Ari An­te­roi­nen

Rau­ma­lai­sen pur­ku- ja maan­ra­ken­nu­sa­lan yri­tys Ti­mant­ti-Nie­mi­nen Oy:n yrit­tä­jä Tero Nie­mi­nen to­te­aa, et­tä töi­tä riit­tää, mut­ta ylei­nen hin­ta­ta­so on to­del­la huo­no.

– Töi­tä saa teh­dä, mut­ta tu­los­ta ei saa­da ai­kai­sek­si. Ko­ro­na, Uk­rai­nan sota ja kor­ko­jen nou­su ovat vai­kut­ta­neet tu­lok­seen. Val­ti­o­val­lan pi­täi­si oi­ke­as­ti teh­dä jo­tain, et­tä saa­tai­siin oi­ke­as­ti Suo­mi nou­suun.

Nie­mi­nen li­sää, et­tä kyl­lä yrit­tä­jä­nä pi­tää us­koa pa­rem­paan tu­le­vai­suu­teen.

– En tie­dä. Val­tio, kun­nat ja ra­hoi­tus­lai­tok­set ki­ris­tä­vät koko nyö­re­jä. Jos haet 10 000 eu­roa lai­naa, ky­sy­tään, on­ko oma­ko­ti­ta­loa va­kuu­dek­si.

Rau­mal­la on vii­me ai­koi­na pu­ret­tu ja vä­hän pa­kon sa­ne­le­ma­na­kin esi­mer­kik­si kou­lu­ja ja mui­ta kau­pun­gin kiin­teis­tö­jä. On­ko tämä ol­lut rau­ma­lais­fir­mal­le jon­kin­lai­nen tu­ki­jäl­ka?

– Pe­ri­aat­tees­sa ihan sama, mis­sä se pur­ku­työ on. Yh­tä lail­la niis­tä töis­tä ta­pel­laan. Ei meil­lä oi­ke­as­taan mi­tään ko­ti­kent­tä­e­tua ole. Tar­jouk­sia tu­lee jo ym­pä­ri Suo­men Rau­mal­le­kin, Nie­mi­nen ker­too.

– Kyl­lä se te­ke­mi­nen ja lii­ke­vaih­to täy­tyy ha­kea useis­ta eri pu­rois­ta. Täl­lä het­kel­lä on töi­tä esi­mer­kik­si Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa ja Sa­los­sa. Rau­mal­la on Fing­ri­din säh­kö­a­se­mal­la pie­ni pur­kup­ro­jek­ti. Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa on säh­kö­a­se­man pur­ku- ja sa­nee­raus­työ. Sa­los­sa aloi­tet­tiin juu­ri ko­neen­pur­ku sai­raa­lan pro­jek­tis­sa. Tu­run suun­nal­la olem­me ai­ka pal­jon ol­leet ja Po­ris­sa­kin on muu­ta­ma hom­ma vä­hän kes­ken.

Ti­mant­ti-Nie­mi­sel­lä on töis­sä omia työn­te­ki­jöi­tä 14. Sit­ten on ali­hank­ki­joi­ta ja vuok­ra­mie­hiä.

– Li­säk­si on as­bes­tin­pur­ka­jia, jot­ka te­ke­vät työn­sä en­nen ko­neen­pur­kua.

Ti­mant­ti-Nie­mi­sen his­to­ria ulot­tuu 1960-lu­vul­le, jol­loin Nie­mi­sen isä ja isoi­sä aloit­ti­vat ura­koin­ti­hom­mat.

– Muis­tan ol­lee­ni kuu­den van­ha­na ke­sä­töis­sä. Tai tai­si ol­la enem­män leik­ki­mis­tä. Ar­mei­jan jäl­keen olin jo vi­ral­li­ses­ti töis­sä. Isä ky­se­li, mitä olin aja­tel­lut. Vas­ta­sin, et­tä voi­sin jat­kaa, mut­ta en täl­lä yh­ti­ö­muo­dol­la. Lii­ke­vaih­to oli kas­va­nut ura­koit­si­ja Mik­ko Nie­mi­sen toi­mi­ni­mel­le jo isok­si, jo­ten 1994 aloi­tet­tiin osa­keyh­ti­ö­nä.

Yrittäjä saa vastailla lukuisia kertoja puhelimeen työpäivän aikana. Kuva: Ari Anteroinen

Mikä on ol­lut eri­koi­sen pur­ku­koh­de tai pro­jek­ti?

– Ai­ka tuo­re jut­tu oli tuo pur­je­lai­va Ger­dan pur­ku. Var­sin­kaan kun sel­lais­ta ei ol­tu en­nen teh­ty. Sii­nä tuli vie­tet­tyä mon­ta une­ton­ta yö­tä. Kuin­ka se saa­tiin ta­kai­sin pin­taan, ei­kä se men­nyt uu­del­leen poh­jaan, Nie­mi­nen vas­taa.

Suu­rin työ­maa on ol­lut Rau­man sel­lu­teh­taan pur­ku.

– Sii­nä oli yli 400 000 ra­ken­nus­kuu­ti­o­ta. Ver­tai­luk­si voi to­de­ta, et­tä Tar­von­to­rin lii­ke­ra­ken­nuk­ses­sa oli joku 50 000 kuu­ti­o­ta. Sii­nä hie­man pers­pek­tii­viä.

– Sil­loin teh­tiin vie­lä sen ai­kai­sil­la me­ne­tel­mil­lä. Ei ol­lut esi­mer­kik­si pit­kä­puo­mis­ta pur­ku­ko­net­ta, vaan teh­das pu­ret­tiin sel­lai­sel­la ”Aku An­kan hei­lu­ri­pal­lol­la”, Nie­mi­nen to­kai­see.

Pur­ka­mi­sen li­säk­si vii­me vuo­si­na on te­hos­tu­nut myös pur­ku­jät­teen la­jit­te­lu ja kier­rä­tys.

– La­jit­te­lu­han on se ai­kaa vie­vä asia. Toi­saal­ta jos sitä ei tee, kus­tan­nus on ai­ka mah­do­ton. Siel­lä ka­sas­sa voi ol­la puu­ta, me­tal­lia ja be­to­nia kaik­kea se­kai­sin ja sii­tä ker­tyy ai­ka äk­kiä pai­noa. Jä­te­mak­su kas­vaa isok­si.

Tero Nie­mi­nen aset­tau­tuu ku­vaan ison be­to­ni­murs­ka­ka­san eteen. Mie­leen pät­käh­tää vie­lä yk­si asia, min­kä han ha­lu­aa tuo­da jul­ki.

– Olen ih­me­tel­lyt sitä, kun tuol­la meis­tä 100 ki­lo­met­riä ete­lään on be­to­ni­murs­kees­ta jat­ku­va pula, vaik­ka siel­lä löy­tyy pal­jon sen te­ki­jöi­tä. Sitä tu­lee ihan eri mää­riä kuin tääl­lä Sa­ta­kun­nas­sa.

– Jos­tain syys­tä be­to­ni­murs­keen käyt­tö on tääl­lä to­del­la vä­häis­tä. On­han sitä jos­sain met­sä­tei­den pa­ran­ta­mi­sis­sa, hal­lien pi­hoil­la ja vas­taa­vis­sa käy­tet­ty. Ketä on käyt­tä­nyt, ot­taa kyl­lä sitä uu­des­taan­kin. En tie­dä, mikä sii­nä on niin han­ka­laa, Nie­mi­nen poh­tii.

Nie­mi­nen on ky­sy­nyt Rau­man kau­pun­gil­ta­kin, mi­ten se on aja­tel­lut omaa kier­rä­ty­sas­tet­taan pur­ku­töi­den koh­dal­la.

– On­ko se vain sitä, et­tä myy­dään pur­ka­jal­le ja pur­ka­ja hoi­taa ma­te­ri­aa­lit pois? Kau­pun­gil­la ei ole vas­tuu­ta jät­teen lop­pu­käy­tös­tä. Voi­si­han murs­ket­ta hyö­dyn­tää vaik­ka pyö­rä­tien poh­jiin, py­sä­köin­ti­a­lu­ei­siin tai te­ol­li­suus­hal­lien poh­ja­ra­ken­tei­siin. Be­to­ni­murs­ke on tut­ki­muk­sen mu­kaan vie­lä kan­ta­vuu­del­taan­kin pa­rem­paa kuin kal­li­o­murs­ke.