Tui­ja Saa­ri­nen

Rans­kan Gou­vie­ux'ssa si­jait­se­van IN­FA Le Ma­noir -ra­vin­to­la­kou­lun opis­ke­li­jat hei­tet­tiin heti en­sim­mäi­se­nä keit­ti­ö­päi­vä­nä sy­vään pää­hän, kun he val­mis­ti­vat it­se­näi­syys­päi­vän il­lal­li­sel­le jäl­ki­ruo­ak­si vii­li­mous­sea sal­mi­ak­ki­sy­dä­mel­lä ja -lie­mel­lä. Oh­jaa­jik­si oli saa­tu Win­No­van omien opet­ta­jien li­säk­si kak­si Suo­men Kok­ki­maa­jouk­ku­een jä­sen­tä.

Ho­tel­li­a­laa opis­ke­le­va Lea ei ol­lut kos­kaan kuul­lut­kaan sal­mi­a­kis­ta. Myös kau­ra­puu­ro oli uu­si tut­ta­vuus Suo­men-vie­rai­lul­la.

– En­si mais­ta­mal­la en pi­tä­nyt kau­ra­puu­ros­ta, mut­ta sit­ten jäin kouk­kuun. Nyt olen syö­nyt sitä tääl­lä joka aa­mu.

Rans­kas­sa tyy­pil­li­seen aa­mi­ai­seen kuu­luu kah­vin kans­sa nau­tit­ta­va crois­sant tai ”pain au cho­co­lat”, erään­lai­nen voi­sar­vi suk­laa­hi­puil­la.

Yh­den­tois­ta hen­gen rans­ka­lais­ryh­mä viet­ti Rau­mal­la kym­me­nen päi­vää mar­ras-jou­lu­kuun vaih­tees­sa Win­No­van ra­vin­to­la- ja ca­te­rin­ga­lan opis­ke­li­joi­den ja opet­ta­jien vie­raa­na. Yh­tey­den taus­tal­la on ra­vin­to­la­kou­lun oh­jaa­jan, keit­ti­ö­mes­ta­ri Lau­rent Hol­le­vil­len ja Win­No­van leh­to­ri Jan­ne Lo­hen tut­ta­vuus, joka juon­taa juu­ren­sa 2000-lu­vun alun Tur­kuun.

– Olem­me työs­ken­nel­leet sa­mois­sa ra­vin­to­lois­sa Tu­rus­sa. Lau­rent muut­ti kah­dek­san vuot­ta sit­ten ta­kai­sin Rans­kaan, mut­ta pari vuot­ta sit­ten sa­tuin nä­ke­mään jos­tain, et­tä hän oli opis­ke­li­joi­neen jär­jes­tä­mäs­sä rans­ka­lais­ta viik­koa Tu­run Kaup­pa­hal­lin Herk­ku­nuot­taan. Siel­lä toi­mii yhä myös hä­nen ai­ka­naan pe­rus­ta­man­sa bist­ro. Me­nin moik­kaa­maan hän­tä, ja tuli pu­heek­si, et­tä me­kin voi­sim­me läh­teä käy­mään ul­ko­mail­la, muis­te­lee Lohi.

Yhdentoista hengen ranskalaisryhmä vietti Raumalla kymmenen päivää marras-joulukuun vaihteessa WinNovan ravintola- ja cateringalan opiskelijoiden ja opettajien vieraana. Kuva: Tuija Saarinen

Vii­me ke­vää­nä rau­ma­lai­set vie­rai­li­vat­kin Pa­rii­sin lä­hel­lä si­jait­se­vas­sa Gou­vie­ux'ssa, ja nyt oli rans­ka­lais­ten vuo­ro vie­rail­la Suo­mes­sa.

Lohi pi­tää tär­ke­ä­nä, et­tä opis­ke­li­jat muo­dos­ta­vat kan­sain­vä­li­siä yh­teyk­siä.

– On tär­ke­ää saa­da yh­teyk­siä ym­pä­ri maa­il­maa esi­mer­kik­si työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sien ta­kia. Ra­vin­to­la- alan opis­ke­li­jat hyö­tyi­si­vät pal­jon ul­ko­mail­la asu­mi­ses­ta, sil­lä sil­loin ym­mär­täi­si kult­tuu­ria, jos­ta gast­ro­no­mia kum­pu­aa.

Win­No­van ope­tus­keit­ti­ön li­säk­si rans­ka­lai­set eh­ti­vät vie­rai­lul­laan näh­dä pal­jon muu­ta­kin. Heti tu­lo­päi­vä­nä vie­raat vie­tiin seu­raa­maan Luk­ko–Ju­ku­rit-ot­te­lua. Oh­jel­mas­sa oli rei­lun vii­kon ai­ka­na myös muun mu­as­sa sau­no­mis­ta ja uin­tia Ma­ri­na Vis­tas­sa, Van­haan Rau­maan tu­tus­tu­mis­ta sekä vie­rai­lu Ki­vi­ky­län Ko­ti­pal­vaa­mos­sa ja My­nä­mä­el­lä si­jait­se­val­la Ko­ti­pel­lon Puu­tar­hal­la, joka tun­ne­taan Mi­mis-tuo­te­mer­kis­tään.

– Mi­mis Ko­ti­pel­lon Puu­tar­ha on am­ma­til­li­ses­ti ai­van hui­kea paik­ka, jos­sa kas­va­te­taan ra­vin­to­la- ja ku­lut­ta­ja­käyt­töön eri­lai­sia ver­so­ja, yrt­te­jä ja syö­tä­viä kuk­kia. Rans­ka­lai­so­pis­ke­li­jat oli­vat myös toi­vo­neet pää­se­vän­sä tu­tus­tu­maan Fin­n­li­nes-va­rus­ta­mon Fin­n­ca­no­pus-au­to­laut­taan, joka lii­ken­nöi Naan­ta­li–Ka­pel­ls­kär-vä­liä. Mei­dän opis­ke­li­joi­tam­me on siel­lä usein työ­har­joit­te­lus­sa, ja sii­tä oli ol­lut pal­jon pu­het­ta Rans­kan-vie­rai­lum­me ai­ka­na.

Van­has­sa Rau­mas­sa vai­ku­tuk­sen te­ki­vät muun mu­as­sa vä­rik­käät jou­lu­va­lot ja mie­len­kiin­toi­set his­to­ri­al­li­set yk­si­tyis­koh­dat.

– Me rans­ka­lai­set ra­kas­tam­me his­to­ri­aa, ja oli ilo tu­tus­tua his­to­ri­al­li­seen Van­haan Rau­maan. Esi­mer­kik­si se, et­tä ta­loil­la on ni­met, oli mie­len­kiin­tois­ta ja uut­ta meil­le, to­te­aa Hol­le­vil­le.

Bus­si­mat­kal­la Hel­sin­ki-Van­taan len­to­a­se­mal­ta Rau­mal­le rans­ka­lai­set vai­kut­tui­vat mai­se­mis­ta, vaik­kei lun­ta ol­lut­kaan.

– Kaik­ki­al­la oli luon­toa ja met­sää. Sel­lais­ta ei näe meil­lä päin, to­te­aa Lea.

Ko­kik­si opis­ke­le­va Gael oli pan­nut mer­kil­le, et­tä raa­ka-ai­neet ja ruo­an­val­mis­tus­tek­nii­kat poik­ke­a­vat sii­tä, mi­hin Rans­kas­sa on to­tut­tu.

– Myös tu­tut elin­tar­vik­keet mais­tu­vat Suo­mes­sa eri­lai­sel­ta. Esi­mer­kik­si lei­pä.

– Rans­ka­lai­sis­sa val­koi­sis­sa jau­hois­sa on jau­ha­tus­ta­van ta­kia enem­män glu­tee­nia kuin suo­ma­lai­sis­sa jau­hois­sa, jot­ka taas ovat ra­vin­teik­kaam­pia ja kui­tu­pi­toi­sem­pia kuin rans­ka­lai­set, li­sää Hol­le­vil­le.