Sat­teist suv­vee tois­ta­seks… hei­nä­kuu 6. 2025

Nii,i, Ei­no Lei­no päi­vä ja runo ja suve päi­vä o tän­nää tätä kna­pu­tel­les. Sat­taa ti­hut­taa his­suk­ses ja joka nurk­ka ja pi­ä­li pi­has o mär­kän. Kum­mi­saap­paat jal­laas vois len­kil­lek­ki läh­tee, mut o siir­ret­ty tu­an­nem­maks, jos se siit hiuk­ka klaa­raan­tus päi­vä mit­taa. Ei­li­sest Kir­ju­ri ke­sä­te­at­te­rist jot­tai pi­änt tähä poh­ris­kel­luu­ni tart­tis saar, muk­ko ei­li­ne nät­ti il­ma ja haus­ka esi­tys tun­tuu ny just nii kau­ka­selt täs har­mau­res kes­kel kes­sää. Sem­mo­ne­ki muu­te tuli mi­ä­lee, et kun­nei stää fii­nii Pori sil­ta­vah­ti kop­pii ol nä­tät­ty hiuk­ka enem­mä sil­mii­pis­tä­väm­mäks, ko sil­lä­ki ny o oma his­to­ri­as tä­kä­läi­sit­täi?? Mei­naa et saa­tas ny ai­na­ki ne ru­mat tö­her­ryk­set sei­nist ti­ä­hes ei­kä se sil­ti mik­kää prois­ko tart­tis ol.

Sat­tei­ne suvi tun­tuu nii ka­ma­la an­keelt san­noo, mut sem­most se ny kum­min­ki ol­lu o. Just aa­mus­ti miäs sano tyh­jen­tän­nees tre­ko­lii su­veks vi­ä­ry jou­lu­kak­tuk­se yli jo käy­neest ve­test. Ke­sä­nun­nut muu­ten­ki o ih­meis­säs täst mär­kyy­rest ja tai­si jo vii­me vii­kol­lak­ki to­ret et­tei avo­maa­kur­kuk­ka juur venu, kun­nei saa läm­pöö sen­ku vet vaa, joit mlem­pii ne kyl tart­tee, mut koh­tuu­rel sen­tää. Se kai­ma­myrs­ky, oi­kee kun­no stor­mi ri­a­pot­ti kans tääl jo­ki­ran­nas puit ja tam­mi­ki va­ris­ti niit pi­ä­nii uu­sii kas­soo­miis iha kun­nol. Jo­jes­ki oli mel­ko­set aal­lot ja ih­mis­te lai­tu­rit oli ko­vil ja tai­si jol­ta­ki iha men­näk­ki, tiär hänt? Iha tar­peeks run­no­mist lai­tu­rit saa jo siit, ko nua suu­ret paa­tit tos men­nee ti­ä­tä­mät muka lain­ka tääl ole­vast no­peus­ra­jo­tuk­sest. Suu­ri osa ve­nei­li­jöist kyl nou­rat­taa oor­te­leit ja an­taa til­laa ui­ma­ril­lek­ki siir­ty­mäl joje toi­see lai­taa.

Nii siit ei­li­sest Kir­ju­ri ke­sä­te­at­te­rist, jos ol­tii. Haus­kaa oli ja kah­jaa koko kat­so­mo täy­relt ja kuu­lem­ma sa­mal­lai oli ol­lu jo mo­net ker­rat, et pu­al­tun­tii en­ne al­kuu oli tosi vai­keet en­nää löy­tää plas­sii, joho pef­fas flät­täis. No kai­kil kyl sil­ti sit löy­ty lop­pui lo­puks sen­tää. Sil­lai­ko hy­vis aj­joi men­nee voi san­noo, et siin kah­ja trumf­fii vah­ra­tes voi ol jo nin­ko esi­näy­tök­ses mo­nes­tak­ki syyst, ko me ih­mi­set ol­laa nii ”fä­rik­käit”ja eril­lai­sii omi­nai­suuk­si­nem­me. Näy­tel­mä oli tyy­pil­li­ne täyn faart­tii ja pal­jo reh­va­kast rep­liik­kii. Jo­ku­ne ki­ro­sa­na, mut­tei stää veet on­neks sen­tää ja ki­roi­lust täl­lät­tii rah­haa pank­kii. Väki kuu­lus­te­li kyl in­nos­tun­neen ja oli täy­sil fö­lis. Tart­tee san­noo et kyl tom­mo­silt juk­kis­näyt­te­li­jöilt, kol­mel­jant­ta­reilt po­ri­lai­sit­tai as­ja hoi­tuu ja klum­mik­ki häv­vii sihe ko­hel­luk­see, ko men­nää ja tul­laa, ni­ät­tet­tei pi­ä­ni pe­ru­ki put­too­mi­ne­ka olis muk­ko he­kaut­ta­nu, jos sil­lai olis käy­ny (mei­nas vaa pu­rot). Tart­tee san­noo et il­ma su­a­si ja sää­ke­ris­ti kaik­ki ren­tou­tu iha­nas hyvä kaf­fee ha­jus. Kii­tos koko po­ru­kal ja ter­ve­tul­loo tois­tek­ki Por­rii!

Viik­ko viä var­ro­taa ja sit ol­laa­ki jo taas siin Pori su­per­vii­kos jat­zi mer­keis…

Ul­la Lei­no, po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos