Ari An­te­roi­nen

Uu­si­kau­pun­ki­lais­läh­töi­nen näyt­te­li­jä-oh­jaa­ja-lau­la­ja Lau­ri Ke­to­nen on Näyt­te­li­jä­lii­ton eh­dok­kaa­na vuo­den te­at­te­ri­näyt­te­li­jäk­si. Näyt­te­li­jä­lii­ton jä­sen­ten suo­rit­ta­ma ää­nes­tys on jo päät­ty­nyt, mut­ta tu­lok­sia ei ole jul­kis­tet­tu.

Pe­rin­tei­käs pal­kin­to myön­ne­tään mie­leen­pai­nu­vas­ta ja vai­kut­ta­vas­ta roo­li­suo­ri­tuk­ses­ta. Eh­dol­le on näyt­te­li­jöi­tä, jot­ka ovat ylit­tä­neet it­sen­sä nap­pi­suo­ri­tuk­sel­la, löy­tä­neet uu­sia puo­lia näyt­te­li­jyy­des­tään sekä hur­man­neet mo­ni­puo­li­suu­del­laan ja osaa­mi­sel­laan. Eh­dok­kaat edus­ta­vat eri­lai­sia suo­ma­lai­sia te­at­te­rei­ta ja ovat elä­vä to­dis­te sii­tä, et­tä Suo­mes­sa teh­dään laa­du­kas­ta te­at­te­ria ym­pä­ri maan. Ke­to­sen li­säk­si lis­tal­la ovat muun mu­as­sa Kai­sa Hela, Kree­ta Sal­mi­nen ja Satu Sil­vo.

Ke­to­sel­le eh­dok­kuu­den toi Rut­hin roo­li Alek­san­te­rin te­at­te­rin, Rii­hi­mä­en Te­at­te­rin ja Tam­pe­reen Ko­me­di­a­te­at­te­rin mu­si­kaa­li­pa­ro­di­as­sa Ti­ta­ni­que.

– Se oli kyl­lä iloi­nen yl­lä­tys. Hie­no jut­tu, kun se on kol­le­goi­den eh­dot­ta­ma. Eh­do­kuus on jo pel­käs­tää tosi hie­no asia, Ke­to­nen iloit­see.

”Pit­kän lin­jan mu­siik­ki­te­at­te­rie­siin­ty­jä Lau­ri Ke­to­nen te­kee vir­tuo­ot­ti­sen, uh­riu­tu­van vim­mai­sen koo­mi­sen mo­no­lo­gin pa­ro­di­a­mu­si­kaa­lin kes­kel­lä, it­sei­ro­ni­aa ja fyy­si­syyt­tä sääs­te­le­mät­tä. Ke­to­sen näyt­te­li­jä­työ on hul­va­ton­ta kat­sot­ta­vaa: rää­vi­tön­tä ja ra­ja­ton­ta ilot­te­lua, jos­ta pais­taa läpi am­mat­ti­tai­to. Vai­kut­ta­va ja ohit­ta­ma­ton roo­li­suo­ri­tus”, ku­vai­lee Näyt­te­li­jä­lii­ton tie­do­te. Se mai­nit­see Ke­to­sen myös rau­ma­lais­läh­töi­sek­si, mut­ta Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa­han hän on syn­ty­nyt ja siel­lä en­si as­ke­leen­sa te­at­te­rin la­val­la ot­ta­nut.

Et var­maan pa­has­tu, jos si­nua rau­ma­lai­sek­si kut­su­taan?

– En yh­tään! On­han vuo­sia Rau­mal­la jo ker­ty­nyt. Mo­ni­puo­li­ses­ti on tul­lut siel­lä puu­hat­tua. Ihan tyy­ty­väi­se­nä otan vas­taan täl­lai­sen­kin luon­neh­din­nan, Ke­to­nen vas­taa.

– 2012 tu­lin en­si ker­taa Rau­mal­le vie­rai­le­maan Il­ta­täh­ti-näy­tel­mään. Asun­non han­kin 2013 ja muu­ta­ma kesä sit­ten muu­tin Van­haan Rau­maan. Olen tosi tyy­ty­väi­nen. Rau­ma tun­tuu ko­toi­sal­ta ja nau­tin kau­neu­des­ta sekä rau­has­ta. Mi­nul­le on myös ai­na tär­ke­ää, et­tä meri on lä­hel­lä, jat­kaa Ke­to­nen.

Ke­to­nen elää par­hail­laan mel­ko hek­tis­tä ai­kaa.

– Ka­len­te­ri on täyn­nä, mut­ta se­hän on vaan hyvä asia, et­tä on te­ke­mis­tä, Ke­to­nen to­te­aa.

– Juu­ri äs­ken olin Alek­san­te­rin te­at­te­ris­sa Kat­ja La­pin kans­sa tree­naa­mas­sa. Olem­me me­nos­sa Rii­hi­mä­en Te­at­te­riin sel­lai­seen il­taan kuin Ol­kan olo­huo­ne, jos­sa ai­na haas­ta­tel­laan jo­ta­kin vie­ras­ta. Nyt siel­lä on vie­raa­na Jan­ne Ka­ta­ja. Vie­ras on saa­nut pyy­tää sin­ne ar­tis­tin esiin­ty­mään ja hän oli pyy­tä­nyt mi­nua. Esi­täm­me hä­nen toi­ve­bii­se­jään.

Ke­to­nen an­toi pu­he­lin­haas­tat­te­lua ju­nas­sa, joka oli mat­kal­la Hel­sin­gis­tä Tam­pe­reel­le. Siel­lä odot­ti Tam­pe­reen Ko­me­di­a­te­at­te­ris­sa Ti­ta­ni­que-näy­tös.

– Ke­säk­si oh­jaan Py­hä­maan Su­vi­te­at­te­riin Paha pe­rii, Pab­lo! -fars­sin, jon­ka on kir­joit­ta­nut Tee­mu Sjöb­lom. Ky­sees­sä on kan­ta­e­si­tys ja vie­lä­pä pai­kal­li­nen. Te­at­te­riyh­dis­tys Fake te­kee puo­les­taan Py­hä­ran­nan Sant­ti­ol­la Nun­nia ja kon­nia -mu­si­kaa­lin, min­kä oh­jaan myös, lu­et­te­lee Ke­to­nen.

– En­si kuun alus­sa al­kaa Hä­meen­lin­nas­sa Ver­ka­teh­taan näyt­tä­möl­le tu­le­van Tom of Fin­lan­din har­joi­tuk­set, jon­ka en­si-il­ta on syk­syl­lä. Li­säk­si on lai­va­keik­ko­ja ja esi­mer­kik­si The Sto­ne­wal­l­sin kans­sa oma kon­sert­ti vap­pu­na Rii­hi­mä­el­lä.

Ke­to­nen näyt­te­lee myös en­sim­mäis­tä ker­taa Lap­pa­jär­ven ke­sä­te­at­te­ris­sa ko­me­di­as­sa Rak­kaus vaih­taa huo­net­ta. Sen oh­jaa Sari Sii­kan­der.

– Olen tosi tyy­ty­väi­nen, et­tä nyt on pal­jon ky­sel­ty kaik­ki­al­le. Täs­sä am­ma­tis­sa usein käy vaan niin, et­tä tar­jouk­set tu­le­vat pääl­lek­käin. Sil­loin pi­tää teh­dä ai­ka­tau­lu­sää­tö­jä ja va­lin­to­ja.