Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Use­at yri­tyk­set ja jul­kis­hal­lin­to ovat ki­ris­tä­neet ja sa­mal­la täs­men­tä­neen etä­työ­tä kos­ke­via oh­jei­ta. Muun mu­as­sa val­tio on suo­sit­ta­nut 12 lä­hi­päi­vää kuu­kau­des­sa. Mo­net kun­nat ovat lin­jan­neet etä­työ­suo­si­tuk­si­aan sen mu­kai­ses­ti.

Yk­si­tyi­sel­lä sek­to­ril­la eri­tyi­ses­ti ra­hoi­tus- ja va­kuu­tus sekä It-alal­la on ta­pah­tu­nut mer­kit­tä­viä ki­ris­tyk­siä. Mel­ko ylei­se­nä lin­ja­na on, et­tä vä­hin­tään puo­let työ­päi­vis­tä tu­li­si teh­dä työ­pai­kal­la. Toki yri­tys­koh­tai­sia ero­ja­kin löy­tyy.

Am­mat­ti­lii­tot, ku­ten Pro, ko­ros­taa, et­tä etä­työs­tä pi­tää so­pia yh­des­sä hen­ki­lös­tön kans­sa.

Työ­nan­ta­jal­la on toki oi­keus päät­tää etä­työn pe­ri­aat­teis­ta di­rek­tio-oi­keu­del­laan.

Ihan ki­vut­to­mas­ti ei­vät suo­si­tuk­set ole men­neet. Tut­ki­mus­ten mu­kaan jopa yli 50 pro­sent­tia etä­työ­tä teh­neis­tä har­kit­si­si työ­pai­kan vaih­toa, jos etä­työ ei oli­si mah­dol­lis­ta.

Leh­tem­me haas­tat­te­li niin Rau­man ja Po­rin kau­pun­gin hen­ki­lös­tö­joh­ta­jia kuin Län­si-Suo­men Osuus­pan­kin toi­mi­tus­joh­ta­jaa. Kai­kil­la oli myön­teis­tä ker­rot­ta­vaa. Käy­tän­nöis­tä on pääs­ty so­pi­maan hy­väs­sä yh­tei­sym­mär­ryk­ses­sä. Mi­tään tiuk­ko­ja ra­jo­ja ei ole ase­tet­tu etä­päi­vien mää­räl­le, ei vii­koit­tain ei­kä kuu­kau­sit­tain.

– Meil­lä so­vi­taan lä­hie­si­mie­hen kans­sa, mi­ten etä­päi­viä pi­de­tään. Suo­si­tus on, et­tä kor­kein­taan 12 päi­vää kuu­kau­des­sa voi työs­ken­nel­lä etä­nä, sa­noo Rau­man kau­pun­gin hen­ki­lös­tö­joh­ta­ja Ma­ri­ka Al­ho.

Hä­nen mu­kaan­sa etä­töi­tä teh­dään sen mu­kaan, mi­ten se so­vel­tuu teh­tä­vän­ku­vaan.

– Kaik­kiin töi­hin se ei so­vel­lu ja mo­net työt ovat sel­lai­sia, et­tä etä­työ­päi­vien mää­rä vaih­te­lee kuu­kau­sit­tain.

Etä­työ ja pai­kal­la ole­mi­nen vaa­ti­vat so­vit­te­lua, jot­ta hen­ki­löt voi­vat koh­da­ta kas­vok­kain työ­pai­kal­la.

Al­hon mie­les­tä etä­työ­mah­dol­li­suu­del­la on hy­viä puo­lia.

– Voi tul­la Rau­mal­le töi­hin kau­em­paa­kin, kos­ka ei tar­vit­se joka päi­vä reis­sa­ta työ­pai­kal­le. Meil­lä­kin on pal­jon työn­te­ki­jöi­tä Po­ris­ta ja Tu­rus­ta.

– Koen myös niin, et­tä etä­työ­mah­dol­li­suus on rek­ry­toin­neis­sa etu. Mah­dol­li­suut­ta etä­työ­hön ky­sy­tään ai­ka usein, Al­ho muis­tut­taa.

Po­rin kau­pun­gin hen­ki­lös­tö­joh­ta­ja Timo Jau­hi­ai­nen sa­noo, et­tä Po­ris­sa etä­päi­vien mää­rään ja yleen­sä etä­työ­hön vai­kut­ta­vat rat­kai­se­vas­ti teh­tä­vien laa­tu.

– Esi­mer­kik­si kaa­voi­tuk­ses­sa ei vält­tä­mät­tä voi teh­dä pal­jon etä­töi­tä, kos­ka tar­vi­taan iso­ja näyt­tö­jä ja mui­ta työ­vä­li­nei­tä. Nii­tä ei ko­ti­toi­mis­toon kus­tan­ne­ta.

Jau­hi­ai­nen pi­tää tär­ke­ä­nä etä­työ­mah­dol­li­suuk­sia.

– Jos työn voi teh­dä etä­nä, ei ole mi­tään jär­keä käyt­tää työ­mat­koi­hin joka päi­vä tun­nin ver­ran suun­taan­sa.

Hä­nen mu­kaan­sa etä­työ­hön suh­tau­tu­mi­nen vaih­te­lee eri ih­mis­ten vä­lil­lä. Toi­set kai­paa­vat enem­män kas­vok­kain ta­paa­mis­ta, kun taas toi­sil­le se on vä­hän yk­si ja sama.

Jau­hi­ai­sen mu­kaan myös iäl­lä on mer­ki­tys­tä. Pit­kään töis­sä ol­leet ko­ke­vat koh­taa­mi­set tär­ke­äm­mik­si kuin nuo­rem­mat.

Län­si-Suo­men Osuus­pan­kin toi­mi­tus­joh­ta­ja Mat­ti Kiu­ru nä­kee tär­ke­äk­si, et­tä on mah­dol­li­suus etä­työ­hön.

– Näin olen ym­mär­tä­nyt, vaik­ka ei tätä mah­dol­li­suut­ta käyt­täi­si­kään, hän sa­noo.

Hä­nen mu­kaan­sa etä­työ­käy­tän­nöis­tä val­lit­see hen­ki­lös­tön kans­sa yh­tei­nen nä­ke­mys.

– Toki ym­mär­re­tään se­kin, et­tä työ­roo­lit vaih­te­le­vat, ja sen mu­kaan mää­räy­ty­vät etä­nä te­ke­mi­sen mah­dol­li­suu­det.

– Joi­den­kin pi­tää ol­la kas­vok­kain asi­a­kas­työs­sä ja ta­voi­tet­ta­vis­sa, tois­ten koh­dal­la näin ei ole.

Kiu­run mu­kaan läs­nä­o­lo­päi­viä on työ­a­jas­ta yli puo­let. Hän ar­vi­oi, et­tä 15–20 pro­sent­tia työ­a­jas­ta teh­dään etä­nä.

Hä­nen mu­kaan­sa Sa­ta­kun­nas­sa työ­mat­kat ovat suh­teel­li­sen ly­hyi­tä joi­tain poik­keuk­sia lu­kuun ot­ta­mat­ta. Sik­si etä­työ­mah­dol­li­suus ei ole niin iso asia kuin esi­mer­kik­si pää­kau­pun­ki­seu­dul­la.

Etä­työ yleis­tyi, kun ko­ro­na­pan­de­mia is­ki Suo­meen. Ih­mis­ten koh­taa­mi­set py­rit­tiin kar­si­maan mi­ni­miin. Työ siir­tyi kont­to­reis­ta ko­tiin, jos se vain jo­ten­kin oli mah­dol­lis­ta. Sen jäl­keen etä­nä te­ke­mi­nen jäi py­sy­väk­si, jos­kin vä­he­ni.

Kaik­ki haas­ta­tel­lut pi­tä­vät tär­ke­ä­nä sitä, et­tä työn­te­ki­jät koh­taa­vat yhä toi­si­aan kas­vok­kain. Sil­lä on mo­nia myön­tei­siä vai­ku­tuk­sia niin so­si­aa­li­ses­ti kuin niin sa­no­tun hil­jai­sen tie­don ja­ka­mi­ses­sa.