­ha tai Ka­wa­sa­ki, tai sit­ten han­ki­taan ame­rik­ka­lai­nen Har­ley-Da­vid­son.

Suu­ri­nie­mi ja Leh­ti­nen ovat va­lin­neet toi­sin.

– ”Ink­ka­ria” ei teh­ty lain­kaan 1900-lu­vun lo­pul­la. 2014 al­koi uu­si tuo­tan­to. Olin Lah­des­sa moot­to­ri­pyö­rä­näyt­te­lys­sä, jos­sa oli iso ko­ea­jo­ti­lai­suus. Pää­tin tu­tus­tua kun­nol­la eri­lai­siin pyö­riin. Sat­tu­man oi­kus­ta sa­tuin en­sim­mäi­sek­si ot­ta­maan uu­ni­tuo­reen In­di­a­nin ko­ea­joon. Len­kin jäl­keen en ha­lun­nut ajaa mi­tään muu­ta, ker­too Suu­ri­nie­mi rak­kau­des­ta en­si­sil­mäyk­sel­lä.

Pa­rin vuo­den jäl­keen, kun Suu­ri­nie­mi ker­to­man­sa mu­kaan oli saa­nut ri­kot­tua riit­tä­väs­ti sääs­tö­por­sai­ta, hän os­ti 2016 ke­vääl­lä oman In­di­a­nin.

– Se on niin hyvä ajet­ta­va, tu­ke­va ja pai­no­pis­te on al­haal­la. Se ei hät­käh­dä mis­tään tuu­lis­ta. Kaik­ki on niin kuin pi­tää, ke­huu Suu­ri­nie­mi.

Kuin­ka In­di­an ke­rää kat­sei­ta ja kom­ment­te­ja?

– Va­li­tet­ta­van usein sii­hen py­säh­tyy joku van­hem­pi her­ra, ei­kä nuo­ri nai­nen. En ym­mär­rä, mikä sii­nä on, Suu­ri­nie­mi nau­rah­taa.

– On­pa kau­nis, yleen­sä ke­hu­taan. Olen sa­maa miel­tä. Sii­nä on klas­sis­ta muo­to­kiel­tä. Tämä muis­tut­taa ai­ka pal­jon vuo­den 1947 In­di­an Chief Ro­ad­mas­te­ria. Si­ni­nen väri on yk­si teh­taan pe­rin­ne­vä­reis­tä ja tä­män vä­ri­nen Chief sat­tui mi­nua odot­ta­maan tam­pe­re­lai­sen liik­keen nur­kas­sa, muis­te­lee Suu­ri­nie­mi.

Suu­ri­nie­mi in­nos­tui moot­to­ri­pyö­ris­tä vas­ta ai­kui­si­äl­lä.

– 2011 os­tin en­sim­mäi­sen. Se oli Moto-Rau­mas­ta löy­ty­nyt so­pi­van­vä­ri­nen Hon­da Sha­dow.

Moto-Rau­man Juha ”Juu­so” Lu­ja­la liit­tyy myös Hans Leh­ti­sen ja pu­nai­sen Du­ca­tin koh­taa­mi­seen.

– Tein vuo­si­tu­han­nen vaih­teen jäl­keen Moto-Rau­mal­le net­ti­si­vut ja myös ko­ea­join ja ku­va­sin myyn­nis­sä ol­lei­ta pyö­riä net­tiin. Mie­les­sä ei ol­lut ol­len­kaan oman pyö­rän hank­ki­mi­nen. Kui­ten­kin vuon­na 2010 erääl­tä reis­sul­ta pa­la­tes­sa­ni ja lä­hi­seu­dun huol­to­a­se­mal­le py­säh­ty­es­sä­ni näin pi­hal­la par­kis­sa pu­nai­sen Du­ca­tin, joka he­rät­ti mie­len­kiin­to­ni. Ti­lan­ne oli ja meni ja unoh­tui­kin. Ku­lui pa­ri­sen viik­koa, kun kur­va­sin käy­mään Moto-Rau­mas­sa. Sii­nä se sa­mai­nen pyö­rä oli juu­ri vaih­dos­sa tul­lee­na en­sim­mäi­se­nä myyn­ti­ri­vis­sä! Jo­tain koh­ta­lon joh­da­tus­ta sii­nä var­maan oli. Ko­ea­jol­le piti läh­teä sa­man tien ja os­to­pää­tös syn­tyi äk­kiä. Tai­si sii­nä Juu­so­kin yl­lät­tyä, et­tä oi­ke­as­ti­ko se nyt os­taa oman pyö­rän.

Leh­ti­sen Du­ca­tin mal­li on har­vi­nai­nen. Sitä teh­tiin täl­lai­se­na ver­si­o­na vain vuon­na 2006.

– Se muis­tut­taa Du­ca­tin 70-lu­vun mal­le­ja ja on tyy­lil­tään niin sa­not­tu Café Ra­cer, eli kai­kes­ta yli­mää­räi­ses­tä rii­sut­tu pyö­rä, jol­lai­sil­la ki­sail­tiin ai­ka­naan ka­duil­la ja mut­ka­teil­lä, Leh­ti­nen avaa.

– Mal­li ei ole ma­kaa­van ajo­a­sen­ton­sa puo­les­ta mi­kään kaik­kein mu­ka­vin ajet­ta­va. Pyö­rä­ni on pe­ri­aat­tees­sa al­ku­pe­räi­sen nä­köi­nen, mut­ta tein sii­tä sil­loin heti hank­ki­mi­sen jäl­keen pik­ku muu­tok­sin enem­män omaan ma­kuu­ni so­pi­van. Sen jäl­keen pyö­rää on vain huol­let­tu ja pi­det­ty hy­vin, jos­kin pari ke­sää sit­ten sii­hen lai­tet­tiin uu­si eri­koi­nen pa­ko­put­kis­to, ita­li­as­ta se­kin, Leh­ti­nen ker­too.

Du­ca­ti on vuo­sien var­rel­la he­rät­tä­nyt pal­jon kiin­nos­tus­ta, her­ra­po­ru­kas­sa lä­hin­nä, ku­ten Tur­kal­la­kin.

– Ker­ran to­sin ta­pah­tui poik­keus kes­kel­lä Van­haa Rau­maa. Nuo­ri nei­to mi­ni­ha­mees­saan pomp­pa­si to­rin lai­dal­la kes­kel­le ka­tua etee­ni hui­to­maan ja py­säyt­ti mi­nut. Il­me­ni, et­tä hän on un­ka­ri­lai­nen ja näh­tä­väs­ti piti ko­vas­ti juu­ri Du­ca­teis­ta. Al­koi sit­ten di­gi­pok­ka­ri ojos­sa sii­nä ku­vaa­maan. Ku­vaa­ja­na ky­syin, et­tä ha­lu­ai­si­ko it­se­kin ku­vaan, jos otan ku­van hä­nen ka­me­ral­laan. Kos­ka mek­ko oli hy­vin­kin ly­hyt­tä sort­tia, niin ole­tin hä­nen me­ne­vän pyö­rän vie­reen sei­so­maan. Hä­no­li kui­ten­kin sil­min­näh­den in­nos­tu­nut asi­as­ta ja sii­nä ei ha­meen ly­hyys tah­tia hai­tan­nut, kun jal­ka nou­si kor­ke­as­sa kaa­res­sa, jot­ta pää­si pyö­rän pääl­le po­see­raa­maan. Oli kyl­lä haus­ka ja mie­leen­jää­nyt epi­so­di, Leh­ti­nen hy­myi­lee.

Tä­män ju­tun pyö­rät ovat mo­lem­mat ta­val­laan ret­ro­mal­le­ja.

Suu­ri­nie­mi ku­vai­lee Leh­ti­sen Du­ca­tia mut­ka­oh­juk­sek­si ja omaa In­di­a­nia avoin­ta pree­ri­aa var­ten teh­dyk­si pyö­räk­si, jota on mu­ka­va ajaa.

– Muo­to­kie­les­sään ne ovat hy­vin puh­tai­ta edus­ta­jia, tar­ken­taa Suu­ri­nie­mi.

Leh­ti­nen on sa­maa miel­tä.

Yh­tä kaik­ki, niin si­ni­nen In­di­an kuin pu­nai­nen Du­ca­ti he­rät­tä­vät huo­mi­o­ta lii­ken­tees­sä ja par­kis­sa. Ko­vin usein ei sa­man­lais­ta vas­taan tule.