Ei ol pa­hem­mi rus­ka viä loi­mot­ta­nu tääl, mut­tei kuu­lem­ma nii poh­jo­ses­ka, o moni siäl lo­mail­lu to­ren­nu. Ei se ain ol sa­mal­laist joka vu­a­si ja ker­kee stää viä tul­lee, ko pak­ka­set mee taas ker­ra yl­lät­tää. Ko­vas­ti sil­ti ai­na­ki koi­vut o äk­kii kel­las­tu­nu ja piha täyn koi­vu­leh­tii, mut­tei mik­kää kii­ru ha­ra­voi­maa ol, sen­ku nau­ti­taa ny täst het­kest ja var­ro­taa niit kuu­lak­kait kui­vii ja au­rin­koi­sii päi­vii sihe hom­maa. Tart­tee­ko eres nii nuu­kaa ha­ra­voi­rak­ka o jo­ka­vu­a­ti­ne kiis­te­ly ai­he, mut­tei men ny viä täs sihe, ko kyl sen­ki ai­ka sit tul­lee.

Syk­sy ja ai­na­ki syys­kuu o jo vii­mist viik­ko vail me­nos ja kaik­ki har­ras­tuk­sek­ki tai­taa suu­ri­piir­tei ol al­ka­nu tält syk­sylt. Nii mun­ki koh­ral­ta­ni se tut­tu ky­näi­li­jöit­te po­ruk­ka, joka joka toi­ne viik­ko tref­faa toi­ses Lii­sa­puis­tos es­tiks sy­ä­re ja sit mai­ni­oit­te jut­tui pa­ris. Joka kert­ta o meil uus ai­he, jost jo­ka­ne värk­kää jut­tus muit­te kuu­lus­tel­ta­vaks ja ina re­pos­tel­ta­vaks­ki ain ti­lan­tee muk­kaa. Ny me al­jet­tii kyl­lä­ki iha muis mer­keis, ko oli saa­tu mah­rol­li­suus pääst tu­tus­tuu pa­lo­lai­tok­see, har­vi­naist herk­kuu. Siäl trah­tee­raus­te kera vap­paa­voo­ros ol­leet nii en­si­hoi­ro­kent­tä­joh­ta­ja ko van­hem­pi pe­las­ta­ja­ki, mo­lem­mat sel­kee­sa­na­sii hu­mo­ris­ti­mi­ä­hii klaa­ras meil vik­ti­sii as­joit. As­joit, joit mee kaik­kei tu­lis il­ma muut ti­ä­tää ja to­teut­taa­ki tar­vit­tais. Lo­puks sit pääs­tii mul­lek­ki en­nalt täy­si tun­te­mat­to­maa Sa­ta­kun­na pa­lo­mu­seo VA­LU­VAA­RAA. Siäl oli his­to­ria ha­vi­naa sana täy­res mer­ki­tyk­ses vah­rat­ta­vaks ja nii an­si­ok­kaas­ti klaa­rat­tun kuu­lus­tel­ta­vaks­ki. Mee po­ruk­ka ky­se­li kans ai­ka­lai, niät ain enem­mä ja enem­mä saa­tii ti­a­too van­hoist sys­tee­meist.

Al­kuu läh­ret­tii iha mel­kei vois san­noo vu­as­sat­tai tak­kaa, ko oli nii poos­hak­kaa, lau­ta­äm­pä­reit, pruut­taa ja mel­kost pi­ha­luu­taa kom­meem­paa sut­tii va­lu­vaa­ra hil­lit­te­mi­seks. Soli sil­lo se! Siäl oli mel­kost sam­mu­tus­ka­lus­too vu­a­sie var­relt (yks fii­ni sa­ta­kun­ta­lai­ne kek­sin­tö­ki, joka sit le­vis kai ai­ka laa­jal) ja mm. sem­mo­ne he­vo­se ve­tä­mä kär­ry, joho sit pa­lop­las­sil ih­mi­set kan­to vet ruis­ku­tet­ta­vaks ja sai pal­kaks pi­ä­ne po­le­ti, jon­ka voi iha pan­kis va­het­taa ra­haks. Pa­lo­ka­lus­to­le­lui­ki oli näy­til ja iha iha­nii sil­lo­sii pränt­tei vih­kois, jois klaa­rat­tii vi­sus­ti kaik­ki pa­lop­las­sil ta­pah­tu­nu, iha­nin­ko me sil­lo­set sjuuk­sööt­ters­kat sai­ra­lois krii­vat­tii ra­por­tit joka po­ti­laast. Tämä siis en­ne tätä ny­kyst di­ki­ai­kaa. Oli siäl iha stää kort­ti­sys­tee­mii­ki viä näh­tä­vil. Sit vit­rii­ni van­hoist en­si­a­pu­as­joist. Näh­tii huk­ku­nee el­vyt­tä­mis­see käy­tet­ty Even-kei­nu­ki, jota ti­ä­rä käy­te­ty viä mi­ä­he vel­je el­vy­tyk­ses­ki ai­ka­nas viis­kyt­lu­vul. Mel­ko­ne ko­ko­el­ma ja pal­jo fii­nei kuv­vii nii fik­sus­ti fra­mil tu­a­tun. Oli iha myy­ty nä­ke­mäst, kii­tos nii Heik­ki ko Ju­ha­ki ja ti­ät­ty kai­ke to­te­teut­ta­nu mei­jä ve­tä­jä Jari. Jat­kos sit taas krii­va­taa ah­ke­ras­ti. Täy­tyy kum­min­ki to­ret et jol­sei tun­ne his­to­ri­aa ei os­saa värt­tee­rat kun­nol tätä päi­vää, et sil­lai…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos