Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Par­hail­laan seu­ral­la on me­nos­sa har­joi­tus­jak­so. Sar­ja­pe­lit al­ka­vat elo­kuus­sa. Vii­me vii­kon­lop­pu­na jouk­kue mat­kus­ti ju­nal­la tur­nauk­seen.

– Vii­kon­lo­pun tur­nauk­ses­sa on kol­me pe­liä. Ne ovat suh­teel­li­sen lep­poi­sia ver­rat­tu­na var­si­nai­siin sar­ja­pe­lei­hin, vas­taa Sulo Ke­to­la pu­he­li­meen ju­na­mat­kal­ta.

Taus­tal­ta kuu­lu­va iloi­nen pu­heen­so­ri­na ja huu­len­heit­to ker­to­vat jouk­ku­een ren­nos­ta tun­nel­mas­ta. Rau­ma­lais­nuo­ru­kai­nen­kin voi jo osal­lis­tua vit­sai­lui­hin. Sak­sa su­juu jo koh­ta­lai­ses­ti sään­nöl­lis­ten ope­tus­tun­tien jäl­keen.

– On sii­nä vie­lä pa­ran­ta­mis­ta, Sulo vä­hät­te­lee.

Sulo Ke­to­la sa­noo viih­ty­vän­sä eri­no­mai­ses­ti Sak­sas­sa. Seu­ra on ot­ta­nut hä­net hy­vin vas­taan. Luot­toa löy­tyy, mo­lem­min puo­lin.

– Voin sa­noa elä­vä­ni fu­ti­sam­mat­ti­lai­sen unel­maa jo täl­lä het­kel­lä!

Sa­no­mi­seen on help­po yh­tyä. Val­men­nus on laa­du­kas­ta, pe­lien taso kor­kea ja seu­ra te­kee pe­laa­jien eteen pal­jon myös ar­jen su­ju­mi­sen kan­nal­ta. Sulo asuu 20 pe­laa­jan kans­sa asun­to­las­sa täy­si­hoi­dos­sa. Ruu­an li­säk­si huol­to pe­laa. Vaat­teet ja pe­li­va­rus­teet­kin pes­tään ta­lon puo­les­ta. Palk­kaa­kin tu­lee hä­nen mu­kaan­sa riit­tä­väs­ti.

– It­se ei tar­vit­se kes­kit­tyä kuin jal­ka­pal­loon, Sulo ke­huu.

Hän pi­tää eri­no­mai­se­na asi­a­na sitä, et­tä tääl­lä ju­ni­o­reil­le an­ne­taan ai­kaa ke­hit­tyä. Vir­hei­tä saa teh­dä ja val­men­nus on kan­nus­ta­vaa joka ta­val­la. Nuo­ru­kai­nen it­se us­koo, et­tä al­ka­val­la kau­del­la vas­tuu kas­vaa. Jos pe­lit me­ne­vät hy­vin, on hä­nel­lä täy­si mah­dol­li­suus pääs­tä myös ylim­pään ikä­luok­kaan eli U23 -jouk­ku­een pe­lei­hin.

Ke­to­lan jouk­ku­ees­sa on pal­jon hen­ki­lö­koh­tais­ta tai­toa. Hän pyr­kii mu­kau­tu­maan sii­hen, et­tä pal­loa pi­de­tään pal­jon.

– Olen tot­tu­nut pe­laa­maan vas­ta­hyök­käys­pe­liä eli no­pe­as­ti ylös­päin. Nyt pi­tää osal­lis­tua enem­män myös pe­lin ra­ken­te­luun.

Toki hä­nel­tä odo­te­taan maa­le­ja, kos­ka Ke­to­las­ta sa­no­taan, et­tä hän elää maa­leis­ta. Pal­jon ker­too jo se, et­tä 13-vuo­ti­aa­na hän pau­kut­ti kau­den ai­ka­na 49 maa­lia. Ja kun Sulo nos­tet­tiin Pal­lo-Ii­ro­jen edus­tuk­seen 14-vuo­ti­aa­na, niin heti en­si pe­lis­sä verk­ko soi.

– Maa­lin­te­os­sa­ni on pa­ran­ta­mis­ta. Eri­tyi­ses­ti pi­tää ke­hit­tää pää­pe­liä.

Hy­väk­si pää­pe­laa­jak­si luo poh­jan 195 sen­tin pi­tuus. Ke­to­la mu­kaan Sak­sas­sa U19 -sar­jas­sa pe­la­taan ko­va­ta­sois­ta fu­tis­ta. Hän ver­taa sitä nuor­ten maa­jouk­ku­een ot­te­lui­hin huip­pu­mai­ta vas­taan.

Suu­ri ero Suo­mi-fu­tik­seen tu­lee Su­lon mu­kaan pe­lin tem­pos­sa ja hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa tai­dos­sa.

– Tai­to­ta­so on kova ja peli no­pe­aa. Jos tääl­lä ai­koo me­nes­tyä, pi­tää op­pia lu­ke­maan pe­liä ai­na­kin yh­den siir­ron ver­ran etu­kä­teen. Eli pi­tää näh­dä, mi­hin pe­li­ka­ve­ri juok­see ja taas it­se ym­mär­tää liik­kua oi­ke­aan suun­taan ja oi­ke­aan ai­kaan, Sulo sel­vit­tää.

Kun Ke­to­la pu­huu seu­ran hi­taas­ta kii­reh­tä­mi­ses­tä nuo­rien pe­laa­jien kans­sa, hän ot­taa it­ses­tä esi­mer­kin.

– Mi­nul­la en­sim­mäi­nen kau­si meni pal­jol­ti ru­tii­nien ja kie­len opet­te­luun. Toi­sel­la kau­del­la pys­tyin jo pa­rem­min kes­kit­ty­mään it­se la­jiin, vaik­ka op­pi­mis­ta oli vie­lä­kin mo­nes­sa asi­as­sa.

Nyt kol­man­nen kau­den kyn­nyk­sel­lä Su­lon kun­ni­an­hi­mo kas­vaa ja halu pääs­tä eteen­päin on kova. Hän us­koo ky­ke­ne­vän­sä an­ta­maan sel­lai­sia näyt­tö­jä, et­tä pää­see esit­tä­mään ky­ky­jään myös van­him­paan ikä­luok­kaan ja sitä kaut­ta myös oman edus­tus­jouk­ku­een val­men­ta­jil­le.

– Kyl­lä Bun­des­lii­gaan on val­ta­va mat­ka. Se toki on kau­kai­nen ta­voi­te, poh­ti Sulo ja ko­ros­taa tuon kau­kai­nen -sa­nan pai­noa. Hän ku­vaa kyn­nys­tä ylei­sö­mää­rien kaut­ta.

– Kun Rau­mal­la Pal­lo-Ii­ro­jen pe­leis­sä käy 500 kat­so­jaa, niin Bun­des­lii­gan pe­leis­sä ylei­söä on 50 000! Kai­pa nuo­kin lu­vut ku­vaa­vat osal­taan ta­so­e­roa, Sulo hy­mäh­tää.

Hä­nel­lä ei ole mi­kään kii­re pa­la­ta Suo­meen tai Rau­mal­le. Ly­hy­et ke­sä­lo­mat riit­tä­vän sii­hen, et­tä nä­kee ka­ve­rei­ta ja van­hem­pi­aan.

– Ha­lu­an pe­la­ta tääl­lä niin pit­kään kuin vain suin­kin mah­dol­lis­ta.

On­ko paik­ka Sak­san pää­sar­jas­sa jos­kus to­del­li­suut­ta, sen ai­ka näyt­tää. Ai­na­kin hän ha­lu­aa teh­dä kaik­ken­sa, jot­ta ura maas­sa jat­kui­si mah­dol­li­sim­man pit­kään.