Ari An­te­roi­nen

Tan­go­ku­nin­ga­tar 2022, mu­siik­ki­pe­da­go­gi, lau­lu­no­pet­ta­ja, lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä ja näyt­te­li­jä Heta Ha­lo­nen, 33, on ol­lut mu­ka­na tänä ke­sä­nä Rau­man Ke­sä­te­at­te­rin mu­siik­ki­näy­tel­mäs­sä Sitä saa mitä ti­laa. It­se asi­as­sa Heta on saa­nut esiin­tyä syn­ty­mä­kau­pun­gis­saan.

– Kyl­lä, olen yl­peä sii­tä, et­tä olen syn­ty­nyt Rau­mal­la. Se on iha­naa, sil­lä tääl­lä­hän ei sitä syn­ny­tys­sai­raa­laa ole ol­lut enää pit­kään ai­kaan, mut­ta mi­nul­la oli vie­lä lo­ka­kuus­sa 1991 har­vi­nais­laa­tui­nen kun­nia syn­tyä siel­lä, Ha­lo­nen mai­nit­see.

Ha­lo­sen per­he muut­ti hä­nen ol­les­saan vii­si­vuo­ti­as Po­riin. Van­hem­mat­han ovat po­ri­lai­sia.

– Muis­tan kyl­lä Rau­man ajas­ta pal­jon­kin. Asuim­me mo­nes­sa­kin paik­kaa, ku­ten Si­ni­saa­res­sa, jos­sain oma­ko­ti­a­lu­eel­la ja vie­lä Ku­nin­kaan­ka­dul­la Van­has­sa Rau­mas­sa.

Heta Ha­lo­nen ker­too nyt käy­neen­sä kat­so­mas­sa van­ho­ja paik­ko­ja. Sit­ten hän kai­vaa kän­ny­käs­tään van­han va­lo­ku­van, mis­sä hän na­pe­ro­na pols­kii Otan­lah­den ran­ta­ve­des­sä.

– Pi­täi­si var­maan teh­dä sel­lai­nen re-cre­a­ti­on sii­tä ku­vas­ta, Ha­lo­nen suun­nit­te­lee.

Rau­man Ke­sä­te­at­te­ris­sa on ol­lut kiva kesä ja Ha­lo­nen ke­huu es­toit­ta po­ruk­kaa.

– Olen naut­ti­nut. Puit­teet ovat kun­nos­sa ja puk­ka­ris­sa on vii­le­ää. Mat­kat ovat ly­hy­et. Olen­kin kä­vel­lyt tai pyö­räil­lyt töi­hin tuol­ta Pyyn­pääs­tä.

Ha­lo­nen ker­too ai­koi­naan ha­ke­neen­sa jo Din­go-mu­si­kaa­liin, mut­ta sil­loin ei hom­ma on­nis­tu­nut.

– Kä­vin kui­ten­kin kat­so­mas­sa esi­tyk­sen ja ajat­te­lin, et­tä kyl­lä minä vie­lä tuol­la la­val­la jos­kus olen. Lo­pul­ta­han kaik­ki meni ihan hy­vin, kun sii­hen tuli se Tan­go­ku­nin­ga­tar-kesä kui­ten­kin. Oli muu­ta­kin te­ke­mis­tä, ei­kä jää­nyt tyh­jän pääl­le, Ha­lo­nen jut­te­lee.

– Olen Ot­to Ka­ner­val­le tosi kii­tol­li­nen, et­tä hän ha­lu­si mi­nut tä­hän mu­kaan.

Heta Halonen poseeraa Rauman Kesäteatterin lavasteissa. Korvissa kimaltelevat tangokuningatarvuonna Arja Korisevalta saadut korvakorut. Kuva: Ari Anteroinen

Al­ku­ke­sä oli kyl­mä ja nyt ovat hel­teet hel­li­neet.

– Täs­sä on ol­lut kyl­lä kai­ken­lais­ta. Ver­ta, hi­keä ja kyy­ne­lei­tä. Kaa­duin­kin tuol­la sa­de­ke­lil­lä vii­mei­ses­sä koh­tauk­ses­sa. Oli vä­hän liu­kas­ta ja ve­din tyy­lik­käät te­le­mar­kit. Pol­vi au­ke­si. Ei muu­ta kuin äk­kiä laas­ta­ria ja vaat­tei­den vaih­toon. Sit­ten ve­tä­mään vie­lä Kaik­kea hy­vää, avaa Ha­lo­nen.

– Mut­ta sääs­tä va­lit­ta­mi­nen on ihan tuh­lat­tua ener­gi­aa.

Te­at­te­rin li­säk­si ke­säs­sä on ol­lut jo­tain muu­ta­kin.

– Kä­vin Rau­mal­la vuo­des­ta 2019 al­ka­en asu­neen jaz­z­muu­sik­ko Sam­po Hiuk­ka­sen kans­sa Pori Jaz­zeil­le jaz­z­ka­dun Sa­ta­kun­ta-la­val­la ve­tä­mäs­sä bii­sin Gaze. Sit­ten lau­loin vel­je­ni häis­sä. Pit­si­vii­koil­la kä­vin kat­so­mas­sa Suvi Te­räs­nis­kaa, Jo­sen Pi­meä Puo­li -bän­diä ja vie­lä Pepe Wil­l­ber­gi­ä­kin. Pit­si­viik­ko on kyl­lä hie­no ta­pah­tu­ma ja vie­lä il­mai­nen­kin, Ha­lo­nen ke­huu.

– Pori Jaz­zin lau­an­tai­na kä­vin kat­so­mas­sa use­am­paa­kin esi­tys­tä.

Mil­tä näyt­tää sit­ten mo­ni­puo­li­sen tai­teil­jan ka­len­te­ri syk­syn jos­kus koit­ta­es­sa?

– Ant­ti Sar­pi­la lait­toi juu­ri säh­kö­pos­tia. Hel­sin­gin Sa­vo­y­hin on tu­los­sa Os­car Pe­ter­son 100 vuot­ta -kon­sert­ti 18. syys­kuu­ta. Sit­ten olen yk­si Pori Sin­fo­niet­tan so­lis­ti Po­ri­roc­kin klas­si­kot -kon­ser­tis­sa 25.9. Vii­kol­la 47 olem­me vie­lä me­nos­sa pi­a­nis­ti-sä­vel­tä­jä Riit­ta Paa­kin kans­sa duo­na Jaz­z­lii­ton vii­den päi­vän kier­tu­eel­le Itä-Suo­meen, lu­et­te­lee Ha­lo­nen.

– Free­lan­ce­rin hom­mat jat­ku­vat ja ka­len­te­ris­sa on vie­lä ti­laa­kin, Ha­lo­nen vink­kaa.

Yö­lin­nun mu­siik­kia si­säl­tä­vä Sitä saa mitä ti­laa siir­tyy en­si ke­säk­si Hä­meen­lin­nan Uu­teen Ke­sä­te­at­te­riin.

– Muu­ta näyt­te­li­jän hom­maa ei vie­lä ole ka­len­te­ris­sa, mut­ta et­sin kyl­lä. Si­tä­kin oli­si kiva pääs­tä te­ke­mään li­sää, Ha­lo­nen miet­tii.

Vie­lä­kö ky­sel­lään tan­go­kei­koil­le?

– Ne ovat kyl­lä jää­neet vä­hiin. Tänä vuon­na en pääs­syt Sei­nä­jo­el­le­kaan. Mut­ta oli se hie­no ko­ke­mus, kun pää­si sen­kin nä­ke­mään ja tan­go­ku­nin­gas Kei­jo Hie­ti­kon ja Ro­set­te-or­kes­te­rin kans­sa oli tosi haus­kaa. Oli upe­aa ve­tää kuu­si keik­kaa vii­kos­sa, muis­te­lee Ha­lo­nen.

Sitä saa mitä ti­laa pyö­rii 9. elo­kuu­ta as­ti, jo­ten vie­lä voi ky­sel­lä lip­pu­ja.

– Paik­ka on upea ja idyl­li­nen. Lä­his­töl­lä on muu­ta­kin tar­jot­ta­vaa, jo­ten kan­nat­taa tul­la Få­fän­gaan ja Rau­mal­le koko päi­väk­si. Tämä esi­tys on mie­les­tä­ni haus­ka ja mu­siik­ki on tosi ti­mant­tis­ta. Men­nään mu­siik­ki ja huu­mo­ri edel­lä. Meil­lä on upea bän­di ja lau­la­jil­ta kyl­lä stem­mat pö­läh­tää. Tar­jol­la on tun­tei­ta lai­das­ta lai­taan, lu­paa Ha­lo­nen.