Jääkiekolla ylläpidetään kuntoa ja henkistä virettä
Luvian ikämiesjoukkueen pelaajista valtaosa on 65–75 ikävuoden väliltä.
Pauli Uusi-Kilponen
Luvian jäähallin pukuhuoneessa käy iloinen puheensorina. Pääasiassa eläkeläisistä koostuva peliporukka pukee varusteita ylle. On perjantai-iltapäivä. Joukkueen johtaja Tapio Laakso määräilee, minkä värisen pelipaidan kukin pistää päälleen. Pelurit jaetaan valkoisiin ja tummiin.
Laakso lähtee siitä, että sakkien pitää olla mahdollisimman tasaiset, jotta saadaan hyvät pelit.
– Aina jonkun mielestä jako menee väärin, naureskelee Tapsa, jolle tästä sakista huolehtiminen alkoi jo viime vuosikymmenellä.
Kun sitten astutaan jäälle, sama letkeä ja huumorintäyteinen huulenheitto jatkuu. Jotkut puhuvat kannustamisesta. Välillä pelin menee totiseksi. Silloin yleensä huomautetaan innokkaimmille, mistä onkaan kyse.
– Tänne tullaan pitämään kuntoa ja henkistä vireyttä yllä. Lähtökohtana pitää olla se, että kaikilla on kivaa. Jokainen pelaa oman tasonsa mukaisesti, ja se pitää tässä porukassa ymmärtää aina, sanoo Laakso jämäkästi.
Luvian ikämiesjoukkueen pelaajat ovat 65–75 ikävuoden välillä. Toki joukkoon mahtuu muutaman nuorempikin, mutta myös iäkkäämpiä. Muun muassa kahdeksankymppinen raumalainen maalivahti Heikki Kauhanen on ollut myös luvialaisten mukana.
Tunnetuin pelimies on Veli-Pekka Ketola. Etenkin mökkikauden alkaessa Vellu on ollut tuttu näky Luvian ikämiesten treeneissä.
Myös Michael Monroen veli Eero Fagerholm on nähty tällä jäävuorolla. Selitys on se, että Kiikalassa asuvan Eeron poika on naimisissa luvialaisen naisen kanssa. Kun iskee lapsenhoitovuoro, saa vaimo hoitaa lapset ja mies lähtee kiitämään jääkiekon perään.
– Täällä on pelureita moneen junaan. On pelaajia Porista, Raumalta, Eurajoelta ja tietysti Luvialta. Toisilla on pelaajataustaa ylemmistä sarjoista asti, toiset taas ovat pelkästään harrastajatasolta.
Kun kiekko putoa jäähän, niin kaikki ovat tasavertaisia. Paremmuusjärjestykseen ei pelureita laiteta. Jo edesmennyt harrastajajääkiekkoilija, muusikko Pave Maijanen luonnehti hyvin ikämiespelin idean: "Paskoillekin passataan!"
Luvian ikämiehet käyvät kahdesti viikossa jäällä, maanantaina ja perjantaina. Osa pelureista käy myös muilla vuoroilla kilpailukykyään kohentamassa ja osa pelaa tennistä sekä lentopalloa.
– Kyllä tämä porukka liikkuu hyvin aktiivisesti. Jääkiekon avulla tulee ehkä parhaiten huolehdittua tuosta henkisestä puolesta, sanoo Laakso.
Pukuhuoneen ryhmäterapiaa, on joku joskus onnistuneesti luonnehtinut.
Luvian ikämiesporukka ei tyydy vain keskenään pelailuun. Joukkue käy myös turnauksissa. Ikäluokka on +70 v. Tälläkin kaudella turnauksia on ollut useita. Myös raumalaisen joukkueen HC-55:n kanssa tehdään yhteistyötä niin, että turnauksiin saadaan täydet kentälliset.
Tapio Laaksoa itseään voi luonnehtia jonkinlaiseksi ikiliikkujaksi. Sen lisäksi, että hän käy jäällä, hän valmentaa Luvian Kiekon tyttöjä, hoitaa edustuksen peleissä jäähyaitiota ja tekee Luvian metsiin latuja.
– Nyt ei tarvitse lumen puutteet takia kaivaa latukonetta esiin, mies muistuttaa.
Laaksolla on mittarista 73 vuotta. Vekki leuassa kertoo, että peli voi olla joskus kovaakin.
– Täysi vahinko, kun iso raumalainen äijänköriläs kaatui päälleni. Kai se joku entinen puulaakipeluri oli, naureskelee Laakso ja sanoi viihtyvänsä jäähallilla.
– Saman verran taidan olla hallilla kuin kotona. Tällä mennään niin pitkään kuin potkua riittää, vakuuttaa Tapio Laakso.


