Kattojärjestön hopeisen kilpailumerkin saanut Nea Kaukola haluaa saavuttaa jokkiksen Suomen mestaruuden
”Aina tässä on ollut bensaa suonissa”, toteaa kymmenen vuotta jokkisautojen ratissa viihtynyt eurajokelainen.
Ari Anteroinen
Eurajoella sijaitsevalta pihamaalta löytyy jokkisauto jos toinenkin ja tallin kätkoistä vielä muutama lisää.
60-vuotta juuri täyttäneen seuran, Rauman Urheiluautoilijoiden Nea Kaukola johdattelee talliin ja alkaa kertomaan tarinaansa sinisen Datsun 1 000:n, jossa on Volvon 2 250 kuution kone, vieressä. Heppoja jokkisautosta löytyy 243. Jan-Erik Vanne on sen itse ”naputellut”. Auto odottaa nyt valmiina ensi vuoden Kardaanikunkku-kisaa.
– Minä olen ollut ratin takana kymmenisen vuotta, laskee nyt pikapuolin 25 vuotta täyttävä Kaukola.
– 2014 ajoin Raumalla Koivuniemessä ensimmäisen kisani. Silloin 14-vuotias pikkutyttö istui ensi kerran kilpa-auton rattiin, eikä tosiaan ollut minkäänlaista kokemusta mistään, saati harjoittelua takana. Toisessa lähdössä päädyin penkan päälle, kun en jaksanut tarpeeksi kääntää rattia. Siitä tilanteesta on kyllä hyviä kuvia, Kaukola naurahtaa.
Mikä sai aikanaan teinitytön rattiin tarttumaan?
– Isähän tuossa on ajellut myös kilpaa, mutta oli jo siinä kohtaa vähän lopettanut. Sami Siitonen, joka ajeli samaan aikaan isäni kanssa, sai minut hairahtumaan. Aikanaan paljon kierreltiin Samin kanssa ja autoin siinä nuorena likkana. Ei minua loppupeleissä tarvinnut kauheasti houkutella. Ainahan tässä on ollut bensaa suonissa, Kaukola kertoo.
Sujuuko myös autojen fiksaaminen ja huolto kuin vettä vaan?
– Ei ihan. Toki on kova yritys jotain tallilla hääräillä.
Piha on tosiaan täynnä autoja.
– Se on vähän välttämättömyys, kun autot ovat aina kisan jälkeen myynnissä. Kisakauden ulkopuolella täytyy korjailla ja laitella autoja kuntoon, niin pääsee heti keväällä taas kisaamaan, Kaukola toteaa.
Hän kertoo ajavansa mieluiten takamoottorisilla autoilla.
– Fiat on ehkä oma suosikkini.
Keskimäärin kauteen mahtuu yli kymmenen kisaa .
– Välillä on ajettu enemmän ja välillä vähemmän. Riippuu missä kaikkialla kisoja on. Mutta voi sanoa, että melkein joka kesäviikonloppu ollaan oltu menossa vapusta syyskuulle asti, avaa Kaukola.
Löytyykö suosikkirataa?
– Pellossa on hieno ja hyvin pidetty vauhdikas rata.
Paljonko Rauman Urheiluautoilijoista löytyy jokkiskuskeja?
– Aika paljonkin. Viime vuonna kotikisoissakin oli yli kymmenen raumalaista kuljettajaa. Kymmenen vuoden aikana on tullut paljon uusiakin kasvoja, Kaukola iloitsee.
Pahin kilpailija kotiseurassa on kuulemma Joni Jusi.
– Naiskuljettajia on ikävän vähän. Mutta itse olen kyllä viihtynyt hyvin Rauman Urheiluautoilijoiden riveissä.
Nea Kaukola odottaa ja sinisen Datsuninsa kanssa Kardaanikunkku-kisaa. Tämän vuoden kisaan ei autoa saatu kovasta yrityksestä huolimatta valmiiksi. Naapurihallissa valmistuu puolestaan Volvo, jolla lähdetään kisaamaan tosissaan Suomen mestaruudesta.
Kotiseura anoi liitolta Nea Kaukolalle hopeisen kilpailumerkin.
– Sen saamiseksi vaaditaan kaksi SM-mitalia ja muuta menestystä. Merkki pääsi esille tuonne kahden SM-mitalin viereen, Kaukola hymyilee.
Mitä tavoitteita on jatkossa?
– Mitalinkirkastus. Nyt olisi ajatus lähteä mestaruudesta ajamaan. Sillä silmällä on pyritty näitä autoja katselemaan, vastaa naisten SM-pronssin tällä kaudella saavuttanut Kaukola.
Jos nyt joku innostui kokeilemaan jokkista, niin miten pääsisi eteenpäin?
– Kyllähän tätä pystyy matalallakin kynnyksellä harrastamaan ja niin sanotusti pienellä budjetilla. Mutta onhan se aika hankalaa ihan nollista hypätä mukaan, varsinkin jos ei tunne ketään lajin parista, Kaukola vastaa.
– Mutta seuraan liittymällä ja jotakuta hihasta nykäisemällä saa tietenkin paljon apuja. Jos kisoissa haluaa kokeilla, niin eihän se vaadi kuin kaksituhatta euroa ja hyvää tuuria, Kaukola hymähtää.
Lisäksi toki vaaditaan AKK:n JM-tutkinto, missä käydään läpi lajin säännöt, kilpailun kulku ja pidetään lopuksi kirjallinen koe. Sen jälkeen voi ostaa lisenssin.
– Kyllä lajin pariin kaivattaisiin lisää nuorta väkeä ihan tulevaisuutta ajatellen. Nyt ei seurassa taida olla kuin kolme nuorten luokan kuljettajaa.
Millaisesta tyypistä voi tulla hyvä kuski?
– Pitää olla asennetta ja halua, miksei joskus luonnonlahjakkuuttakin. Vaikea sanoa. Ei saa kuitenkaan olla liian arka. Kyse on kuitenkin niin sanotusta kontaktilajista, Kaukola määrittelee.
Kaukolan vieressä oleva Datsun on täynnä erilaisia sponsoritarroja.
– En sanoisi, että sponsoreita saa helposti. Kiitollinen pitää kaikista tukijoista olla. Ilman heitä ei kilpaileminen onnistuisi.
Jokkiksen kesäkausi alkaa vapun Asfalttikunkku-kisoista Vetelin Kemorassa. Paikalla on tuhannen kilpailijaa.
– Se on hieno tapahtuma. Kisoja on neljänä päivänä ja viisi päivää siellä menee, kun alkuun laitetaan varikko kuntoon ja testaillaan, Kaukola kuvailee.


