Jee­sus sa­noi: ”Minä olen tämä elä­vä lei­pä, joka on tul­lut tai­vaas­ta, ja se, joka syö tätä lei­pää, elää ikui­ses­ti. Lei­pä, jon­ka minä an­nan, on mi­nun ruu­mii­ni. Minä an­nan sen, et­tä maa­il­ma sai­si elää.” (Joh. 6)

Jee­sus lu­pa­si omil­len­sa voi­man. Tuli se päi­vä, jona Jee­suk­sen seu­raa­jien suus­sa oli uu­si sa­no­ma. Kes­kel­läm­me on tuo sana, joka ei ole tun­nus­merk­ke­jä ei­kä vii­saut­ta, vaan sel­lais­ta Ju­ma­lan voi­maa, et­tä sy­dä­met mur­tu­vat ja so­ke­ain sil­mät avau­tu­vat. Kris­ti­tyl­lä on sa­no­ma ris­tiin­nau­li­tus­ta ja ylös­nous­sees­ta Kris­tuk­ses­ta.

Se on se Ju­ma­lan voi­ma, joka ky­ke­nee va­paut­ta­maan syn­nin, kuo­le­man ja Sie­lun­vi­hol­li­sen val­taan jou­tu­neet. Me­nes­tyk­sen sa­lai­suus täs­sä pi­me­äs­sä maa­il­mas­sa ei­vät ole mer­kit, ei­vät­kä ope­tus vaan ris­tiin­nau­li­tun Kris­tuk­sen ju­lis­ta­mi­nen Py­hän Hen­gen voi­mas­sa. Evan­ke­liu­min sana ky­ke­nee syn­nyt­tä­män us­kon sy­dä­miin. Evan­ke­liu­min voi­ma on kes­kel­läm­me.

Ajal­li­sia ih­mei­tä suun­nat­to­mas­ti suu­rem­pi on, kun syn­ti­nen ih­mi­nen saa kor­vil­la kuu­le­man­sa evan­ke­liu­min sa­nan kaut­ta sy­dä­meen­sä rau­han ja si­sim­pään­sä Kris­tuk­sen Hen­gen. Se on ian­kaik­ki­nen ih­me, sil­lä sii­tä al­kaa ka­to­a­ma­ton elä­mä Ju­ma­lan yh­tey­des­sä.

Jos ih­mi­nen tai kan­sa kään­tää sel­kän­sä evan­ke­liu­mil­le, niin sen jäl­keen ei sil­le ole ole­va mi­tään toi­voa. Sik­si, jos kuu­let Her­ran kut­su­van evan­ke­liu­min sa­nal­la, älä kul­je ohi. Tä­nään­kin on pe­las­tuk­sen päi­vä. Evan­ke­liu­min sana tuo sy­dä­mee­si ris­tin ja ylös­nou­se­muk­sen siu­nauk­sen, syn­tien an­teek­si an­ta­mi­sen ja ian­kaik­ki­sen elä­män. Jee­suk­sen ar­mon ja voi­man va­ras­sa sel­vi­ät tais­te­lus­sa pi­mey­den val­to­ja vas­taan. Sana ris­tis­tä on Ju­ma­lan voi­ma, jota pi­mey­den val­lat ei­vät kes­tä. Her­ra kut­suu va­pau­teen­sa!

Kris­ti­tyl­lä ei ole mi­tään muu­ta me­nes­tyk­sen tie­tä, kuin us­ko evan­ke­liu­min Kris­tuk­seen. Vaik­ka tuo tie ajoit­tain näyt­täi­si tap­pi­oi­den tiel­tä, kris­tit­ty tie­tää: Rat­kai­se­va voit­to on jo saa­tu. Her­ram­me elää ja tu­lee ta­kai­sin suu­res­sa kun­ni­as­saan. Evan­ke­liu­min sana va­kuut­taa: “Poi­ka­ni, tyt­tä­re­ni, ole tur­val­li­sel­la mie­lel­lä, Jee­suk­sen täh­den si­nun syn­ti­si ovat si­nul­le an­teek­si an­ne­tut.”

Jaak­ko Rai­ner­ma

Vs. kirk­ko­her­ra, Noor­mark­ku

Jaakko Rainerma