Julkisen talouden tasapainotus ei onnistu ilman veronkorotuksia
Valtiovarainministeriön osastopäällikkö Terhi Järvikare aiheutti melkoisen kuohunnan kansanedustajien keskuudessa, kun hän puhui työn verotuksen kiristämisestä ensi vaalikaudella. Järvikareen mielestä muuten ei kyetä pitämään kiinni 8-11 miljardin euron sopeutuksesta vaalikauden aikana. Hänen ideanaan on jäädyttää indeksit eli, kun verotaulukoihin ei tehdä inflaatiokorjauksia, vero kiristyy.
Vaalikauden aikana jäädytys toisi valtion kassaan noin 700 miljoonaa vuodessa. Ehdotus sai ynseän vastaanoton läpi puoluekentän. Juuri, kun ansioverotusta lasketaan miljardilla, pitäisi vetää takaisin. Yhdelläkään puolueella ei ole rohkeutta sanoa, että pitäisi edes harkita. Vaalit ovat siksi lähellä, ettei äänestäjiä haluta suututtaa.
Yhdelläkään puolueella ei myöskään ole yksityiskohtaista listaa säästökohteista. Se on itsensä pettämistä, jos luullaan, että talouden kasvun tuoma työllisyyden koheneminen kuittaisi tuollaisia summia edes osaksi.
Ongelmana on nyt se, että Petteri Orpon hallitus meni ja alensi tuloveroa yhteensä yli miljardilla ja yhteisöveroa 800 miljoonalla, vaikka kentältä ei tällaisia vaatimuksia kuulunut. Tuloveron alennuksella ei myöskään ollut palkankorotuksia hillitsevää vaikutusta. Jos veroja ei olisi alennuttu, Suomi olisi todennäköisesti säästynyt EU:n tarkkailukuokalle joutumiselta. Nyt veroalennukset maksetaan lisävelalla plus korot.
Etenkin ajoitus meni pieleen. Jos nousu olisi alkanut, kuten hallituskauden alkupuolella uumoiltiin, olisi kohentunut työllisyys ja nousseet palkat täyttäneet pitkälle sen aukon, mitä veroalesta olisi koitunut.
Yhteisöveron alentamisen hyödyt ovat kyseenalaisia. Yhtiöt ovat tehneet investointipäätöksiään jo ennen veronalennuksen julkituloa. Datakeskuksia taas nousee veroporkkanoista huolimatta, koska Suomessa sähkö on halpaa ja keskusten viilennykseen ei tarvitse käyttää vettä. Suomen kylmä sää riittää.
Velkajarruun ovat sitoutuneet kaikki muut puolueet paitsi vasemmistoliitto. Tavoitteista on sinänsä helppo sopia, koska luvut osoittavat sopeutustarpeen. Se on sitten jo megaluokkaa vaikeampi asia, kun mennään keinoihin.
Sillä ei ole niin suurta merkitystä, millainen koalitio hallituksessa istuu. Kun kerran on sovittu sopeutuksen raamit, niin sillä mennään. Mistä löytyy kokoonpano, joka kykenee sopimaan, mistä leikataan ja miten paljon?
Kuluva nelivuotiskausi on vahvistanut blokkipolitiikkaa siinä määrin, ettei asian yli niin vain hypitä. Keskustalle taas ei kelpaa Marinin aikainen kokonpano ja porvarihallitukseen mukaan menokin askarruttaa. SDP taas sanoi ei perussuomalaisille, jos puolue voittaa vaalit.


