Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Per­he­vä­ki­val­lan kas­vu on vii­me vuo­si­na nous­sut jul­ki­seen kes­kus­te­luun. Ei­kä ih­me, sil­lä ti­las­tot ja tut­ki­muk­set ker­to­vat ty­lyä kiel­tä. Edel­lis­vuo­den ti­las­to­jen mu­kaan per­he- ja lä­hi­suh­de­vä­ki­val­ta on kas­va­nut yli vii­si pro­sent­tia. Alai­käis­ten uh­rien mää­rä kas­voi yli 12 pro­sent­tia.

– Tämä osoit­taa erit­täin huo­les­tut­ta­vaa ke­hi­tys­tä, sa­noo Rau­man seu­ra­kun­nan per­he­neu­vo­ja Tui­ja Es­ke­li­nen.

Täl­lais­ta ke­hi­tys­tä ei ta­pah­du vain rik­ki­näi­sis­sä tai muu­ten huo­no-osai­sis­sa per­heis­sä. Es­ke­li­sen mu­kaan on­gel­mia ei voi ja­kaa so­si­oe­ko­no­mi­sen taus­tan mu­kaan.

– Pari- ja per­he­vä­ki­val­taa esiin­tyy kai­kis­sa yh­teis­kun­ta­luo­kis­sa. Vä­ki­val­ta­ko­ke­muk­set voi­vat ol­la yli­su­ku­pol­vi­sia, ja sik­si nii­den kat­kai­se­mi­seen en­si as­kel on ris­kien tun­nis­ta­mi­nen, sa­noo Es­ke­li­nen.

Hä­nen mu­kaan­sa vä­ki­val­tais­ta käyt­täy­ty­mis­tä ei voi usein­kaan se­lit­tää yh­del­lä tai kah­del­la syyl­lä. On­gel­ma on mo­ni­muo­toi­nen.

– Lä­hi­suh­de­vä­ki­val­lan muo­to­ja on usei­ta: on fyy­sis­tä vä­ki­val­taa, uh­kai­lua ja alis­ta­mis­ta kal­toin koh­te­lua ja riis­toa, ku­ten myös kult­tuu­ri­sis­ta ja us­kon­nol­li­sis­ta syis­tä joh­tu­vaa.

Tui­ja Es­ke­li­sen mu­kaan ih­mis­ten ko­ke­mat pai­neet työn me­net­tä­mi­ses­tä ja ta­lou­del­li­ses­ta pär­jää­mi­ses­tä vai­kut­ta­vat il­ma muu­ta. Li­säk­si ylei­nen epä­var­muus ja nä­kö­a­lat­to­muus tu­le­vas­ta ovat yk­si­nä te­ki­jöi­nä huo­noon ke­hi­tyk­seen.

Hän pu­huu myös asen­tei­den ko­ve­ne­mi­ses­ta. Ke­hi­tys nä­kyy muun mu­as­sa so­si­aa­li­sen me­di­an kes­kus­te­lu­pals­toil­la. Saa­te­taan syyl­lis­tää ja ar­vos­tel­la ih­mis­tä tai ih­mis­ryh­mää jul­min sa­nan­kään­tein.

– Täl­lai­sel­la re­to­rii­kal­la saat­taa ol­la vai­ku­tus­ta myös sii­hen, mi­ten pu­hu­taan kas­vok­kain.

Es­ke­li­nen pi­tää tär­ke­ä­nä, et­tä per­he­vä­ki­val­lan uh­kan tai ris­kin tie­dos­ta­va ot­tai­si mah­dol­li­sim­man ai­kai­ses­sa vai­hees­sa yh­teyt­tä sote-alan toi­mi­joi­hin, ku­ten seu­ra­kun­nan per­he­neu­vo­jaan tai alan jär­jes­töi­hin.

– Tar­jol­la on apua muun mu­as­sa ma­ta­lan kyn­nyk­sen avo­pal­ve­luis­ta, esi­merk­ki­nä Mie­li ry. Hen­ki­lö­kun­ta osaa ar­vi­oi­da ti­lan­teen va­ka­vuu­den ja mah­dol­li­sen avun tar­peen sekä laa­dun.

Es­ke­li­sen mu­kaan kos­kaan ei ole lii­an myö­häis­tä ha­kea apu vä­ki­val­taan. Sil­ti moni odot­taa lii­an pit­kään avun ha­ke­mis­ta.

– Ko­e­taan hä­pe­än tun­net­ta. Ei ha­lua ker­toa vie­raal­le per­heen on­gel­mis­ta, vaan pi­de­tään ku­lis­sia pys­tys­sä. Saa­te­taan myös aja­tel­la niin, et­tä syy on­kin it­ses­sä.

Vä­ki­val­ta, on se muo­dol­taan min­kä­lais­ta ta­han­sa, on ai­na vää­rin, ei­kä sel­lais­ta tule ke­nen­kään sal­lia. Es­ke­li­nen sa­noo työs­sä saa­man­sa ko­ke­muk­sen­sa poh­jal­ta, et­tä toi­si­naan vä­ki­val­tai­seen suh­tee­seen jää­dään.

– Us­ko­taan puo­li­son lu­pauk­siin rai­tis­tu­mi­ses­ta tai sii­tä, et­tei enää kos­kaan koh­dis­ta vä­ki­val­taa ke­nen­kään. Lu­pauk­set ei­vät vält­tä­mät­tä au­ta, vaan tar­vi­taan am­mat­ti­a­pua esi­mer­kik­si päih­teis­tä ir­ti pää­se­mi­seen tai vi­han­tun­tei­den hal­lin­taan.

Apua on saa­ta­vis­sa hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den sote-pal­ve­luis­ta, seu­ra­kun­nil­ta ja jär­jes­töis­tä. Akuu­teis­sa ti­lan­teis­sa pi­tää soit­taa krii­si­pal­ve­luun, tai jos vä­ki­val­lan uh­ka on va­ka­va ja koh­dis­tuu puo­li­soon sekä lap­siin, voi ha­keu­tua tur­va­ko­tiin. Ne päi­vys­tä­vät ym­pä­ri vuo­ro­kau­den. Sa­ta­kun­nan alu­eel­la ai­noa täl­lai­seen tar­koi­tet­tu tur­va­ko­ti on Po­ris­sa.

Jul­ki­sen puo­len ra­hoi­tus­pai­neis­sa leik­ku­riin ovat jou­tu­neet myös sote-jär­jes­tö­jen ra­hat. Leik­kaus­sum­ma oli 140 mil­joo­naa eu­roa. Hal­li­tus sen­tään pe­rui 100 mil­joo­nan li­sä­leik­kauk­sen bud­jet­ti­rii­hes­sä.

– On hyvä ym­mär­tää, et­tä avus­tuk­sil­la ei avus­te­ta jär­jes­tö­jä, vaan tuo­te­taan jär­jes­tö­jen kaut­ta erit­täin kus­tan­nus­te­hok­kaas­ti ma­ta­lan kyn­nyk­sen pal­ve­lui­ta nii­tä ki­pe­äs­ti tar­vit­se­vil­le ih­mi­sil­le. Jär­jes­töt toi­mi­vat siel­lä, min­ne jul­ki­nen jär­jes­tel­mä ei yl­lä, ja tu­ke­vat nii­tä, jot­ka muu­ten jää­vät yk­sin. Set­le­ment­ti­lii­ton toi­mi­tus­joh­ta­ja Juha-Erk­ki Män­ty­nie­mi sel­vit­ti tie­dot­tees­saan.

Es­ke­li­nen ja­kaa sen Män­ty­nie­men aja­tuk­sen, et­tä jul­kis­ten pal­ve­lui­den kova kus­tan­nus­pai­ne sy­sää yhä enem­män vas­tuu­ta jär­jes­töil­le, joi­den re­surs­se­ja nyt hei­ken­ne­tään.

– Leik­kauk­set ovat jär­jet­tö­miä. Tuon­nem­mak­si sy­sä­tyt on­gel­mat ka­sau­tu­vat ja mak­sa­vat tu­le­vai­suu­des­sa pal­jon enem­män pu­hu­mat­ta­kaan in­hi­mil­li­sis­tä kär­si­myk­sis­tä, Män­ty­nie­mi kom­men­toi.

Rau­man In­ner Wheel jär­jes­tää mar­ras­kuun lo­pul­la Orans­si-kä­ve­lyn, eli mars­si­jat pu­keu­tu­vat orans­siin asuun. Kam­pan­jan tar­koi­tuk­se­na on li­sä­tä tie­toi­suut­ta, muut­taa asen­tei­ta ja roh­kais­ta ha­ke­maan apua per­he­vä­ki­val­lan uha­tes­sa sekä tun­nis­taa vä­ki­val­lan mo­net eri muo­dot. Ta­pah­tu­ma on osa­na YK:n maa­il­man­laa­juis­ta Oran­ge the World -kam­pan­jaa nai­siin ja tyt­töi­hin koh­dis­tu­van vä­ki­val­lan lo­pet­ta­mi­sek­si.