Onko Kultalampi Mona Lehtolan pitkän uran suurin ja tärkein rooli?
Mona Lehtola on näytellyt aika vakituisesti Rauman Teatterissa vuosituhannen alusta saakka. ”Hautakivisopimuksella” Lehtola kiinnitettiin taloon vuonna 2013. Hän on yksi pienen teatterin neljästä vakinäyttelijästä.
Turun taideakatemiasta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi valmistunut Lehtola on myös pitkään ohjannut kesäteatteria Pöytyällä ja välillä muuallakin. Ohjaaminen on mieluista, mutta näytteleminen sittenkin parasta teatterissa, sanoo Lehtola.
Juuri nyt Lehtola elää uransa yhtä parasta vaihetta. Hänellä on toinen pääosa Kultalammessa, joka pyörii täysille saleille.
– Saa nähdä, teenkö yhtä isoa ja merkittävää roolia vielä. Ja ainakaan Ilmari Saarelaisen kaltaisen ihmisen kanssa, pohtii Lehtola Raumaplussan haastattelussa.
Näin siksi, että vanhenevan naisen roolit ovat tunnetusti kortilla elokuvissa, televisiossa ja teattereissakin.
Lehtola nostaakin Kultalammen Ethelin mieluisimpien rooliensa kärkipäähän, Reko Lundanin tragikomedian Aina joku eksyy rinnalle. Lehtola kuitenkin jatkaa heti perään, että tykkää kovasti myös farsseista, joissa on menoa ja meininkiä.
– Farssien naisroolit vain tuppaavat olemaan vähän ohuita, hän harmittelee.
Rauman Teatterin syksyn toisen ensi-illan, jännitysnäytelmä Ansan, ohjaa vierailija Reino Bragge.
– Vierailevat ohjaajat ja näyttelijät tuovat lisävirtaa ja potkua. Varsinkin nuoret saavat meidät skarppaamaan, sanoo Lehtola.
Vähiten mukavaa teatterityössä ovat työajat. Tyypillinen rytmi on neljä tuntia töitä päivällä, neljän tunnin lepo ja neljä tuntia duunia illalla. Esitykset painottuvat iltoihin ja viikonloppuihin.
– Monet häät, juhlat ja synttärit ovat jääneet väliin, huokaa Lehtola.
Lisäten perään, että nyt arjen pyörittäminen on helpompaa, kun kolme lasta ovat jo aikuisia.
Lehtola ei osaa sanoa, milloin teatterikärpänen häntä puraisi, mutta nuorena se joka tapauksessa tapahtui. Omia näytelmiä, koulunäytelmiä, harrastajaryhmiä. Mikä teatterissa viehättää niin, että siitä haluaa työkseen tehdä, vaikka paremmille liksoille pääsisi muissa hommissa?
– Leikki ja vuorovaikutus yleisön kanssa. Joskus se on myös puhdistavaa terapiaa, kun saa pelata tunteiden kanssa.
Lehtola on pannut merkille muutaman eron uuden ja vanhan teatterisukupolven välillä.
– Alalle tulevat nuoret ovat todella lahjakkaita. Samat tyypit osaavat näytellä, laulaa ja tanssia, ihailee Lehtola.
– Mua vanhemman sukupolven takia ei juuri koskaan esityksiä peruutettu. Lavalle mentiin kipeinä tai vaikka mitä olisi tapahtunut. Onneksi nuoret ovat tietoisempia. Sairaana ei töitä tehdä.
Risto Leinon ja Janne Rantasen juontamat Raumaplus-ohjelmat julkaistaan Spotify-palvelussa. Kuunneltavissa on 78 jaksoa monenlaisista aiheista. Tästä Lehtolan haastatteluun
