Ari An­te­roi­nen

Rau­man Pit­sauk­sen toi­se­na päi­vä­nä, tors­tai­na 23.7. Kir­si Alm-Sii­ran täh­ti­haas­tat­te­lus­sa on it­se mu­siik­ki­neu­vos Ilk­ka ”Dan­ny” Lip­sa­nen. Haas­tat­te­lun ai­hei­ta ovat pit­kän uran ope­tuk­set, me­nes­tys, muu­tok­set ja pe­rik­si­an­ta­mat­to­muus.

Mitä Dan­nyl­le tu­lee mie­leen sa­nas­ta me­nes­tys?

– Kak­si asi­aa. En­sin on kova työ ja toi­nen on hyvä tuu­ri. Tuu­ril­la on suu­ri mer­ki­tys, vas­taa Dan­ny.

– Jos on huo­no tuu­ri, ei on­nis­tu.

Dan­nyn uraa on kes­tä­nyt jo pääl­le 62 vuot­ta. Oh­jel­ma­toi­mis­to D-Tuo­tan­to täyt­tää syk­syl­lä puo­les­taan 60 vuot­ta.

Op­pia on var­mas­ti tul­lut mo­nen­lais­ta?

– Tär­kein­tä on ol­lut asen­ne. Mut­ta tär­kei­tä ovat ol­leet myös yh­teis­työ­kump­pa­nit. En­sim­mäi­sen le­vy­tyk­se­ni apu­na oli Ant­ti Ei­niö. Teim­me East Vir­gi­ni­an, joka voit­ti sil­loin Le­vy­raa­din maa­lis­kuus­sa 1964. Ei­niö yh­dis­ti mi­nut levy-yh­ti­öön ja sen kaut­ta tu­li­vat vas­taan kes­kei­set mu­sii­kin­te­ki­jät, ku­ten Jaak­ko Salo, Es­ko Lin­na­val­li, Veik­ko Sa­mu­li ja teks­tit­tä­jä­puo­lel­ta vaik­ka­pa Juha Vai­nio, Pert­sa Re­po­nen ja Kari Tuo­mi­saa­ri.

– Tar­koi­tan sitä, et­tä yk­sin et ole mi­tään. Yh­des­sä olem­me enem­män ja saam­me ai­kaan tu­lok­sia, jos saa­daan, Dan­ny tii­vis­tää.

Dan­ny las­kee, et­tä hä­nen le­vyt­tä­mi­ään lau­lu­ja on vuo­sien var­rel­la nous­sut lis­toil­le 109 kap­pa­let­ta.

– Näi­tä mai­nit­tu­ja hen­ki­löi­tä ja mui­ta on sii­tä kiit­tä­mi­nen. Sen myö­tä olen saa­nut tu­tus­tua ka­pel­li­mes­ta­rei­hin, muu­sik­koi­hin, tv-vä­keen ja mui­hin. Mi­nus­ta on tul­lut yk­si Suo­men kan­san viih­dyt­tä­jis­tä, kun apu­na­ni ovat ol­leet par­haat ih­mi­set. Yh­des­sä on saa­tu ai­kaan tu­lok­sia.

Mi­ten Dan­ny on uran­sa ai­ka­na suh­tau­tu­nut muu­tok­siin?

– Kaik­ki pe­rus­tuu mää­rät­tyyn pe­rus­tie­toon ja ha­luun uu­dis­tua tai uu­dis­taa. Täy­tyy ol­la asen­ne, et­tä osaa ol­la kii­tol­li­nen men­neel­le ja ol­la myös riit­tä­vän ute­li­as tu­le­vai­suu­des­ta ja sen haas­teis­ta, hän vas­taa.

– Oh­jel­ma­toi­mis­to­ni kaut­ta olen aut­ta­nut val­ta­van mää­rän kol­le­goi­ta­ni pin­nal­le. Suu­rim­mil­laan D-Tuo­tan­nos­sa oli mel­kein 400 työn­te­ki­jää. It­se olen saa­nut edus­taa suo­ma­lai­suut­ta esi­mer­kik­si Bra­si­li­as­sa, Kii­nas­sa ja esiin­ty­nyt pa­ris­kym­me­nes­sä muus­sa­kin maas­sa.

En­sim­mäi­nen Suo­mea kier­tä­nyt Dan­ny-Show, Ti­man­tin­ko­va Dan­ny-Show, ko­et­tiin 1966. Sen jäl­keen eri­lai­sia Dan­ny-Show -esi­tyk­siä näh­tiin la­voil­la ja lai­voil­la ai­na vuo­teen 2003 saak­ka. Noin 15 vuo­den ai­ka­na kat­so­jia kävi 2,5 mil­joo­naa, eli noin 2 200 esi­tys­tä koh­den.

– Aja­tus oli teh­dä mu­siik­ki­viih­det­tä te­at­te­ri­no­mai­sin kei­noin. Show­ta var­ten teh­tiin hy­vin tar­kat kä­si­kir­joi­tuk­set, Dan­ny sa­noo.

Kun Dan­ny-Show't lop­pui­vat pol­ven louk­kaa­mi­seen, jat­koi ar­tis­ti kui­ten­kin lau­lu­keik­ko­jen te­ke­mis­tä.

Men­nään vie­lä me­nes­ty­mi­sen sa­loi­hin. Pi­tää­kö hen­ki­lön ol­la myös pe­rik­si­an­ta­ma­ton me­nes­ty­äk­seen?

– Hyvä ky­sy­mys. Pi­tää ta­val­laan ym­mär­tää, et­tä hän ke­hit­tyy koko ajan ja on sa­mal­la kii­tol­li­nen sii­tä, mitä on saa­nut ai­kaan. Sen jäl­keen voi teh­dä joh­to­pää­tök­siä, min­ne suun­taa seu­raa­vak­si, poh­tii Dan­ny.

– Mu­sii­kis­sa on ol­lut eri­lai­sia tyy­li­suun­tia ja eri vuo­si­na on tar­vit­tu eri­lai­sia lau­lu­ja, jot­ta on pääs­ty lis­toil­le ja niin pois päin. Minä olen pe­rus­ta­nut ura­ni mu­sii­ik­kiin ja sen esit­tä­mi­seen eri ta­voin. Näin ly­hy­es­ti sa­not­tu­na.

Dan­nyl­la on pit­kä ko­ke­mus myös yrit­tä­jä­nä toi­mi­mi­ses­ta. On­ko se niin, ku­ten usein sa­no­taan, et­tä yrit­tä­jä on töis­sä 24/7 il­man mi­tään va­paa-ai­kaa?

– Luo­va ajat­te­lu ja yrit­tä­mi­nen ovat ol­leet mi­nun ural­la­ni kak­si kes­keis­tä asi­aa. Luo­vat ja ah­ke­rat ih­mi­set op­pi­vat oman ta­pan­sa ede­tä. Se on kyky oi­val­taa omat voi­ma­va­rat, ar­vi­oi­da nii­tä ja pyr­kiä eteen­päin koh­ti ta­voit­tei­na. Moni ih­mi­nen on näyt­tä­nyt mi­nul­le, et­tä ah­ke­ruus kan­nat­taa.

24.7. kel­lo 13.30 Dan­ny on siis Rau­man Pit­saus -ta­pah­tu­man täh­ti­vie­raa­na.

– Syn­nyin Po­ris­sa ja asuin en­sim­mäi­set kym­me­nen vuot­ta siel­lä, kun­nes muu­tin Hel­sin­kiin. Mut­ta suh­tee­ni Rau­maan on ai­na kes­tä­nyt, sil­lä iso­van­hem­pa­ni omis­ti­vat tääl­lä Van­ha-Lah­den kar­ta­non. Ha­lu­sin ai­na tul­la Rau­mal­le, Dan­ny ker­too.

– Isä­ni kuol­tua 1978 pe­ri­kun­ta päät­ti, kuka jat­kaa Suvi-Lah­den hu­vi­lan asu­mis­ta. Minä lu­nas­tin sen. Isoi­sä Au­gust Lip­sa­nen oli os­ta­nut tääl­tä ai­ka­naan mai­ta ja saa­ria.Tont­te­ja hän ja­koi lap­sil­leen, ker­taa Dan­ny his­to­ri­aa ja vah­vaa suh­det­taan Rau­maan.