Hurjat helteet koettelivat, mutta sato näyttää hyvältä eurajokelaisen viljelijän silmään
Maanviljelijä Tero Tuominen odottaa hyvää satoa, vaikka pitkään jatkunut kuuma ja kostea sää loi haastavat olosuhteet kasveille.
Pauliina Vilpakka
Maanviljelijä Tero Tuomisen viljapellot ovat jo sen näköiset, että pian on puintiaika käsillä. Tuominen viljelee sekä syys-, että kevätlajikkeita. Näin jaetaan riskiä: Jos toisen sato epäonnistuu, toivon mukaan edes toinen onnistuu. Kulunut kesä on kuitenkin tarjonnut niin otolliset kasvuolosuhteet, että tänä vuonna hän odottaa satoa molemmista.
Tuominen viljelee peltojaan Eurajoella, jossa keväät ovat usein hyvinkin kuivia. Tällä kertaa sateinen alkukesä auttoi kasveja nousemaan oraalle ja kasvattamaan vahvat juuret. Se oli hyvä, sillä heinäkuussa lämpötilat nousivat Eurajoellakin pahimmillaan yli kolmenkymmenen asteen. Onneksi siinä kohtaa kesää maanviljelijän ei tarvinnut enää paljoa istua traktorin ratissa, jossa isot ikkunat ja istuimen alla jyrisevä koneisto kuumentavat hyttiä.
– Heinäkuussa ehtii jo yleensä nähdä vähän vaimoakin, Tuominen naurahtaa.
Viljapeltoa reunustaa viljelijän istuttama kukkapiennar. Kuva: Pauliina Vilpakka
Kasvien kannalta pitkä hellejakso kuitenkin jo hieman huoletti. Tuominen seuraa peltojensa kasvun edistymistä tabletiltaan satelliittikuvien avulla, mutta pitää tärkeänä käydä myös paikan päällä katsomassa. Kuumuudesta vilja tuntui selviävän hyvin.
– Kun on hyvin kasvustoa päällä, kasvi voi hakea maasta vettä ja viilentää itse itseään, Tuominen kertoo.
Kuuma ja kostea sää on kuitenkin suosiollinen myös kasvitautien leviämiselle. Sellaisissa olosuhteissa menestyvät myös hyönteiset ja kirvat. Tuominen huomauttaa, että isoimmat hyönteisparvet näkyvät jopa satelliittikuvissa. Hän pohtii, että kenties tulevaisuudessa myös hyönteisten torjunta tulee enemmän osaksi työtä.
– Viljoja ruiskutetaan hyvin harvoin hyönteisiä vastaan, en edes muista koska olisin sitä viimeksi tehnyt. Mutta tämä ei ole stabiilia, vaan koko ajan muuttuvaa työtä.
Rypsipelto lakosi rankkasateen voimasta, mutta ei onneksi kovin pahasti. Kuva: Pauliina Vilpakka
Muutama rankempi ukkoskuurokin Eurajoen kesään on mahtunut. Niistä viimeinen katkaisi Tuomisen pihasta nuoren koivun. Rypsipeltokin otti vähän osumaa, mutta ei liian pahasti. Muutaman vuoden takaa Tuominen muistaa myös yhden syöksyvirtauksen, joka nosti jopa kokonaisen suulin irti kivijalasta. Se tapahtui onneksi vasta syksyllä, kun sato oli jo puitu.
Ilmastonmuutos yleisesti ilmiönä huolettaa maanviljelijää – totta kai.
– Sää vaikuttaa tähän työhön hyvin paljon ja se on lähes hallitsematon asia: Siihen voi vain varautua, hän toteaa.
Tuominen lisää, että sää on vain yksi asia toimintaympäristön muutoksessa. Historian saatossa maatilat ovat kasvaneet kokoa. Sekin korostaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kun työt täytyy aloittaa yhä aikaisemmin keväällä ja valmista tulee yhä myöhemmin syksyllä.
Tärkeintä, mitä viljelijä voi tehdä sään ääri-ilmiöihin varautuakseen, on pitää hyvää huolta pellosta, elävästä organismista. Tuominen uskoo, että vuosikymmenten ”tylsä perustyö”, kuten monipuolinen kasvivalikoima, kalkitseminen, hallittu peltoliikenne ja muut toimenpiteet auttoivat hänen peltojaan selviämään kesän haasteista. Mitään varmaa ei voi koskaan sanoa ennen kuin viljat on puitu, mutta kokeneen viljelijän silmään näyttää tässä vaiheessa hyvältä.
Hyönteiset ovat käyneet maistamassa rypsiä. Kuva: Pauliina Vilpakka
Leivästä ei nykyään tule kovin äkkiä puutetta
Pro Agria Länsi-Suomen asiantuntija Jarkko Storberg kertoo, että tänä vuonna alkukesän runsaat sateet olivat viljan orastumisen ja itämisen kannalta enimmäkseen hyvä asia, vaikka paikallisesti vettä tuli liikaakin. Helteinen heinäkuu kompensoi alkukesän sateita.
– Kun lämpötila lähtee kiipeämään yli 23 asteen, kasvitkin alkavat tuntemaan lämpöstressiä. Se alkaa haittaamaan viljan kasvua ja kehitystä, eli vilja esimerkiksi vanhenee ennenaikaisesti, Storberg pohtii.
Storberg lisää, että kokonaisuudessaan satakuntalaisilla pelloilla on kuitenkin enimmäkseen hyvännäköistä viljaa kypsymässä. Tulevien kuukausien säät ovat ne ratkaisevat: sadon kannalta saisi olla luvassa poutasäitä, ja korkeintaan maltillisia syyssateita. Puintiaikaan osuva pitkä sadejakso olisi se huonoin vaihtoehto.
Kaupan hyllyllä viljasadon onnistuminen tai epäonnistuminen ei enää nykyään kovin äkkiä näy, ainakaan tuotepuutteina. Sen sijaan kotimaisuuteen sillä voi olla vaikutuksensa. Jos sato jää vajaaksi, sitä voidaan korvata ulkomailta tuodulla, eli leivän saanti on nykyään kohtuullisen hyvin turvattu.
– Nykyään vilja liikkuu Euroopassa aika vapaasti. Vaikka tietysti sitä toivoo, että se olisi kotimaista viljaa mitä Suomessa syödään, Storberg sanoo.
Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa viljelijöiden viljelemiin lajikkeisiin, esimerkiksi siten, että syysviljojen viljeleminen on lisääntynyt aikaisempiin vuosiin verrattuna. Mutta aivan mitä vain lajeja ei Suomessa voida viljellä, ei edes kaukana tulevaisuudessa.
– Valon määrä täällä ei kuitenkaan muutu. Päivän pituus on sama, vaikka olisi minkälaisia säitä. Se on se rajoittava tekijä, joka vaikuttaa siihen, mitä kasveja täällä voidaan viljellä. Eli jos ajatellaan teoreettisesti: vaikka meillä olisi täällä tropiikin sää, ei täällä kuitenkaan niitä kasveja voitaisi viljellä, koska ne vaativat myös pimeän yön. Että tuskin täällä palmupuita tullaan näkemään.
