Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

– Por­voos­sa viih­dyn hy­vin, vaik­ka olen al­ku­jaan Kot­kas­ta ko­toi­sin. Edes mie ja sie ei kos­kaan Kot­kas­ta tart­tu­nut.

– Nyt läh­den Van­han Rau­man kier­rok­sel­le. Olen jo tu­tus­tu­nut pi­kai­ses­ti Van­haan Rau­maan. Nyt pi­tää teh­dä vie­lä kä­ve­ly­kier­ros ja ihail­la ka­pei­ta ku­jia sekä van­ho­ja ra­ken­nuk­sia, pal­jas­taa Juha Kor­te.

Rau­mas­ta kes­kus­te­lun vä­lil­lä Juha pa­laa no­pe­as­ti au­ton­sa han­ki­taan ja eri­koi­seen his­to­ri­aan. Ai­he on hä­nel­le mie­lei­nen.

Kor­te hank­ki Chrys­ler Le Ba­ro­nin muu­ta­ma vuo­si sit­ten sil­mäil­les­sään, jos­ko ne­tis­tä löy­tyi­si so­pi­va os­tet­ta­va. Ja se­hän löy­tyi Loh­jal­ta.

– Chrys­ler oli ol­lut iäk­kääl­lä mie­hel­lä pit­kään au­to­tal­lis­sa säi­lös­sä. Sil­lä ei ol­lut ajet­tu vuo­si­kau­siin. Kun pö­lyt pyyh­ki pääl­tä, pal­jas­tui va­li­oyk­si­lö, jos­sa ei ol­lut ruos­teen pilk­ku­a­kaan. Si­säl­lä­kin kaik­ki oli säi­ly­nyt hy­vin. Jo­tain omis­ta­jan­sa tark­kuu­des­ta ker­too se, et­tä penk­kien pääl­lä oli vie­lä suo­jat. Kun otin ne pois, pal­jas­tui­vat täy­sin is­ke­mät­tö­mät is­tui­met, Kor­te ihas­te­li.

Kun au­to on vuo­si­kau­sia seis­syt, se ei heti ole ajo­kun­nos­sa.

– Vuo­den ver­ran tein hom­mia, et­tä sain sen tä­hän kun­toon ja mu­se­o­re­kis­te­riin, sa­noo Kor­te sil­mä­te­räs­tään.

Auto on 1984 vuoden Chrysler Le Baron 2.2-litraisella vapaasti hengittävällä moottorilla.

Ai­ka­naan au­to on tuo­tet­tu Yh­dys­val­lois­ta uu­te­na. Säh­köi­ses­ti toi­mi­vat la­sit oli vaih­det­tu ma­nu­aa­lik­si. Eri­kois­ta oli myös kä­si­vaih­de ja etu­ve­to. Jen­kit­hän ovat tun­ne­tus­ti au­to­maat­ti­vaih­teel­la ja ta­ka­ve­dol­la va­rus­tet­tu­ja.

Juha Kor­te on pi­ka­vi­sii­til­lä Rau­mal­la. Hän on TVO:lla kun­nos­tus­töis­sä muu­ta­man vii­kon. Rau­ma­lai­sis­ta hä­nel­le on jo eh­ti­nyt syn­ty­nyt kä­si­tys.

– Kyl­lä tääl­lä on ai­ka vä­li­tön asen­ne ih­mi­siin. Jos otat pu­heek­si jon­kin asi­an, niin rau­ma­lai­sil­la on nä­kö­jään tapa vas­ta­ta. Vuo­ro­pu­he­lu syn­tyy hel­pos­ti.

Kun tul­lis­ta tul­lut saa­puu Rau­mal­le, niin saa­te­taan vä­hän pet­tyä sii­hen, et­tei pai­kal­lis­ta mur­ret­ta enää pu­hu­ta ko­ros­tu­nees­ti.

– En it­se edes kiin­nit­tä­nyt mi­tään huo­mi­o­ta sii­hen, et­tä tääl­lä pu­hut­tai­siin jo­ten­kin eri­lai­ses­ti. Yleis­suo­mea sa­noi­sin, Kor­te luon­neh­tii.

Van­haa Rau­maa hän ke­huu en­si nä­ke­mäl­tä tun­nel­mas­ta, jota kau­pun­gin van­ha ra­ken­nus­kan­ta syn­nyt­tää. Oma­lei­mai­suus ja pie­net yk­si­tyis­koh­dat luo­vat ko­ko­nai­suu­den, jota Kor­te ihai­lee. Vä­hän sa­maa on van­hois­sa jenk­ki­au­tois­sa. Niis­sä on ihan oma fii­lik­sen­sä.

– Sa­noi­sin, et­tei tämä ajo­pe­li ole ihan tyy­pil­li­nen jenk­ki­au­to kui­ten­kaan. Tämä ei sil­lä lail­la ajet­ta­es­sa kei­nu, ei­kä ole kau­he­as­ti kro­mat­tu. Mal­li on jen­kik­si ai­ka pel­kis­tet­ty.

Ei­kä Kor­ten au­tos­sa ole enää vai­kut­tei­ta 60-lu­vun jen­keis­tä, vaan enem­män­kin eu­roop­pa­lai­sis­ta me­no­pe­leis­tä. Se­kin te­kee au­tos­ta ta­val­laan har­vi­nai­sen.

– Kyl­lä näin voi sa­noa. Vas­taa­via au­to­ja ei ole kuin yk­si Suo­mes­sa tä­män li­säk­si, sa­noo Kor­te ihas­tel­len.