Liito-oravahavainnot tuhosivat Akin metsänhakkuusuunnitelmat
On tärkeää säilyttää luonnon monimuotoisuus ja turvata eläimistön elämisen edellytykset. Kun luontoarvot iskevät yksityistä metsänomistajaa vastaan, tuntuu se kohtuuttomalta.
Pauli Uusi-Kilponen
Aki Asikainen lunasti Kuivalahdella sijaitsevan metsäpalstan sisarosuudet isänsä äkillisen poismenon jälkeen.
– Ajattelin, että parinkymmenen hehtaarin hyväpuustoinen palsta toisi eläkkeeseen mukavan lisän. Nyt tuo ajatus on käymässä haaveeksi, hän harmittelee.
Vähimmilläänkin menetetyt hakkuutulot nousevat kymppitonneihin.
Vuonna 2014 Aki Asikainen haki hakkuuluvan 4,4 hehtaarin vanhalle metsälohkolle. Alueella oli kuitenkin tehty runsaita liito-oravaesiintymiä ja metsä oli lehtomainen.
– Metsäkeskuksesta ehdotettiin metsänsuojeluohjelmaa alueelle. Sen jälkeen esimerkiksi avohakkuu ei olisi ollut enää mahdollinen, Asikainen toteaa.
Paikallisen metsäasiantuntijan kanssa Asikainen lähti viemään asiaa eteenpäin. Asiantuntijanneuvojen pohjalta Asikainen päätti myydä 6,5 hehtaarin lohkon valtiolle suojelutarkoitukseen.
– Ymmärsin asian niin, että tämän jälkeen suojelu on omistamani metsän osalta hoidettu.
Asikaisen mukaan loppupalsta on nuorta kasvavaa metsää ja harvennettua kypsempää puustoa, jonka hän uskoi jäävän talouskäyttöön. Toisin kuitenkin kävi.
– Hain lupaa harvennukseen viime elokuussa. Yllätys oli melkoinen, kun sain hakkuille kielteisen päätöksen, harmittelee Asikainen.
Suomen metsäkeskuksesta tuli Asikaisen näkökulmasta tyly vastaus: Ilmoitettu hakkuu kohdistuu tiedossa olevalle liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikalle tai muun liito-oravahavainnon läheisyyteen.
Aki Asikaisen metsäpalstaan on maakuntakaavassa merkitty suojeluvaraus jo vuonna 2009. Asikaisen mukaan hänellä ei ollut tällaisesta varauksesta mitään käsitystä.
– Itse ajattelen niin, että hakkuita rajoitetaan tarpeettomasti ja metsän talouskäyttö halutaan rajoittaa kokonaan.
Asikaisen oma näkemys on, ettei hänen metsäpalstansa täytä suojelukriteereitä Metsäkeskuksen ilmoittamassa muodossa.
Metsäkeskus on syksyn aikana ilmoittanut liito-oravahavainnoista kaikille asianosaisille ja elinvoimakeskus (entinen Ely-keskus) valvoo luonnonsuojelulain noudattamista alueellaan. Ely-keskuksen julkaisemissa neuvoissa mainitaan muun maussa, ettei lajin koko elinympäristö voi olla sen lisääntymisaluetta, vaan ainoastaan lajin lisääntymiselle elintärkeä osa elinympäristöä.
Luonnonsuojelulain tarkoituksena ei ole ollut ulottaa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen käsitteitä kovin laajoiksi. Muun muassa korkein hallinto-oikeus totesi 12 vuotta sitten, että Ely-keskuksen määrittämä 3,7 hehtaarin kokoinen lisääntymis- ja levähdyspaikka oli liian laaja ja siten luonnonsuojelulain vastainen. Lisäksi KHO linjaa, ettei koko lajin elinympäristö voi olla sen lisääntymisaluetta, vaan ainoastaan lajin lisääntymiselle elintärkeä osa. Yleensäkään luonnonsuojelulain tarkoitus ei ole ollut ulottaa näitä alueita kovin laajoiksi. Ely-keskuksen materiaalissa mainitaan kuitenkin, että liito-oravan tulee hakkuiden jälkeenkin voida käyttää lisääntymis- ja levähdyspaikkaa onnistuneesti. Lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen on kyseessä, jos puut ko. alueelta kaadetaan.
Asikainen itse näkee niin, että hänen metsästään voitaisiin kaataa vanhempaa puuta, jossa on myös nuorta kasvavaa puuta. Näin ei metsään jäisi avonaisia, tuulituhoille alttiita alueita.
– Nyt hakkuukiellossa olevassa metsässä kävi niin, että myrsky kaatoi vanhimmat ja isoimmat puut. Kaatuneista puista voi tehdä korkeintaan polttopuuta, jonka hinta on tukkipuuhun nähden mitätön.
– Kyllä tällainen metsäomistajaa riipaisee, harmittelee Asikainen ja päättelee, että kai laki omaisuuden suojasta koskee ainakin jossain määrin myös metsää.
