”Ennen Rauman-kuvauksia en ollut koskaan siellä käynytkään”
Samuel Kujalaa miellyttää raumalainen huumori ja satakuntalainen suoruus. Huilu ja kieli piti ottaa haltuun.
Ari Anteroinen
Näyttelijä Samuel Kujala on saanut kahteen otteeseen tehdä työtä Satakunnassa ja samalla saanut ensikosketusksensa ensin Poriin ja sitten Raumaan. Hän näytteli Mari Rantasilan ohjaamassa Levoton Tuhkimo -elokuvassa Dingon kosketinsoittaja Pete Nuotiota.
Nyt Rauman Blue Sea Film Festivalilla näytettävässä ja 12.9. virallisen ensi-iltansa saavassa raumalaislähtöisen Lauri-Matti Parppein ohjaamassa Jossain on valo joka ei sammu -elokuvassa hän on toisessa pääosassa huilisti Pauli Paavilaisena.
Kujalan mielestä Satakunnassa asuu mukavaa väkeä.
– Väki on jotenkin suoraa ja toisaalta hyvin huumorintajuista, Kujala naurahtaa.
– Ennen Rauman-kuvauksia en ollut koskaan siellä käynytkään. Vanhan Rauman nähtyäni hämmästelin, miksi en ollut ennen tullut. Porissakaan en kai muistaakseni ollut ennen Levottoman Tuhkimon kuvauksia.
Jännä yksityiskohta on, että Parppein elokuvassa äitiä näytellyt Rantasila ohjasi Levottomassa Tuhkimossa Kujalaa.
– Oli hauskaa tutustua häneen ensin ohjaajana ja sitten kanssanäyttelijänä. Hänen ohjaamisessa näkyy, että hän on myös näyttelijä. Hän on kiinnostunut näyttelemisen yksityiskohdista.
– Yhdessä näytellessämme oli tietenkin erilainen dynamiikka. On suuri rikkaus päästä tekemään saman tyypin kanssa useampia töitä, Kujala kehuu.
Kujala tunnustaa, että Paavilaisen roolin haltuun ottamisessa oli paljon hommaa.
– Ihan kielestä ja huilusta lähtien, joka aika vahvasti määritti roolihahmoa. Missä hän liikkuu ja mistä haluaa pois? Enkä ollut ennen huiluun koskenutkaan, Kujala paljastaa.
– Rauman kielessä olivat apuna ohjaaja Parppei sekä vastanäyttelijä Anna Rosaliina Kauno. Siinä oli kielikylpyä, tai kuten Amerikassa sanotaan, dialect coach.
Onko väärä tulkinta, että hahmossasi oli paljonkin Parppeita itseään?
– Olen ymmärtänyt hänen kanssaan keskusteltuani, että Iiriksen hahmo perustuu häneen nuorempana, innokkaana ja raivokkaana omaehtoisena raumalaisena muusikkona, ja Paulin hahmossa taas on enemmän piirteitä siitä, miten elokuvakoulun käyminen on vaikuttanut hänen omaan taiteen tekemiseensä.
Kujala kuvailee ohjaajaa rauhalliseksi, joka ottaa kaikki lämpimästi mukaan prosessiin.
– Hän edustaa sellaista yhdessä tekemisen eetosta. Se näkyy tunnelmassa. Meillä oli pitkä harjoitusvaihe, missä tuota musaa yhdessä sovitettiin. Samalla kävimme käsikirjoitusta läpi. Hänellä näkyy vahva elokuvallinen visio.
Onko Kujala itse soitellut jotain?
– Pianonsoittoa harrastin nuoruuteni. Sitten on tullut rumpuja soiteltua siinä ohessa. Varsinaista muusikon identiteettiä ei ole. Toki näyttelijäopinnoissa oli paljon laulua, Kujala kertoo.
Kolmekymppiseksi Samuel Kujala on ehtinyt olla jo monessa mukana. Poimitaan nyt vaikka jo mainittujen elokuvien lisäksi elokuvat Fucking With Nobody, Huijarit, Punttikomedia, ja tv-sarjat Koskinen, Dance Brothers, Pasilan Myrkky – Manni ja Nörtti: DragonSlayer666.
Mitä on tulossa?
– Lokakuun lopulla tulee Josefina Rautiaisen ohjaama elokuva Huutamisen taito. Näyttelen siinä Alina Tomnikovin, Jonna Järnefeltin, Elina Knihtilän ja Tobias Zilliacuksen kanssa. Muista jutuista ei voi vielä hiiskua, mutta kyllä tässä aina jotain on.
Kujala toivoo, että mahdollisimman moni näkisi elokuvan Jossain on valo joka ei sammu.
– Se on oman näköisensä ja aika spesiaali suomalainen leffa. Se millä lailla musiikki ja sen tekeminen siinä esitetään. Minua puhuttelee suunnattomasti myös raumalainen huumori. Luulen, että monia puhuttelevat myös muutokset, ystävyys ja kriisit, joita tuodaan esiin. Ystävyys ja taiteen tekeminen, tiivistää Kujala.
