Tui­ja Saa­ri­nen

Moni muis­taa lap­suu­des­taan mum­mo­lan sei­näl­lä ol­leen huo­neen­tau­lun, jota ko­ris­ti kris­til­li­nen tai isän­maal­li­nen lau­se. Kir­jot­tu­jen huo­neen­tau­lu­jen kul­ta-ai­ka Suo­mes­sa oli 1940-luku, jol­loin joka iki­ses­tä suu­res­ta ja pie­nes­tä ta­los­ta löy­tyi mie­te­lau­se­tau­lu.

Oi­val­luk­sia on kaut­ta ai­ko­jen py­rit­ty tii­vis­tä­mään lau­seik­si, jot­ka muis­tut­ta­vat, ke­hot­ta­vat tai he­rät­tä­vät ajat­te­le­maan. Afo­ris­mit ja aja­tel­mat ovat ää­rim­mäi­sen suo­sit­tu­ja myös tänä päi­vä­nä, to­sin moni lait­taa sei­näl­leen huo­neen­tau­lun si­jas­ta vaik­ka­pa ju­lis­teen tai teks­ti­tar­ran.

Rau­ma­lai­nen Vir­pi Erä­ma­ja in­nos­tui huo­neen­tau­luis­ta näh­ty­ään nii­tä kä­sit­te­le­vän vi­de­on.

– Elet­tiin ko­ro­na-ai­kaa vuon­na 2020, jol­loin mu­se­ot oli­vat kiin­ni, ja sa­tuin nä­ke­mään Kan­sal­lis­mu­se­on Ins­ta-ti­lil­lä li­ve­vi­de­on huo­neen­tau­luis­ta. Mie­lee­ni jäi eri­tyi­ses­ti to­te­a­mus sii­tä, et­tä täl­lai­nen pe­rin­ne ei pysy elä­vä­nä, jos sitä ei uu­dis­te­ta ja käy­te­tä, ker­too Erä­ma­ja.

Kir­jon­ta oli Erä­ma­jal­le jo en­tuu­des­taan tut­tua, mut­ta työn tu­lok­set pää­tyi­vät har­vem­min nä­kö­säl­le.

– Olen teh­nyt ai­em­min kir­jot­tu­ja pöy­tä­lii­no­ja, mut­ta ei­hän sel­lais­ta voi pi­tää pöy­däl­lä, kun pi­tää var­jel­la sitä tah­roil­ta. Sei­näl­le lai­tet­ta­va kir­jot­tu huo­neen­tau­lu sen si­jaan on ar­jen ilo.

Erä­ma­jan huo­neen­tau­lut ovat pe­rin­tei­siä tek­nii­kan ja ma­te­ri­aa­lien­sa puo­les­ta, mut­ta mo­der­nin twis­tin töi­hin tuo­vat vä­rit ja tyy­li. Mie­te­lau­seet­kaan ei­vät vält­tä­mät­tä ole sii­tä pa­teet­ti­sim­mas­ta pääs­tä.

Hyvä esimerkki modernista huoneentaulusta on lapsenlapselle ylioppilaslahjaksi tehty työ, johon on kirjottu lause Taylor Swiftin kappaleesta.

Tuija Saarinen

Erä­ma­ja te­kee huo­neen­tau­lu­ja lah­jak­si.

– Pää­tin, et­ten tee yh­tä­kään pöy­tä­laa­tik­koon, vaan ha­lu­an, et­tä huo­neen­tau­lut ilah­dut­ta­vat jo­ta­ku­ta. Niin­pä ru­pe­sin ky­sy­mään ys­tä­vil­tä, mikä on heil­le tär­keä lau­se ja lem­pi­kuk­ka. Osa sa­noi heti, et­tei huo­neen­tau­lu sovi hei­dän si­sus­tuk­seen­sa, ja ar­vos­tan re­hel­li­syyt­tä, on­han ky­sees­sä suu­ri työ.

Yh­tä huo­neen­tau­lua teh­des­sä kuun­te­lee hel­pos­ti 40-tun­ti­sen ää­ni­kir­jan.

– Sii­nä tu­lee aja­tel­tua koko ajan lah­jan saa­jaa ja hä­nel­le mer­ki­tyk­sel­lis­tä lau­set­ta, mikä on ai­van iha­naa.

Hyvä esi­merk­ki mo­der­nis­ta huo­neen­tau­lus­ta on lap­sen­lap­sel­le yli­op­pi­las­lah­jak­si teh­ty työ, jo­hon on kir­jot­tu lau­se Ta­y­lor Swif­tin kap­pa­lees­ta.

– Hän toi­voi sä­et­tä jos­tain suo­sik­ki­lau­la­jan­sa Ta­y­lor Swif­tin kap­pa­lees­ta. Kuun­te­lin hä­nen lem­pi­kap­pa­let­taan Lo­ver, ja suo­ras­taan rie­mas­tuin, kun siel­lä oli sa­nois­sa eng­lan­ti­lai­nen sa­nan­las­ku: All´s well that ends well.

Huo­neen­tau­luun on ikuis­tu­nut myös te­ko­ä­lyn tuot­ta­ma elä­mä­noh­je.

– Erää­nä aa­mu­na ra­di­os­sa toi­mit­ta­jat ko­kei­li­vat te­ko­ä­lyä ja pyy­si­vät sitä sa­no­maan kol­me oh­jet­ta hy­vään elä­mään. Mie­les­tä­ni te­ko­ä­lyn vas­taus oli mai­nio: ”Kes­ki­ty het­keen. Pysy liik­kees­sä. Ole ys­tä­väl­li­nen.” Käy­tin­kin sen heti seu­raa­vas­sa työs­sä­ni, jos­ta tuli sit­ten vel­je­ni vai­mon 70-vuo­tis­lah­ja.

Erä­ma­jan huo­neen­tau­lui­hin liit­tyy myös traa­gi­sem­pia ta­ri­noi­ta, ku­ten lau­see­seen ”Elä­mä on täs­sä ja nyt”.

– Ys­tä­vä­ni, joka va­lit­si omaan huo­neen­tau­luun­sa tä­män lau­seen, oli juu­ri edel­li­sel­lä vii­kol­la saa­nut tie­tää sai­ras­ta­van­sa Par­kin­so­nin-tau­tia.

It­sel­leen Erä­ma­ja on kir­jo­nut huo­neen­tau­lun, jos­sa on kat­kel­ma van­has­ta sak­sa­lai­ses­ta sa­nan­las­kus­ta. Sii­nä­kin poh­di­taan asi­oi­den lop­pua: ”Am En­de wird al­les Gut”, eli lo­pus­sa kaik­ki tu­lee ole­maan hy­vin. Sak­san­kie­li­siä huo­neen­tau­lu­ja on ker­ty­nyt use­am­pi­kin, sil­lä Erä­ma­jan ty­tär asuu Sak­sas­sa.

Suo­men-, eng­lan­nin- ja sak­san­kie­lis­ten mie­te­lau­sei­den li­säk­si huo­neen­tau­luis­sa on lau­sei­ta ruot­sik­si, ur­duk­si ja ja­pa­nik­si. Ur­dun­kie­li­nen lau­se kuu­luu suo­mek­si: ”Mi­nun elä­mä­ni ja mak­sa­ni.” In­ti­a­lai­sen iso­äi­din lau­sah­dus lap­sen­lap­sel­leen tar­koit­taa, et­tä tämä on hä­nel­le ää­rim­mäi­sen ra­kas.

– Tuos­sa kult­tuu­ris­sa tär­keim­pien tun­tei­den aja­tel­laan si­jait­se­van mak­sas­sa, ei suin­kaan sy­dä­mes­sä, ku­ten eu­roop­pa­lai­set ajat­te­le­vat. Huo­neen­tau­lu on ys­tä­väl­lä­ni, jon­ka lap­sil­la on in­ti­a­lai­nen iso­äi­ti.

In­no­kas kir­jo­ja jou­tui jo tur­vau­tu­maan fy­si­o­te­ra­peu­tin apuun kä­ten­sä kans­sa.

– Fy­si­o­te­ra­peut­ti sa­noi, et­tä nyt tu­lee stop­pi niin kau­ak­si ai­kaa, kuin käsi pa­ra­nee! Nyt se on jo ai­ka hyvä, ja luu­len­pa, et­tä voin taas pa­la­ta huo­neen­tau­lu­jen pa­riin, hy­myi­lee Erä­ma­ja.