Lukon on tehtävä rajuja ratkaisuja ruman mahalaskun jälkeen
Kevään 2021 mestaruuden jälkeen Lukko on vajonnut SM-liigassa häpeällisen alas. Putoaminen säälipudotuspeleissä voitoin 1-2 TPS:lle tiesi sitä, että Lukon lopullinen sijoitus on yhdeksäs.
Lukon johdossa on nyt päätettävä, haluaako Rauman ylpeys oikeasti tavoitella sijoja 1-4 vai tyytyykö seura olemaan ison rahan pikkuseura. Resurssiensa puolesta Lukkoa voi pitää suurseurana, mutta mestaruuden jälkeen raumalaiset ovat kaukalossa muistuttaneet SM-liigan pikkuseuroja. Sijoitukset kahdeksas, viides ja yhdeksäs eivät oikeuta suurseuran statukseen.
Jos Lukko haluaa kääntää kurssinsa ja palata huipulle, seurajohdon on tehtävä rajuja ratkaisuja. Yksi niistä on pelaajabudjetin kasvattaminen.
Tämän kauden joukkueessa oli aivan liikaa vapaamatkustajia tai ainakin sellaisia pelaajia, jotka jäivät murheellisen kauas vaadittavasta tasosta. Urheilujohtaja Kalle Sahlstedt teki hyviä hankintoja (Antoine Morand, Steven Jandric, tietyin varauksin Brayden Burke, Jakob Stenqvist ja kesken kauden Raumalta lähtenyt maalivahti Samuel Harvey).
Sahlstedtille tuli myös huteja. Hyökkääjät Tuukka Tieksola ja Jami Krannila, maalivahdit Daniel Lebedeff ja Christopher Gibson sekä pudotuspelit kiikaritehoilla 0+0=0 hiihdelleet hyökkääjät Pathrik ja Pontus Westerholm eivät täyttäneet heihin asetettuja odotuksia.
Lukon kannalta on murheellista, että Krannilalla, Lebedefillä sekä Westerholmin veljeksillä on sopimus myös ensi kaudeksi. Sopimukset voi ja ehkä kannattaisikin purkaa.
Oma lukunsa on päävalmentaja Tomi Lämsä.
Viime keväänä Lukko suli loppukaudesta Marko Virtasen valmennuksessa. Virtanen sai potkut, vaikka oli tehnyt kesken kauden jatkosopimuksen tästäkin kaudesta. Lukko pestasi Lämsän ja maksoi myös Virtaselle palkkaa tämän kauden ajan.
Lämsän CV ei pitänyt sisällään isoja saavutuksia vaan potkut Jokereista ja mahalaskun U20 maajoukkueen kanssa.
Lukko pelasi hetkittäin hyvin, mutta liian usein ala-arvoisesti. Hyvät esitykset Mestarien liigassa CHL:ssä eivät siirtyneet SM-liigaan. Lukon otteet olivat vuoristorataa yksittäisten ottelujen sisälläkin.
Menestystä hamuavan joukkueen pelin pitää olla keväällä kuosissa. Maaliskuussa Lukko kuitenkin voitti yhdeksästä ottelustaan vain yhden varsinaisella peliajalla.
Lämsällä ja muulla valmennusryhmällä oli CHL mukaan lukien 80 peliä aikaa laittaa joukkueen ylivoimapelaaminen kuntoon. Tulos oli iso vitsi.
Runkosarjassa Lukon ylivoima oli SM-liigan kolmanneksi huonointa (16,77%), säälipudotuspeleissä pyöreät 0%. TPS:aa vastaan Lukko pelasi ylivoimalla 22 minuuttia ja 41 sekuntia tekemättä maaliakaan. TPS teki ylivoimalla kolme maalia, joista kaksi ratkaisevassa kolmannessa kohtaamisessa. Se vei TPS:n puolivälieriin Tapparaa vastaan.
TPS:aa vastaan Lukon jo ennestään surkea laukaisutehokkuus vajosi alle viiden prosentin, ja alivoimapelaaminen kyykkäsi murheelliseen 66,7 prosenttiin.
Lämsällä on sopimus myös ensi kaudeksi. Jos ihmeitä ei tapahdu, hän jatkaa päävalmentajana. Siinä piilee se iso vaara, ettei mikään Lukon pelaamisessa muutu, vaikka osa joukkueesta vaihtuukin.
Ei olisi yllätys, jos Lämsä saisi aikaa marraskuun maaottelutaukoon asti. Silloin viimeistään tilanteen pitää olla tulos tai ulos. Ellei Kari Jalonen suostu sitä ennen tulemaaan Raumalle.
PEKKA JALONEN