Mat­teuk­sen Evan­ke­liu­min lo­pus­sa kir­joi­te­taan seu­raa­val­la ta­val­la. ”Jee­sus tuli hei­dän luok­seen ja pu­hui heil­le näin: ”Mi­nul­le on an­net­tu kaik­ki val­ta tai­vaas­sa ja maan pääl­lä. Men­kää siis ja teh­kää kaik­ki kan­sat mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni: kas­ta­kaa hei­tä Isän ja Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen ja opet­ta­kaa hei­tä nou­dat­ta­maan kaik­kea, mitä minä olen käs­ke­nyt tei­dän nou­dat­taa. Ja kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti.”

Tä­män Raa­ma­tun teks­ti­koh­dan tun­nem­me ni­mel­lä kas­te- ja lä­he­tys­käs­ky. Sii­hen pe­rus­tuu kris­til­li­nen kas­te ja myös rip­pi­kou­lu, joka on kas­te­o­pe­tus­ta. Tu­tus­sa teks­tis­sä on oi­ke­as­taan kak­si käs­kyä ja nii­den pe­räs­sä hie­no lu­paus.

En­sim­mäi­nen Jee­suk­sen an­ta­ma käs­ky ke­hot­taa me­ne­mään kaik­ki­al­le maa­il­maan ja kas­ta­maan Isän ja Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen. Toi­nen Jee­suk­sen käs­ky ke­hot­taa opet­ta­maan nii­tä asi­oi­ta, joi­ta Jee­sus it­se ih­mi­sil­le opet­ti.

Näi­den kah­den käs­kyn jäl­keen Va­pah­ta­ja an­taa kaik­kien su­ku­pol­vien kris­ti­tyil­le hie­non lu­pauk­sen. Hän lu­paa ol­la mei­dän kans­sam­me kaik­ki päi­vät ai­na maa­il­man lop­puun as­ti. Mei­dän ei siis tar­vit­se ol­la yk­sin, ei­kä tar­vit­se pär­jä­tä omien voi­mien ja ky­ky­jen va­ras­sa. Saam­me luot­taa lu­pauk­seen sii­tä, et­tä Jee­sus kul­kee kans­sam­me elä­män alus­ta elä­män lop­puun as­ti.

Me em­me voi sil­mil­läm­me näh­dä hän­tä, mut­ta saam­me luot­taa lu­pauk­seen hä­nen läs­nä­o­los­taan elä­mäm­me mat­kal­la. Sa­la­tul­la ta­val­la hän on luo­nam­me ja aut­taa kul­ke­maan eteen­päin. Jee­sus myös lu­paa joh­dat­taa hä­neen us­ko­vat ja tur­vau­tu­vat ker­ran pe­ril­le ian­kaik­ki­seen elä­mään saak­ka. Hä­nen läs­nä­o­lon­sa kan­taa mei­tä läpi ajal­li­sen elä­män ja joh­dat­taa koh­ti ian­kaik­kis­ta elä­mää. Kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti.

Jyr­ki Kau­ka­nen

Kes­ki-Po­rin seu­ra­kun­ta­pas­to­ri

Jyrki Kaukanen