Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Tyh­jän pääl­le ei Ju­ha­ni Jasu, 38, pu­don­nut, it­se asi­as­sa päin­vas­toin. Hä­net va­lit­tiin hei­nä­kuun lo­pul­la Suo­men jää­kiek­koi­li­jat ry:n toi­min­nan­joh­ta­jak­si. Teh­tä­vä on tois­tai­sek­si mää­rä­ai­kai­nen.

Uran lop­pu­mi­sen jäl­keen Jasu on opis­kel­lut ah­ke­ras­ti lii­ke­ta­lout­ta ja ur­hei­lu­lii­ke­toi­min­taa Jy­väs­ky­län am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa. Li­säk­si hän sai opis­ke­lu­pai­kan Hel­sin­gin oi­keus­tie­teel­li­seen tie­de­kun­taan.

– Oi­keus­tie­teel­li­nen al­koi kiin­nos­taa sen jäl­keen, kun louk­kaan­nuin. Lää­kä­ri sa­noi mi­nul­le suo­raan, et­tei täl­lä kä­del­lä enää pe­la­ta. Iso pet­ty­mys tuo lää­kä­rin lau­sun­to oli, tun­nus­taa Jasu.

– En­nen louk­kaan­tu­mis­ta en ol­lut edes miet­ti­nyt va­ka­vas­ti lo­pet­ta­mis­ta. It­se ajat­te­lin, et­tä voi­sin jat­kaa ai­na­kin 2-3 vuot­ta, hän tun­nus­taa.

Jasu eh­ti pe­la­ta lii­gas­sa yli tu­hat ot­te­lua ja voit­taa kak­si Suo­men mes­ta­ruut­ta.

Ju­ha­ni Jasu läh­ti jo uran ai­ka­na sii­tä, et­tä pe­laa­mi­sen jäl­keen­kin on elä­mää ja sii­hen pi­tää va­rau­tua opis­ke­le­mal­la. Pe­laa­ja­yh­dis­tys on Ja­sul­le tut­tu or­ga­ni­saa­tio. En­nen ni­mi­tys­tään hän kuu­lui yh­dis­tyk­sen hal­li­tuk­seen kol­men vuo­den ajan.

– Yh­dis­tyk­sen tun­nen, mut­ta ope­ra­tii­vi­ses­sa toi­min­nas­sa riit­tää ope­tel­ta­vaa, hän muis­tut­taa.

Pit­kän täh­täi­men ta­voi­te yh­dis­tyk­sel­lä on ko­hen­taa pe­laa­jien so­si­oe­ko­no­mis­ta ase­maa sa­mal­le ta­sol­le kuin muil­la­kin pal­kan­saa­jil­la on. Syk­syn Jasu aloit­taa kier­tä­mäl­lä lii­ga­paik­ka­kun­tia ja tu­tus­tu­mal­la olo­suh­tei­siin sekä seu­ro­jen or­ga­ni­saa­ti­oi­hin. Seu­ro­jen kes­ken on so­vit­tu sii­tä, et­tä vie­ras­jouk­ku­eel­le jär­jes­tyy tie­tyt olo­suh­teet pa­lau­tu­mi­seen, ruo­kai­luun jne.

– Pe­laa­ja­yh­dis­tyk­sen teh­tä­vä­nä on val­voa, et­tä so­vi­tuis­ta asi­ois­ta pi­de­tään kiin­ni, toi­min­nan­joh­ta­ja muis­tut­taa.

Yk­si pal­jon pu­hut­tu asia on pe­laa­jien elä­ke­tur­va uran jäl­keen. Jo­kai­nen yli 9 600 eu­roa vuo­des­sa ur­hei­le­mi­sel­la an­sait­se­va voi siir­tää ve­ro­va­paas­ti ra­has­toon 50 pro­sent­tia vuo­sit­tain Suo­mes­sa saa­mis­taan ur­hei­lu­tu­lois­ta. Ra­has­toin­nin enim­mäis­mää­rä on 200 000 eu­roa vuo­des­sa. Vä­him­mäis­mää­rää ei ole ase­tet­tu.

Uran jäl­keen ur­hei­li­ja voi va­li­ta, ot­taa­ko hän ra­has­to-osuu­ten­sa kah­des­sa tai kym­me­nes­sä vuo­des­sa. En­nal­ta pää­tet­tyä mak­su­suun­ni­tel­maa ei voi muut­taa.

– Ruot­sis­sa mal­li on jous­ta­vam­pi kuin meil­lä, Jasu huo­maut­taa ja jat­kaa

– Jär­ke­vin­tä oli­si jous­taa si­ten, et­tä mak­sun voi­si kes­keyt­tää, jos olet hy­vä­palk­kai­ses­sa työs­sä, et­kä elä­ke­ra­ho­ja tar­vit­se. Kun ti­lan­ne muut­tuu, voi­si eläk­keen nos­ta­mi­sen aloit­taa uu­del­leen, Jasu vi­si­oi.

Jasu pu­huu lii­gan his­to­ri­al­li­ses­ta muu­tok­ses­ta, kun pe­la­taan 17 jouk­ku­een voi­min, sar­ja ava­taan ja kol­me jouk­ku­et­ta pu­to­aa kym­me­nen jouk­ku­een B-lii­gaan.

– Pe­laa­jat ää­nes­ti­vät 98 pro­sent­ti­ses­ti lii­gan avaa­mi­sen puo­les­ta. Aja­tuk­se­na oli se, et­tä avoin kil­pai­lu sar­jan mo­lem­mis­sa päis­sä ke­hit­tää par­hai­ten la­jia, Jasu sel­vit­tää.

Hän poh­dis­ke­lee sii­tä, on­ko 14+10 se pa­ras ja lo­pul­li­nen mal­li.

– Eh­kä tu­le­vai­suu­des­sa 12 jouk­ku­een A-lii­ga tai jopa 10+10 mal­li oli­si hyvä, las­kee Jasu.

Hän nä­kee on­gel­mia sii­tä, mi­ten B-lii­ga saa­daan täys­ve­ri­sek­si am­mat­ti­lais­lii­gak­si ja sar­jan par­haat voi­vat nous­ta kil­pai­lu­ky­kyi­sel­lä jouk­ku­eel­la pää­lii­gaan.

Jako esi­mer­kik­si tv- ja mai­nos­tu­lois­ta ja­kau­tuu niin, et­tä pää­lii­ga saa 80 pro­sent­tia ja B-lii­ga 20 pro­sent­tia. Myös ra­ha­pe­liyh­ti­öi­den tu­le­van mai­non­nan ka­kus­ta kah­mai­se­vat suur­ten kau­pun­kien seu­rat lei­jo­na­no­san.

Pu­do­tus­pe­li­tuo­tot muut­tu­vat si­ten, et­tei lip­pu­tu­lo­ja enää ja­e­ta se­mi­fi­naa­leis­ta ja fi­naa­lis­ta kaik­kien kes­ken, vaan me­nes­ty­vät seu­rat saa­vat pi­tää ne.

Ja­sun mu­kaan pe­ri­aat­tees­sa on oi­kein, et­tä me­nes­ty­jät pal­ki­taan hy­väs­tä työs­tä. Toi­ses­sa vaa­ka­ku­pis­sa pai­naa sit­ten pel­ko re­surs­sien en­tis­tä voi­mak­kaam­mas­ta ja­kau­tu­mi­ses­ta suur­ten ja vä­hem­män suur­ten seu­ro­jen vä­lil­lä.