Peer Günt täyttää 50 – Timo Nikki muistelee matkaa
Kerran rokkari aina rokkari. Yhtye on kulkenut Nikin matkassa kasarilta tähän päivään.
Maarit Anttila
On asioita, jotka eivät muutu. Kun Peer Günt nousee lavalle, yleisö tietää jo ensimmäisistä sävelistä, mitä on tulossa: Griegin Vuorenkuninkaan luola jyrähtää ilmoille, kuten se on tehnyt vuosikymmeniä.
Kouvolalaisella Timo-Pekka Nikillä tosin ei ollut hajuakaan Vuorenkuninkaan luolasta saati säveltäjästä siinä vaiheessa, kun hän mietti nimeä bändilleen. Sen hän oli perustanut yhdessä kavereidensa Vesa Suopankin ja Pauli Johanssonin kanssa.
Iskevän nimen hän nappasi auton hanskalokerossa lojuneesta kouvolalaisen kukkakauppa Ritarin Kukan kuitista. Peer Günt oli ruusulajike.
– Olimme 16-vuotiaita pojankloppeja eikä oikein osattu soittaakaan. Vedettiin punkkia ja uutta aaltoa. Ne olivat mukavia aikoja ja muistelen lämmöllä soittokavereitani Vesaa ja Paulia.
Siitä alkoi yhtyeen musataival, joka on kestänyt 50 vuotta. Nykyään Turussa asuva Nikki on bändin ainoa alkuperäisjäsen. Bändin nykyisten soittajien Pete Pohjanniemen ja Sauli Koivulan kanssa on takana jo parinkymmenen vuoden yhteinen soittohistoria.
Yhtyeen biisit ovat Nikin käsialaa. Musiikkia hän ei ole koskaan opiskellut.
– Ennen bändin perustamista kävin kirjekurssin kitaransoitosta. Kuuntelin muiden levyjä, joista poimin ideoita ja tekniikoita, ja niillä opeilla, yksinkertaisilla blueskuvioilla mennään edelleen.
Nuoren Nikin idoleja olivat Albert Järvinen, ulkomaisista tähdistä muun muassa John Winter ja Jimi Hendrix.
Bändin tien menestykseen avasi vuosia myöhemmin voitto vuoden 1984 Rockin SM-kilpailussa. Debyyttialbumin Peer Günt (1985) jälkeen levyjä ilmestyi 2010-luvulle saakka.
Välillä Nikki oli Kirkalla töissä ja bändi teki vain satunnaisia keikkoja.
Matkan varrelta on paljon bändimuistoja, mutta kärkeen Nikki nostaa keikan legendaarisella The Marquee-klubilla Lontoossa 90-luvulla. Klubilla ovat esiintyneet kaikki maailman suuret starat Rollareista, WHO:sta ja Pink Floydista lähtien.
– Se oli kyllä hauska kokemus, sellainen pieni klubi Lontoossa. Keikkamyyjä oli myynyt meille muutaman keikan Englantiin.
Peer Günt on vuosikymmenten vaihtuessa pysynyt uskollisena omalle tyylilleen, kasarityyliselle heavy-rock’n’bluesille. Keikkajärjestäjän sivuilla hän kertoo, että bändi keskittyy musiikkiin, eikä mitään sirkustemppuja ole luvassa.
Meno keikoilla on rauhoittunut kuulijakunnan vanhentuessa. Nyt bändin teepaita päällä joraavat isoisät. Moni muukin asia on tänä päivänä toisin: soittokuppilat ovat luksusta vanhaan verrattuna.
– Nykyään esiintymispaikat on suunniteltu musan soittamiseen. On laitteistot valmiina, äänentoisto ja valot pelaavat. 80-luvulla ahtauduttiin pitserian nurkkaan ja keikkoja vedettiin myös tanssilavoilla.
Soittajista myös pidetään huolta, aina saa ruokaa ja juomaa. Nikki muistaa vielä ne ajat, kun nälkäisen muusikon piti suurin piirtein anella järjestäjältä makkaraa.
– Järjestäjät asennoituivat meihin lähinnä pitkätukkina, jotka tulevat sinne räyhäämän ja rämistelemään. Se oli sellainen ajan tapa monessa paikassa.
Peer Güntin into ei ole hiipunut.
– Hyvällä innolla edelleen keikkaillaan, bändissä on hyvä fiilis ja soitto kulkee, Nikki summaa.
Yhtye esiintyy Rosteri Rockissa 5.6. Festivaalin järjestää Satakunnan Viikko.
Info: Peer Günt
– Perustettu vuonna 1976.
– Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat Backseat ja I Don't Wanna Be a Rock'n'Roll Star.
– Bändi sai nimen hansikaslokerosta löytyneestä kukkakaupan kuitista.
– Bändin kokoonpanoon kuuluvat perustajajäsen Timo Nikin (kitara, laulu) ohella Pete Pohjanniemi (basso, taustalaulu) ja Sauli Koivula (rummut, taustalaulu).


