RAP:n puheenjohtaja: Vientivetoinen palkkamalli on kaikkien etu
Lopullinen lakiteksti tulossa käsittelyyn pian.
Pauli Uusi-Kilponen
RAP:n puheenjohtaja Anne-maj Iltanen sanoo suoraan, että Suomi tarvitsee palkkakoordinaatiota vientivetoisen mallin pohjalta.
Hänen mukaansa vain tällainen raamisopimus takaa kilpailukyvyn ja sen, että julkinen talous saataisiin kohenemaan.
– Tärkeintä olisi, että nimenomaan keskusjärjestöt niin työnantaja- kuin työntekijäpuolella sopisivat yksityiskohdista. Malli sinänsä olisi kaikkien etu, sanoo Rauman Ammatillisen Paikallisjärjestön puheenjohtaja ja Oraksen varapääluottamushenkilö Anne-maj Iltanen.
Juuri Iltasen oma keskusjärjestö SAK otti hatkat neuvottelupöydästä, kun se ei saanut hallitusta taivuteltua neuvottelemaan muistakin työelämäkysymyksistä, kuten paikallisesta sopimisesta.
Työryhmissä SAK on ollut edelleen mukana. Viime viikon torstaina vientimallityöryhmä päätti työnsä. Lopullista lakitekstiä hiotaan vielä. SAK ilmoittaa kantansa, kun laista tulee lopullinen versio.
– Oma käsitykseni on, ettei laki ole niin tiukka kuin hallitus haluaisi, ennakoi SAK:n euralainen varapuheenjohtaja Katja Syvärinen.
Lain valmistelussa on jouduttu ottaman huomioon Suomen sitoutuminen kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksiin. Myös Suomen perustuslaissa taataan sopimisen vapaus eli periaatteessa työnantaja voi maksaa suurempia korotuksia kuin liitot tai keskusjärjestöt ovat sopineet.
Vientivetoisella raamisopimuksella tarkoitetaan sitä, että vientiliitot tekisivät palkkaratkaisun, jota muut liitot eivät voisi ylittää, eikä valtakunnansovittelija saisi sellaista sovintoeesitystä tehdä.
Vaikka mallista ei ole tähän asti ollut keskusjärjestöjen välistä varsinaista sopimusta, niin sen mukaan mentiin vuosikausia.
Vasta vuosi sitten syntyi ongelmia, kun kunta- ja hyvinvointialueiden työntekijät saivat läpi sovintoesityksen, että jos teollisuudessa ja vientialoilla sovitaan heitä suurempia korotuksia, he saavat ylimenevän osuuden automaattisesti oman korotuksensa päälle.
Sopimus tuli heti ensimmäisenä sopimuskautena tavattoman kalliiksi kunnille ja hyvinvointialueille, joissa vielä palkkaharmonisaatio nosti reippaasti kustannuksia.
Palkkaohjelma sovittiin kolmivuotiseksi. Sitä on kritisoitu niin työntekijä- kuin työnantajapiireissä.
– Kyllä Suomessa on lähdettävä siitä, että jonkinlainen vientialoja myötäilevä korotusmalli tarvitaan. Elämme viennistä ja vientiteollisuuden kilpailukyky ratkaisee hyvinvointimme. Jos vienti sakkaa, ei meillä ole varaa myöskään maksaa opettajien, hoitajien ja hoivaajien palkkoja. Tästä pitää lähteä, sanoo Iltanen.
Hän sanoo puhuvansa omia näkemyksiään, ei SAK:n tai paikallisjärjestön suulla.
Vientivetoinen palkkamalli on repinyt ay-liikettä sisältäpäin. Kunta- ja hyvinvointialueiden työntekijät halusivat istua hallituksen tarjoamaan neuvottelupöytään. Heidän ajatuksenaan oli saada neuvoteltua jonkinlainen takaportti yleisen tason ylittäville korotuksille.
Tällainen mahdollisuus on muun muassa Ruotsin vientivetoisessa mallissa.
SAK:n sisällä tilanne on aiheuttanu ristivetoa.
– Kyllä ay-liikkeen sisällä käydään keskusteluja ihan hyvässä hengessä ja etsitään yhdessä malleja ratkaista ongelmia. Minusta hallituksen tiukka linja on myös yhdistänyt ay-väkeä, sanoo Iltanen.
Hän muistuttaa myös, etteivät SAK:n neuvotteluyhteydet hallituksen ja työnantajien kanssa ole kokonaan poikki, vaan taustalla käydään koko ajan vuoropuhelua, josta ei julkisuudessa puhuta.
Hän puhuu luottamuksesta ja rehellisyydestä. Kumpaakin tarvitaan, jotta nykyisestä pattitilanteesta päästäisiin eteenpäin.
– Lähtökohdat ovat todella huonot ja pelkään, että seuraavasta eli syksyn palkkakierroksesta tulee vaikea. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on jo julkisuudessa väläytellyt, ettei liitto halua neuvotella lainkaan esimerkiksi paikallisesta sopimisesta.
– Käytännössä se merkitsee sitä, että mennään entisellä sopimuksella eteenpäin, Iltanen sanoo.
Hän pitää harmillisena sitä, miten nykyinen ilmapiirin vaikeuttaa sopimusten syntymistä. Palkkaratkaisu on omansa. Sitten on perhe- ja työelämän yhdistämisen kehittäminen jne.
– Pidän ongelmallisena myös aikuiskoulutuksen tukien leikkaamista. Hänen mielestään aikuiskoulutukseen pitäisi panostaa yhä enemmän, koska yksi opittu ammatti ei enää riitä. Tarvitaan lähes jatkuvaa uudelleen kouluttautumista.
– Miten opiskella, kun tuet loppuvat ja täydentävästä koulutuksesta tulee yhä yleisemmin maksullista.
– Suomessa ei ole varaa hukata yhtään työkykyistä ihmistä kortistoihin. Työvoimapula kun on jälleen kasvamassa, Iltanen päättelee.