Yritystukien leikkaamiselle ei löydy poliittista rohkeutta
Yritystukia on helppo luvata, mutta äärimmäisen vaikea purkaa. Väliaikaisetkin tuet tahtovat muuttua pysyviksi. Syynä on poliittisen rohkeuden puute. Valtaosa asiantuntijoista kertoo vuodesta toiseen, että etenkin säilyttävät tuet jopa hidastavat talouskasvua ja vääristävät rakenteita. Yleensä poliittisia päätöksiä perusteellaan juuri asiantuntijalausunnoilla, joten luulisi niiden rohkaisevan päätöksiin. Mutta ei. Poliittisia päätöksentekijöitä pelottavat lobbarien kauhukuvat, joilta he julkisuudessa esittävät: työttömyyttä, yritysten ulosliputusta ja ties mitä.
Myös poliitikoilla on omat suosikkituensaajat. Rkp:n puolustaa henkeen ja vereen varustamoille jaettavia tukia, keskusta taas pitää kaksin käsin kiinni maatalouden tukipaketeista. Kokoomus halua, että UPM:n kaltaiset suuryritykset saavat energiaveroihinsa satojen miljoonien vuosittaiset huojennukset.
Kyse ei ole valtiontalouden kannalta pienestä asiasta. Päinvastoin. Suoria tuki jaetaan vuosittain miljardin verran. Kun sitten lasketan mukaan verohuojennukset, nousee summa kahdeksaan miljardiin euroon.
Jos kuunneltaisiin puhtaasti asiantuntijoita, suoria tukia leikattaisiin rankalla kädellä ja muutettaisiin tuotekehitykseen, tutkimukseen ja innovaatioihin.
Suomessa on harvinaisen paljon lupaavia startup-yrityksiä, jotka kehittävät ensimmäisiä tuotteitaan. Tyypillistä niille on voimakkaaseen kasvuun pyrkiminen muun muassa skaalautumisen avulla. Teollisuudessa on niin ikään paljon uusia kasvuhakuisia yrityksiä, jotka yhdistävät digitaalisuutta ja muuta korkeaa teknologiaa tuotteisiin, joita muun muassa sairaalat käyttävät.
Tällaisia yrityksiä olisi järkevä tukea samoin kuin teollisuusyritysten korvamerkittyjä uudistumishankkeita.
Ei ole sattumaa, että suomalainen teollisuus uudistuu liian hitaasti markkinoiden tarpeisiin nähden. Kun esimerkiksi metsäteollisuudessa jo 1990-luvun alussa nähtiin informaation siirtyminen paperille painetusta digitaalisiin ympäristöihin, metsäteollisuus osti lisää paperitehtaita ulkomailta. Puuttui rohkeutta ja kannustavuutta muuttaa tuotantosuuntia. Yhtenä vaikuttimena olivat varmasti välilliset yritystuet.
Yritystukien voimakas leikkaaminen ei pidä olla itseisarvo, mutta niiden uusi kohdentaminen on. Jos tuet tuottavat uutta, aikaisempaa kannattavampaa tekemistä ja maksavat pitkällä aikavälillä itse itsensä, niin mikä ettei.
Pauli Uusi-Kilponen
Päätoimittaja