Kivikylän Laihonen: Lappi hyvä paikka asua ja yrittää
Pekka Wallenius
Kivikylän Kotipalvaamon kasvu pienestä lappilaisesta savusaunasta yhdeksi liha-alan tunnetuimmista brändeistä on ainutlaatuinen. Toiminta on laajentunut Huittisiin, Säkylään ja Euraan sekä viimeksi Liperin Ylämyllyyn. Paikkakunnat ovat pieniä, mutta tuotannon ja työntekijämäärän kasvua se ei ole haitannut.
– Pikemminkin päinvastoin. Työvoiman saannin kannalta tulevaisuus on aina arvoitus, mutta toistaiseksi toimintaympäristömme on ollut ihanteellinen. En vaihtaisi Lappia mihinkään. Täällä on ollut hyvä asua ja yrittää niin Lapin kunnan aikana kuin kuntaliitoksen jälkeenkin, sanoo Kivikylän Kotipalvaamon toimitusjohtaja Jari Laihonen.
Jari Laihonen on elänyt lapsesta asti lihatalon välittömässä läheisyydessä. Ensin hän tepasteli Vanhankirkonkadulla sijainneen Aallon makkaratehtaan pihapiirissä isä-Mikon työskennellessä tehtaalla. Sitten perhe muutti Uuteenkaupunkiin Mikon perustettua oman makkaratehtaansa sinne. Lappilainen hänestä tuli 10-vuotiaana perheen muutettua tehtaan lopettamisen jälkeen Lappiin, Jarin äidin kotitaloon Saarnirantaan Huiluntien perälle.
Lihaopit pienestä savusaunasta
Palvaaminen oli maaseudulla tuttua puuhaa. Se oli paras tapa saada liha säilymään. Tilan pieni savusauna muuttui nopeasti savustamoksi, kun isä alkoi savustaa omia ja naapuruston lihoja ajalle tyypilliseen tapaan saunassa. Jari pääsi nopeasti palvaamisen oppiin.
– Nuoruusvuosina tuli tehtyä monenlaista työtä, mutta isän äkillisen kuoleman jälkeen ajauduin jatkamaan hänen työtään. Rauhanturvajoukoista tultuani odotti palvisauna. Sen työn tunsin osaavani, muistelee Jari.
– Toiminta kasvoi ja sain palvilihaa myyntiin ensin Jyllin kauppaan Lapissa ja sitten Valtosen Juhalle Raumalle. Vuoden 1995 Suomen Paras -ohjelma maikkarilla räjäytti kysynnän ja alkoi vahva kasvu, joka jatkuu yhä.
– Vaimo perusti yrityksen 1992, jonka ainoana työntekijänä olin minä. Kaverit kävivät välillä auttelemassa ja vähitellen oli pakko palkata lisäväkeä. Tuntuikin erityisen mukavalta, kun meitä oli töissä ensin muutama, sitten jopa kymmenen ja nykyisin jo nelisensataa. Eniten meitä on tässä lähiseudulla neljässä toimipisteessä sekä myyntitiskeillä ja lisäksi pieni porukka ostamallamme Soocin liemi- ja kastiketehtaalla Liperissä, selvittää tyytyväinen toimitusjohtaja.
Kivikylän sianliha hankitaan lähialueen tutuilta possutiloilta.
”Tästä on tullut elämäntapa”
Jari asuu aivan palvaamon kupeessa. Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeksi tulee tehtaan ympäristö käveltyä läpi. Laajenemismahdollisuuksia ei Kivikylän Lapin tehtaalla juuri ole, sillä vieressä on Sammallahdenmäen hautakalmisto, toinen raumalaisista maailmanperintökohteista. Se tuo omat rajoituksensa toiminnan laajenemiselle.
– Alueen arvo tuli selväksi viime vuosisadan lopulla, kun alue sai statuksensa. Asian kanssa on eletty mukavasti. Tavallaan sen voi ottaa vahvuutenakin. Sammallahdenmäki on osa Lapin perinnettä ja historiaa, jota pitää vaalia samalla tavalla kuin Vanhaa Raumaakin, sanoo Laihonen, joka on toiminut pitkään kaupunginhallituksen jäsenenä ja kaavoitusjaoston puheenjohtajana.
– Politiikka tuli mukaan Lapissa ja on jatkunut kuntaliitoksen jälkeen. Kuntapolitiikassa ei puolueohjelmilla ole valtavaa merkitystä, se on yhteistyötä ja kuntalaisten parhaan ajattelemista, sanoo Laihonen.
Löylypäivät ovat aitoa lappilaisuutta
Jari Laihonen korostaa usein Lapin kylähengen merkitystä niin asumisessa kuin yrittämisessäkin. Lappi on hänen mielestään erityinen paikka, jossa yhteishenki on ollut vahva.
– Tämä on hyvä paikka yrittää ja elää. Löylypäivät ja monenlaiset muut yhteiset projektit ovat hyvä osoitus tästä hengestä. Siksi olemme tiiviisti mukana Löylypäivillä. Itse pidän tätä henkeä vetovoimatekijänä ja toivoisin lisää lapsiperheitä Lappiin. Täällä on väljyyttä asumiseen, työtä, koulu ja palvelut kuitenkin kivenheiton päässä, sanoo Laihonen, joka itse on tiiviisti Löylypäivillä tuttuja tapaamassa.


