Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Rau­man Luk­ko aset­ti en­nen kau­den al­kua ta­voit­teek­seen nel­jän par­haan jouk­koon pää­se­mi­sen. Se oli jon­kin­lai­nen mi­ni­mi. Pää­maa­li oli mes­ta­ruus. Prons­sis­ta pe­laa­mi­nen oli loh­du­tus­pal­kin­to, jos­ta sii­tä­kin jäi tyh­jä käsi.

Mik­si sit­ten mil­joo­na eu­roa hal­vem­mal­la pe­laa­ja­bud­je­til­la ope­roi­nut Sai­Pa pu­dot­ti Lu­kon fi­naa­lis­ta?

Se oli hen­gen voit­to ma­te­ri­as­ta. Sii­nä mis­sä Sai­Pan joka pe­laa­ja joka het­ki an­toi kaik­ken­sa mus­tel­mia kaih­ta­mat­ta, luk­ko­lai­set pe­la­si­vat hy­vin, mut­ta se vii­mei­nen ru­tis­tus ja it­sen­sä ylit­tä­mi­nen tär­keil­lä het­kil­lä jäi va­jaak­si.

Mar­gi­naa­lit täs­sä koh­taa­mi­ses­sa oli­vat älyt­tö­män pie­net, mut­ta nii­den mer­ki­tys oli iso. Kun Lu­kon hyök­kää­jät tyy­tyi­vät yk­si yh­tä vas­taan ti­lan­tees­sa am­pu­maan kie­kon rys­tyl­tä päin maa­li­vah­tia, niin Sai­Pan hyök­kää­jä pyr­ki kai­ken kei­noin nou­se­maan maa­lil­le kol­hu­ja kaih­ta­mat­ta.

Toki Lu­kos­sa­kin oli poik­keuk­sia, mut­ta lii­an vä­hän. Esi­mer­kik­si Nik­las Yli­ta­lon nou­su maa­lil­le ja kie­kon ju­ju­tus verk­koon oli näy­te tai­dos­ta, mut­ta myös ko­vas­ta tah­dos­ta.

Eroa oli myös puo­lus­tus­pe­laa­mi­ses­sa. Kun Sai­Pan hyök­kää­jä heit­täy­tyi Lu­kon pa­kin lau­kauk­sen eteen rat­kai­se­vil­la het­kil­lä, Steve Jan­ric siir­tyi pii­run ver­ran si­vuun lau­kauk­sen edes­tä ja nos­ti vie­lä jal­kaan­sa, jot­ta kiek­ko ei osui­si hä­neen. Tuo mur­to-osa­se­kun­nin rat­kai­su mak­soi Lu­kol­le maa­lin.

En­tä sit­ten vii­mei­sen pe­lin jat­ko­ai­ka­o­su­ma? Kun Sai­Pa:n San­te­ri Ai­ro­la läh­ti Lu­kon si­ni­vii­val­ta nou­suun, niin koko rau­ma­lais­vii­sik­ko ava­si kun­ni­a­ku­jan Ai­rol­lal­le. Se rat­kai­si fi­naa­li­pai­kan. Vii­sik­ko puo­lus­ti vain nä­en­näi­ses­ti, ei sy­dä­mel­lään.

Nuo edel­lä ker­ro­tun pie­net pe­lin ny­ans­sit ker­to­vat sii­tä, et­tä Sai­Pa yk­si­löi­nä ja jouk­ku­ee­na ha­lu­si pal­jon Luk­koa enem­män fi­naa­liin.

Tämä pu­do­tus­pe­li­sar­ja, jos mikä to­dis­ti, et­tä jää­kiek­ko on mer­kit­tä­vil­tä osil­taan tah­to­jen peli.

Pää­val­men­ta­ja vas­taa ai­na jouk­ku­een tu­lok­ses­ta. Luk­ko saa­vut­ti sil­le ase­te­tun mi­ni­min. Ei­kä pää­val­men­ta­ja Tomi Läm­sää pidä kau­den jäl­keen ter­vas­sa ja höy­he­nis­sä kie­rit­tää. Hän ky­ke­ni kau­den ai­ka­na vah­vis­ta­maan Lu­kon pe­lil­lis­tä iden­ti­teet­tiä. Par­haim­mil­laan Luk­ko pe­la­si mo­der­nia, mo­ni­puo­lis­ta lät­kää ja esi­tys oli nou­su­joh­tei­nen. Run­ko­sar­jan yk­kös­ti­la ker­too sii­tä omaa kiel­tään.

Pal­jon on pu­hut­tu sii­tä, mi­ten pe­lien luon­ne muut­tuu, kun run­ko­sar­ja vaih­tuu pu­do­tus­pe­lei­hin. Eten­kin ku­lu­va­na kau­te­na tämä vie­lä ko­ros­tui. Kamp­pai­lu­vaa­de oli hur­ja kai­kis­sa ot­te­lu­sar­jois­sa.

Sai­Pa oli tä­hän val­miim­pi kuin Luk­ko. Kai­ken li­säk­si sil­lä oli mon­ta etua rau­ma­lai­siin näh­den. Jouk­kue pe­laa his­to­ri­an­sa pa­ras­ta kaut­taan. Se on tem­pais­sut kiek­ko­huu­maan mu­kaan koko lap­peen­ran­ta­lai­syh­tei­sön. Ai­nut­laa­tuis­ta in­nos­tus­ta sii­vit­tä­vät myös ne mo­net pet­ty­mys­ten vuo­det, joil­le nyt ha­e­taan hy­vi­tys­tä.

Val­ta­va kan­nus­tus ja kiek­ko­huu­ma yl­tä­vät kau­ka­loon as­ti. Se nä­kyy sii­nä, et­tä jo­kai­nen Sai­Pan pe­laa­ja yl­tää tois­tu­vas­ti osaa­mi­sen­sa ja fyy­si­sen ka­pa­si­teet­tin­sa ylä­ra­jal­le.

Rau­mal­la on hyvä kiek­ko­yh­tei­sö, ei­kä oman jouk­ku­een kan­nus­tuk­ses­ta löy­dy moit­teen si­jaa. Hur­mok­ses­ta pu­hu­mi­nen oli­si kui­ten­kin lii­oit­te­lua. Luk­ko pe­la­si vain ihan odo­te­tun kau­den ja niin sii­hen re­a­goi myös rau­ma­lai­nen kiek­ko­y­lei­sö.

Hyvä ky­sy­mys on se, mikä on val­men­nus­joh­don vas­tuu pe­laa­jien tah­to­ti­las­ta.

Ih­mei­tä ei voi vaa­tia. Jos­kus voi joku yk­sit­täi­nen pe­laa­ja nos­taa fii­lik­sen huip­pun­sa poik­ke­a­vil­la rat­kai­suil­la. Sen voi teh­dä myös maa­li­vah­din lois­ta­vat tor­jun­nat tai kova pa­kin tak­laus.

Sai­Pal­la oli se­mi­fi­naa­leis­sa kaik­ki mah­dol­li­nen myö­tä­tun­to puo­lel­laan, jopa yli maa­kun­ta­ra­jan. Sitä vi­rit­ti ja vi­rit­tää yhä pää­val­men­ta­ja Rai­mo Hel­mi­nen pe­li­fi­lo­so­fi­oi­neen. Rai­pe on kuin jouk­kue ja jouk­kue on kuin hän; nöy­rä ja työn pal­kit­se­vuu­teen ra­jat­to­mas­ti us­ko­va.