Äs­sät pe­la­si lois­ta­van al­ku­kau­den ja sai ylis­tys­tä osak­seen. Ta­sais­ta ja laa­du­kas­ta il­las­ta toi­seen, ke­hui­vat asi­an­tun­ti­jat. Nyt kaik­ki on toi­sin, ka­dok­sis­sa on tu­los ja tapa pe­la­ta.

Äs­sien koh­dal­la on muis­tet­ta­va, et­tei jouk­ku­een ma­te­ri­aa­li vedä ver­to­ja kär­ki­jouk­ku­eil­le, jot­ka ovat käyt­tä­neet jouk­ku­ee­seen puo­les­ta mil­joo­nas­ta mil­joo­naan enem­män eu­ro­ja kuin po­ri­lais­seu­ra. Al­ku­kau­den esi­tyk­set sai­vat kui­ten­kin us­ko­maan, et­tä Po­ris­sa­kin voi­daan teh­dä Sai­Pa-il­miö eli men­nä vaik­ka fi­naa­liin as­ti.

Nyt täl­lai­ses­ta haa­vei­lee vain har­va. Ti­las­to pu­huu puo­les­taan. Äs­sät on kym­me­nen vii­me pe­lin otan­nal­la sar­jan toi­sek­si huo­noin. Vain tyh­jen­nys­myyn­tiä te­ke­vä Vaa­san Sport ta­ka­naan.

Tu­los voi jos­kus kier­tää, vaik­ka jouk­kue pe­lai­si­kin hy­vin. Jot­kut yk­sit­täi­set asi­at voi­vat vai­kut­taa lai­haan pis­te­saa­lii­seen. Äs­sät on kär­si­nyt myös pal­jon louk­kaan­tu­mi­sis­ta. Nii­den ta­kia ko­koon­pa­no­ja on jou­dut­tu vaih­te­le­maan. Syn­tyy hel­pos­ti ti­lan­teis­ta, jois­sa pe­laa­jien ke­mi­at ei­vät yk­sin­ker­tai­ses­ti toi­mi. Re­a­goi­daan eri ta­val­la kuin jos tut­tu ka­ve­ri oli­si vie­rel­lä jne. Ei­vät­kä pit­kään pois­sa ol­leet pe­laa­jat yl­lä heti sa­maan suo­ri­tuk­seen kuin en­nen. Täl­lai­nen ti­lan­ne vai­kut­taa il­man muu­ta

Huol­ta Äs­sien pe­laa­mi­ses­sa ai­heut­taa se, et­tä tois­tei­nen ja sel­keä pe­li­ta­pa lois­taa nyt pois­sa­o­lol­laan. Tai sel­lais­ta ei näh­dä kuin vä­läyk­sit­täin. Kyse ei ole sii­tä, et­tä pää­val­men­ta­ja Jar­no Pik­ka­rai­nen oli­si muut­ta­nut pe­rus­pe­laa­mi­sen ark­ki­teh­tuu­ria.

Kyse on enem­män­kin sii­tä, et­tei vaa­ti­vaa pe­li­ta­paa ky­e­tä nou­dat­ta­maan. Pak­ka ha­jo­aa, jol­loin teh­dään vir­hei­tä joka ken­tän osa-alu­eel­la. Kun ti­lan­ne on tämä, Äs­sien vah­va vii­sik­ko­puo­lus­ta­mi­nen­kin näyt­tää pe­rin keh­nol­ta. Lau­kaus­ten peit­tä­mi­ses­sä epä­on­nis­tu­taan, vas­tus­ta­ja jää maa­lin edes­sä va­paak­si ja kes­ki­a­lu­eel­la tu­lee pa­ho­ja kie­kon me­ne­tyk­siä jne.

Kun puo­lus­tat hy­vin ja kont­rol­loi­dus­ti, su­juu myös hyök­käys­pe­li. Tämä nä­kyy nyt Äs­sien pe­lis­sä kään­tei­se­nä.

Pi­tää muis­taa, et­tä synk­kiä het­kiä tu­lee kai­kil­le jouk­ku­eil­le. Jouk­ku­een kyp­syy­des­tä ker­too se, mi­ten no­pe­as­ti täl­lai­set asi­at ky­e­tään kä­sit­te­le­mään ja pe­laa­jat saa­daan taas us­ko­maan niin omaan kuin jouk­ku­een yh­tei­seen te­ke­mi­seen. Ei Äs­sil­tä se hyvä, mitä al­ku­kau­del­la näh­tiin, ole mi­hin­kään py­sy­väs­ti ka­don­nut. Se pi­tää vain kai­vaa esiin.

Jouk­ku­eel­la on kiel­tä­mät­tä ko­via haas­tei­ta lä­hi­päi­vi­nä edes­sä, kun se koh­taa Il­vek­sen kak­sois­pe­lis­sä, ja sen jäl­leen Lu­kon vas­taa­vis­sa ot­te­luis­sa 23. ja 24. päi­vä ku­lu­vaa kuu­ta.

Haas­te on kova, mut­ta näis­sä pe­leis­sä on myös mah­dol­li­suus pa­laut­taa us­ko omaan te­ke­mi­seen. Jo kuu­si pin­naa 12 mah­dol­li­ses­ta oli­si Äs­sil­le enem­män kuin vain sar­ja­pis­teet.

Lu­kon suun­ta niin pe­lie­si­tyk­ses­sä kuin sar­ja­tau­lu­kos­sa on Äs­siin näh­den päin­vas­tai­nen. Lu­kon pe­laa yhä pa­rem­min sar­jan van­he­tes­sa. Jopa niin, et­tä jouk­kue on niin pe­lil­li­ses­ti kuin tu­lok­sel­li­ses­ti mes­ta­ruus­vuo­den 2021 vauh­dis­sa. Pää­val­men­ta­ja Tomi Läm­sän pu­heis­ta ja ke­hon­kie­les­tä voi lu­kea pal­jon. Hän hy­ri­see tyy­ty­väi­syyt­tään. Ei­kä ih­me, sil­lä ne pe­lin osa-alu­eet, jois­sa on ol­lut ke­hit­tä­mis­tä, al­ka­vat ol­la jouk­ku­een vah­vuuk­sia.

Yk­si kes­kei­sim­mis­tä asi­ois­ta on eri­kois­ti­lan­ne­pe­laa­mi­nen. Yli­voi­mis­sa, joi­ta lä­hes poik­keuk­set­ta sent­te­ri Mi­ka­el Ruo­ho­maa pyö­rit­tää, peli ete­nee koko ajan, löy­tyy va­ri­aa­ti­oi­ta ja jo­kai­sel­le pe­laa­jal­le oma roo­lin­sa. Esi­mer­kik­si Ant­ti Saa­re­la vas­tus­ta­jan maa­lin kul­mal­la luo koko ajan vas­tus­ta­jaan vaa­ran tun­net­ta ja Ruo­ho­maa osaa ajoit­taa syöt­tön­sä oi­kein.

Ruo­ho­maan hui­kea pe­lin­lu­ku ja syöt­tö­tai­to mah­dol­lis­ta­vat sen, et­tei as­kel­merk­ke­jä ole lii­an tar­kas­ti mää­ri­tel­ty. Ant­ti Saa­re­la to­te­si MTV:n haas­tat­te­lus­sa osu­vas­ti, et­tä yli­voi­ma­pe­lis­sä on va­raa myös luo­mu­kiek­koon eli re­a­goin­tiin ti­lan­teen mu­kaan.

Ali­voi­mis­sa uut­ta on ak­tii­vi­nen pe­laa­mi­nen. Ei niin­kään ve­täy­dy­tä pie­nek­si ne­li­ök­si, vaan ah­dis­te­taan ti­lan­teen vä­hän­kin sal­lies­sa vas­tus­ta­jan kie­kol­lis­ta pe­laa­jaa. Vii­me pe­leis­sä vas­tus­ta­jan pyö­ri­tyk­set yli­voi­mil­la ovat jää­neet vä­häi­sik­si.

Lu­kol­la on vah­va ja ta­so­kas puo­lus­tus. Li­säk­si jouk­kue puo­lus­taa vii­sik­ko­na hy­vin, pää­sään­töi­ses­ti. Esi­mer­kik­si Sai­Paa vas­taan nä­kyi rau­ma­lais­jouk­ku­een asen­teel­li­nen heik­kous. Kun pääs­tään vaik­ka­pa kol­men maa­lin joh­toon, liik­ku­mi­nen ja ag­g­res­sii­vi­nen ylös­päin puo­lus­ta­mi­nen vä­he­ne­vät ja syöt­töi­hin sekä ti­lan­tei­siin re­a­goi­mi­seen tu­lee huo­li­mat­to­muut­ta.

Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Leh­dis­tö­neu­vos, Eu­ra­jo­ki