Pallo-Iirot tavoittelee maakunnan ykkösseuran asemaa joka tavalla
Rauman Pallo-Iirot on lisenssipelaajilla ja harrastajamäärillä mitaten Satakunnan ykkönen jalkapallossa. Nyt myös edustusjoukkue pyrkii ylöspäin ja maakunnan kärkiseuraksi.
Pauli Uusi-Kilponen
Pallo-Iiroilla on kasassa vahva joukkue kakkosen tasolle. Sillä on kaikki mahdollisuudet nousta sarjaporrasta ylemmäs Ykköseen. Nousu on kuitenkin monen mutkan takana. Runkosarjan voitto ei vielä merkitse nousua, vaan sen jälkeen ovat nousukarsinnat ja edelleen kaksiosaiset pudotuspelit.
– Meillä on mahdollisuuksia, mutta nousu vaatii kaikkien osatekijöiden onnistumista. Kaiken lisäksi pitää muistaa, että lohkomme on kovatasoinen. Esimerkiksi Espoon Honka tulee antamaan kovan vastuksen, sanoo Pallo-Iirojen toiminnanjohtaja Janne Koivisto.
Koivisto halua painottaa, että heidän katseensa on vahvasti omassa tekemisessä. Eikä hän halua tehdä vertailua esimerkiksi Porin FC Jazziin, jolla on paljon vaikeuksia ja putoamispeikko uhkaa. Raumalla taas on ihan toisenlaiset tunnelmat, joten myös edustasolla maakunnan paalupaikka ei välttämättä ole kaukana.
Jos Pallo-Iirot pelaisi ensi kaudella sarjaporrasta ylempänä, se joutuisi olosuhteiden takia hakemaan erikoislupaa saadakseen lisenssin.
– Hallinurmi on kenttänä ok, mutta katsomo-olosuhteet eivät vastaa Ykkösen tasoa. Sikäli tilanne on hyvä, että kaupunki suhtautuu ymmärtäväisesti tilanteeseen, ja päättäjät tekevät mitä voivat olosuhteiden kohentamiseksi. Soraääniä olosuhteiden parantamisesta ei ole kuulunut, kiittelee Koivisto.
Nyt on kyse aikataulusta. Jäähallin remontti alkaa ensi kesänä, ja se vie mahdollisuuden pelata ensi kausi perinteisellä Äijänsuon stadionilla.
– Kyllä tässä vähän pelonsekaisin tuntein pelipaikan vaihtamisesta ollaan, tunnustaa Koivisto.
Pallo-Iirot on rakentanut pitkäjänteisesti niin organisaatiota kokonaisuutena kuin valmennustakin.
– Olemme panostaneet vahvasti valmennukseen, jotta runko tulisi vastakin omista pelaajista. Nyt suhde on 12 omaa ja 10 muualta tullutta. Tätä jakoa pidän sopivana myös mahdollisen sarjanousun jälkeen.
Kun Koivisto puhuu noususta, ei hän välttämättä puhu siitä, että sen pitäisi tapahtua nyt syksyllä. Sen on pitkän ajan tavoite, jonka eteen on tehty töitä jo useamman vuoden ajan. Koiviston mukaan Pallo-Iirot ei halua miksikään tähdenlennoksi, vaan kun ylemmäs joskus päästään, siellä myös pysytään.
Pallo-Iirot tekee lajin eteen työtä laajalla rintamalla. Siitä kertoo yhteistyö kahdeksan alueelle olevan seuran kanssa. Ideana on, että pelaajat voivat halutessaan vaihtaa joukkuetta molempiin suuntiin. Myös valmennus- ja muu tuki junioripuolelle toimii.
Junioripuolella Pallo-Iirojen tilanne on se, että B-junnuilla ja siitä alaspäin on ikäkausijoukkueita. Ylimmällä ikätasolla eli A-junioreissa ei omaa joukkuetta ole. A-ikäisiä pelaa nelostason joukkueessa. Osa on myös sellaisia pelaajia, jotka ovat jo juniori-iän ohittaneet. Järjestely on yleinen suomalaisessa jalkapallossa. Tällä järjestelyllä tavoitellaan sitä, että nuoret pelaajat saavat kokemusta miesten peleistä ja yli-ikäiset voivat jatkaa pelaamistaan omassa seurassa.
Pallo-Iirot tekee mittavaa nuorisotyötä. Lisenssipelaajia on 900. Kun mukaan lasketaan harrastajat ja Iirolandian toiminta, nousee pääluku 1 700:aan! Hurjia määriä, kun ottaa huomioon talousalueen koon. Vain Turun Nappulaliigassa on harrastajia enemmän, kun Varsinais-Suomi otetaan vertailuun mukaan.


