Kotityöt ja lastenhoito eivät mene parisuhteissa läheskään tasan, ja se nyppii erityisesti naisia
Heli Laakkonen / STT
Naiset, jotka hoitavat kotitöistä hieman yli puolet, ovat kotitöiden jakautumiseen hyvin tyytyväisiä, kun taas saman verran kotitöitä tekevät miehet ovat kotitöiden jakautumiseen hyvin tyytymättömiä.
Näin kertoo Väestöliiton tuore Perhebarometri. Barometrin mukaan naiset arvioivat hoitavansa kotitöistä keskimäärin 60 prosenttia, miehet runsaat 50 prosenttia. Naisista 75 prosenttia kertoi aina pesevänsä pyykin, kun taas miehistä lähes 80 prosenttia kertoi vastaavansa aina kodin huoltotöistä. Naisilla oli päävastuu lähes kaikista kotitöistä.
Kotityöt eivät kuitenkaan jakaudu yhtä epätasaisesti kuin lastenhoito, jonka jakautumiseen tyytymättömimmät naiset arvioivat vastaavansa lastenhoidosta lähes 80-prosenttisesti. Tyytyväisimmätkin naiset arvioivat hoitavansa lastenhoidosta yli puolet.
Keskimäärin naiset arvioivat vastaavansa lastenhoidosta lähes 70 prosentin edestä ja miehet runsaan 40 prosentin. Mitä suuremman osan naiset arvioivat ottavansa vastuulleen, sitä tyytymättömämpiä he ovat tehtävien jakautumiseen. Miehillä vastaavaa eroa ei ollut.
– Suomessa lastenhoito on edelleen hyvin sukupuolittunutta, sanoo STT:lle Väestöliiton tutkija Tiia Sorsa.
Syyksi lastenhoidon jakautumiseen sukupuolen mukaan Sorsa arvioi muun muassa perhevapaiden epätasaisen jakautumisen. Naiset ovat useimmiten kotona lapsen synnyttyä, ja jos lapsen toinen vanhempi ei tässä vaiheessa ole lapsen kanssa, ei hän ota lapsen hoivasta välttämättä yhtä paljon vastuuta myöhemminkään.
Perhebarometrissä on kysytty ihmisten omia arvioita. Jos naisten ja miesten arviot siitä, kuinka suuren osan he hoitavat kotitöistä ja lastenhoidosta laskee yhteen, saa tulokseksi 110 prosenttia.
– Mahtaa olla hyvin siistiä ja lasten asiat hyvin järjestetty, jos näin tosiaan on. Tyypillisestihän ihmiset yliarvioivat omaa osuuttaan näistä tehtävistä ja toisaalta aliarvioivat kumppaninsa osuutta, Sorsa sanoo.
Sorsan mukaan ero varsinkin lastenhoitoa koskevissa arvioissa on kuitenkin niin suuri, että siitä voi päätellä myös tosielämän eron hoitovastuiden jakautumisessa olevan merkittävä.
Maaliskuussa toteutettuun perhebarometrikyselyyn vastasi lähes 5 300 ihmistä.
Perhebarometrissä on tutkittu tänä vuonna monia seksiin liittyviä teemoja. Sorsa sanoo, että perinteisesti haluttomuutta on pidetty ongelmana.
– Jos halukkuus on matalaa, se on ongelma. Ja jos se on hyvin korkeaa, sekin on ehkä ongelma. Mutta tässä tutkimuksessa, kun me kysyimme ihmisiltä, niin riippumatta siitä, mikä halukkuuden taso oli, ihmiset olivat pääosin tosi tyytyväisiä.
Siksi Sorsan mukaan olisi hyvä korostaa sitä, että seksuaalinen haluttomuus on ongelma vain silloin, jos se on ongelma ihmiselle itselleen. Hän sanoo, että sopivaa seksuaalisen halun tasoa on tulkittu perinteisesti miesten näkökulmasta ja keskimäärin miehet kokevat seksuaalista halua naisia useammin.
– Ehkä tässäkin on tasa-arvoistumisen paikka.
Sorsan mukaan yleisesti ajatellaan, että seksiä kuuluu olla eikä toisen osapuolen haluja ole aina kuunneltu. Sorsa sanoo, että muun muassa suostumukseen liittyvät kysymykset ovat tuore asia. Tästä kertoo hänen mukaansa lainsäädäntö, joka esimerkiksi määritteli raiskauksen avioliitossa rikokseksi vasta vuonna 1994. Suostumukseen perustuva seksuaalirikoslainsäädännön uudistus puolestaan tuli voimaan viime vuoden alussa.
Myös miehet kärsivät Sorsan mukaan ajattelusta, jossa seksuaalista halua kuuluu tuntea usein.
– Kun on voimakas ajatus siitä, että miehet ovat aina valmiita seksiin, niin sitten jos onkin miehiä, jotka eivät tunne seksuaalista halua kovin usein, voisin kuvitella, että he ovat vielä enemmän stigmatisoituneita kuin naiset.
Aiemmin ei ole juurikaan pystytty tutkimaan niiden ihmisten määrää, jotka ovat parisuhteessa, mutta asuvat erillään, sillä tutkimukset ovat perustuneet väestörekisteritietoihin. Samoin on sinkkujen määrän laita.
Sorsa sanoo, että sinkkujen määrä on yllättävän suuri, noin 30 prosenttia. Erilaisissa sellaisissa suhteissa, joissa ei asuta yhdessä, on puolestaan 18–29-vuotiaista naisista noin viidennes, miehistä 10 prosenttia. Tätä vanhemmissa ikäryhmissä 70-vuotiaisiin asti osuus vaihtelee kymmenen prosentin molemmin puolin, ja 70–79-vuotiaista osuus on noin viisi prosenttia.
Sorsan mukaan on merkittävää, että koulutuksella ja parisuhteessa olemisella on yhteys. Perusasteen koulutuksen suorittaneista yli 60 prosenttia on sinkkuja, kun taas korkeammin kouluttautuneilla määrä on 20–30 prosentin luokkaa.
Mistä tämä johtuu?
– Kyse ei ole siitä, että perusasteen suorittaneet haluaisivat olla sinkkuja useammin kuin muut. Kyse on eriarvoisuudesta. Suomessa matala koulutus on yleensä indikaattori huono-osaisuudesta ja ongelmista elämän muilla osa-alueilla, Sorsa sanoo.
Tämän vuoden Perhebarometri oli ensimmäinen uudesta parisuhteita, sinkkuutta ja hyvinvointia koskevasta barometrien aikasarjasta. Sen kysymykset on määrä toistaa neljän vuoden välein.
