Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Vuo­den 1995 MM-ki­sat Tuk­hol­mas­sa ovat mo­nel­la ta­val­la Is­mo Nar­kol­le iki­muis­toi­set. Ei vain sen ta­kia, et­tä Suo­mi voit­ti en­sim­mäi­sen MM-kul­lan, vaan myös ki­sa­kie­kon ta­kia.

MM-ki­so­jen mat­ka­muis­to­kiek­ko ei si­nän­sä ole mi­kään ke­räi­ly­har­vi­nai­suus. Nii­tä sai mat­ka­muis­to­kau­pas­ta kuka vain ha­lu­si. Hin­ta­kin oli koh­dal­laan. Nar­kon kie­kos­ta teki har­vi­nai­sen sen han­kin­ta­ta­pa. Tuk­hol­man hal­lis­sa oli Ruot­sin jää­kiek­ko­lii­ton iso la­si­vit­rii­ni, mis­sä oli ar­vo­kas­ta kiek­ko­ai­heis­ta ta­va­raa näy­til­lä. Siel­lä lois­ti myös ki­so­jen vi­ral­li­nen kiek­ko kul­tai­sil­la teks­teil­lä va­rus­tet­tu­na. Nark­ko päät­ti hank­kia juu­ri tuon kie­kon. Mikä lie mie­li­joh­de tai suo­nen­ve­to ai­vois­sa. Vir­kai­li­jat il­moit­ti­vat Nar­kol­le, et­tei kiek­ko ole myy­tä­vä­nä.

– Ryh­dyin sit­ten jänk­kää­mään, et­tä ha­lu­an näh­dä kie­kon tar­kem­min. Kun ai­kan­sa jänk­kä­sin, tuli pai­kal­le vir­kai­li­ja, jol­la oli vit­rii­nin avain. Hän nos­ti kie­kon kä­tee­ni, sa­mal­la ky­syin: Vad kos­tar det, eli mitä mak­saa. Vir­kai­li­ja il­moit­ti kyl­män vii­le­äs­ti, et­tei kiek­ko ole kau­pan.

Sen jäl­keen Nark­ko ot­ti po­vi­tas­kus­ta iso ni­pun sa­dan kruu­nun se­te­lei­tä ja ryh­tyi pi­no­maan nii­tä pääl­lek­käin, kun­nes vir­kai­li­ja nos­ti kä­den pys­tyyn ja sa­noi: Stop!

– Kiek­ko oli mi­nun ja vir­kai­li­ja mon­ta sa­taa kruu­nua rik­kaam­pi, nau­res­ke­li Nark­ko ta­paus­ta muis­tel­les­saan, ää­ret­tö­män kal­lis kiek­ko kä­des­sään.

To­den­nä­köi­ses­ti Nar­kon ra­hois­ta ri­kas­tu­nut vir­kai­li­ja haki va­ras­tos­ta uu­den kie­kon vit­rii­niin­sä ja to­te­si: De där fin­nar­na är gal­na (hul­lu­ja nuo suo­ma­lai­set).

Nar­kon MM-ki­sa­reis­suil­la ta­pah­tui ja tuli ta­paa­mi­sia. Yh­den ta­pauk­sen Wie­nin ki­sois­ta 1987 hän muis­taa hy­vin. Stadt­hal­lin vä­li­ta­san­teel­la is­tui mies kä­det pai­net­tu­na kas­voil­le. Joku asia hän­tä sel­väs­ti pai­noi. Lä­hem­pi tut­ta­vuus pal­jas­ti, et­tä Ma­ti­kai­sen Pe­na­han se sii­nä.

– Mikä mies­tä poh­di­tut­taa, Nark­ko ky­syi.

Pena ryh­tyi sel­vit­tä­mään kah­taal­lis­ta on­gel­maan­sa. Hän oli jo so­pi­nut, et­tä läh­tee Ruot­sin Skel­lef­te­ån pää­val­men­ta­jak­si. Asi­at oli­vat niin pit­käl­lä, et­tä Ma­ti­kai­sen oli tar­koi­tus men­nä kat­so­maan asun­toa Ruot­sis­ta. Sen jäl­keen HIFK:n vah­va mies Frank Mo­berg oli soit­ta­nut Pe­nal­le ja sa­no­nut, et­tä sinä tu­let Hel­sin­kiin.

Frank il­moit­ti Ma­ti­kai­sel­le, et­tei so­pi­mus Ruot­siin ole on­gel­ma. Hän hoi­taa se al­ta pois. Hel­sin­gis­tä kämp­pä löy­tyy heti. Ma­ti­kai­nen voi asua Hes­pe­ri­as­sa, kos­ka Mo­berg oli ho­tel­lin pomo.

– Pena ihan re­hel­li­ses­ti ap­ri­koi, et­tä pär­jää­kö hän mai­neik­kaas­sa HIFK:ssa pää­val­men­ta­ja­na, Nark­ko muis­te­li.

Ma­ti­kai­nen pär­jä­si al­kuun hy­vin ja nou­si jopa seu­ra toi­mi­tus­joh­ta­jak­si. Nyt mo­lem­mat kiek­ko­mie­het ovat jo edes­men­nei­tä.

Jää­kiek­ko­ki­sois­ta Is­mo Nar­kol­la oli ta­pa­na poi­ke­ta vä­hän muis­sa­kin pai­kois­sa. Ker­ran Is­mo ka­ve­rei­neen läh­ti kiek­ko­ki­sois­ta Munc­he­nin olym­pi­as­ta­di­o­nil­le kat­so­maan Ba­yer­nin pe­liä. Lip­pu­jo­nos­sa oli val­ta­vas­ti ih­mi­siä tii­viis­sä ryh­mäs­sä. Sak­sak­si sak­ki huu­te­li vi­hai­se­na, et­tä olet­te­ko vas­tus­ta­jan kan­nat­ta­jia ja kä­vi­vät Nar­kon ja hä­nen ka­ve­rin­sa kimp­puun.

Is­mon ka­ve­ri osa­si hy­vin sak­saa ja oli iso­ko­koi­nen ku­ten Nark­ko.

– Ka­ve­ri­ni huu­si sel­väl­lä sak­sal­la, et­tä men­kää te saa­ta­nan la­pin­polt­ta­jat kat­so­maan ur­hei­lu­puis­toon Vi­re­nin ja Va­sa­lan kul­ta­mi­ta­li­laat­to­ja. Sen jäl­keen voit­te tul­la tän­ne uu­des­taan ky­se­le­mään, kei­tä me suo­ma­lai­set olem­me!

Nar­kon mu­kaan tuli hii­ren­hil­jais­ta, he os­ti­vat li­put, Ba­yer­nin lip­pik­set ja kii­pe­si­vät leh­te­reil­le. Vi­he­ri­öl­lä näh­tiin muun mu­as­sa Franz Bec­ken­bau­er, yk­si maa­il­man kaik­kien ai­ko­jan par­hais­ta top­pa­reis­ta.

Is­mo Nark­ko teki jo 80 vuot­ta jat­ku­neen elä­män­sä ai­ka­na pal­jon au­to­kaup­paa, siis to­del­la pal­jon. Hä­nen las­ku­jen­sa mu­kaan myy­ty­jä au­to­ja on yli 10 000 kap­pa­let­ta. On sii­nä ol­lut kät­te­lyi­tä ker­rak­seen.

Hän kävi usein myös Peu­ge­o­tin teh­tail­la Rans­kas­sa. Kut­su tuli, kos­ka hän oli mer­kin pa­ras myy­jä Suo­mes­sa. Pelk­kää seik­kai­lua ja me­nes­tys­tä ei mie­hen elä­mä ole ol­lut. Pa­hi­ten elä­mä ko­et­te­li sil­loin, kun hän me­net­ti tyt­tä­ren­sä Kaak­kois-Aa­si­an tsu­na­mis­sa.