Taan­noin maa­kun­ta­leh­des­sä poh­dit­tiin ih­mi­sen elä­män mah­dol­lis­ta kat­toa; ylä­ra­jaa. Asi­aan pe­reh­ty­nyt elä­ke­läisp­ro­fes­so­ri to­te­si ko­ke­muk­sen osoit­ta­van, et­tä tuo kat­to on 120 vuot­ta. Vain yh­den rans­ka­lai­sen nai­sen tie­de­tään elä­neen tuon ra­jan yli, 122-vuo­ti­aak­si. Muu­ta­ma on saa­vut­ta­nut 118-119 vuo­den ra­jan.

Eme­ri­tus pro­fes­so­ri pu­hui elä­män ko­ke­muk­sen to­dis­tuk­ses­ta. Hän ei vält­tä­mät­tä ol­lut tie­toi­nen toi­ses­ta to­dis­tuk­ses­ta, joka on tu­han­sia vuo­sia van­ha. Sen me löy­däm­me Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­tä! 1 Ms 6:2:een on kir­jat­tu:” Mi­nun (Ju­ma­lan) hen­ke­ni ei ole val­lit­se­va ih­mi­ses­sä ian­kaik­ki­ses­ti, kos­ka hän on liha. Niin ol­koon hä­nen ai­kan­sa sata kak­si­kym­men­tä vuot­ta.”

Ker­ta toi­sen­sa jäl­keen ko­ke­mus ja ar­ke­o­lo­gia muun ohel­la to­dis­ta­vat Raa­ma­tun ju­ma­lal­li­sen al­ku­pe­rän ja luo­tet­ta­vuu­den.

Tämä on tär­ke­ää ai­ka­na, jol­loin Ju­ma­la ja Hä­nen Sa­nan­sa pi­de­tään van­ha­nai­kai­se­na, nau­ret­ta­va­na ja epä­us­kot­ta­va­na. Pie­ta­rin kir­jeen sa­nat ovat ajan­koh­tai­set:” Ja sitä lu­jem­pi on meil­le nyt pro­fee­tal­li­nen sana, ja te teet­te hy­vin, jos otat­te sii­tä vaa­rin, niin kuin pi­me­äs­sä pai­kas­sa lois­ta­vas­ta lam­pus­ta, kun­nes päi­vä val­ke­nee ja koin­täh­ti koit­taa tei­dän sy­dä­mis­sän­ne:” ( 1 Piet 2:19)

Kuo­le­ma tuli syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na. Il­man kuo­le­maa oli­sim­me ikui­ses­ti eros­sa Ju­ma­las­ta ja Pa­ra­tii­sis­ta. Mut­ta nyt Jee­suk­sen uh­ri­kuo­le­maan tur­vau­tu­vil­le kuo­le­ma on port­ti hy­vään osaan. Jee­suk­sen hyl­kää­vil­le kuo­le­ma mer­kit­see ikuis­ta eroa Ju­ma­las­ta ja Hä­nen hy­vyy­des­tään. Tä­mä­kin to­si­a­sia tah­do­taan nyt unoh­taa.

Elä­män pi­tuu­den ra­jaus ja kiel­ten se­koi­tus tu­li­vat hil­lit­se­mään ih­mi­sen pa­huu­den laa­je­ne­mis­ta.

Mis­sä vai­hees­sa elä­mäm­me vii­mei­nen mat­ka­tolp­pa tu­lee­kaan vas­taan, on mah­dol­lis­ta elää mie­le­käs­tä elä­mää. Saar­naa­ja Nii­lo Yli-Vai­nio to­te­si ai­ka­naan, et­tei tär­kein­tä ole elä­män pi­tuus vaan sen laa­tu.

Maa­il­mas­sa on mo­nia maa­il­man­pa­ran­ta­jia, jot­ka ovat to­teut­ta­neet omaa agen­daan­sa, oh­jel­maan­sa. Tu­lok­set ovat ol­leet usein­kin var­sin mur­heel­li­sia. Si­nut ja mi­nut, mei­dät on kut­sut­tu mu­kaan to­teut­ta­maan Ju­ma­lan agen­daa. Se on upea kut­su, suo­ras­taan haas­te, joka myös ker­ran pal­ki­taan! Palk­ka tu­lee elä­mäm­me jäl­keen. Mut­ta nyt jo saam­me mo­nin ta­voin kuin en­nak­koa, förs­kot­tia, tu­le­vas­ta! Ei vä­hi­ten hy­väs­tä ja mie­len­kiin­toi­ses­ta elä­mäs­tä.

Mes­si­aan, Jee­suk­sen as­ke­leet kuu­lu­vat jo. Nyt tar­vi­taan elo­pel­loil­la mie­hiä ja nai­sia, nuo­ria ja van­ho­ja, roh­kei­ta ja ar­ko­ja, et­tä tai­vas täyt­tyi­si. Mo­net ta­ko­vat ra­haa, me­nes­tys­tä ja vai­ku­tus­val­taa, nä­ky­vyyt­tä. Sii­nä ei ole mi­tääm ka­deh­dit­ta­vaa. Ra­jal­li­sen elä­mäm­me raa­mien kes­kel­lä vain yk­si on to­del­li­ses­ti tär­kein­tä; Ju­ma­lan tah­don to­teu­tu­mi­nen elä­mäs­sä­ni.

Roh­kai­sen Si­nua luot­ta­maan Ju­ma­laan ja Hä­nen ar­moon­sa Kris­tuk­ses­sa.

Pert­ti Ky­mä­läi­nen

pas­to­ri, Pori