Mar­jut Kuu­sis­to-Nie­mi­pel­to, Sa­ta­e­du, mat­kai­lu­a­lan leh­to­ri

Rep­pu­reis­saa­mi­nen on mat­kus­ta­mis­ta, jos­sa tär­kein­tä ei­vät ole vii­den täh­den ho­tel­lit tai suun­ni­tel­mal­li­suus, vaan mat­kan pie­net yl­lä­tyk­set, vie­raat ka­dut, ih­mi­set ja ti­lan­teet, joi­hin tör­mää sat­tu­mal­ta. Kyse ei ole pel­käs­tä mat­kus­tus­ta­vas­ta, moni läh­tee mat­kal­le et­si­mään elä­myk­siä, mut­ta pa­laa ko­tiin löy­tä­en sa­mal­la jo­ta­kin it­ses­tään.

Rep­pu­reis­saa­jien suo­si­tuim­pia alu­ei­ta ovat Kaak­kois-Aa­sia, Ete­lä-Ame­rik­ka, Väli-Ame­rik­ka, Eu­roop­pa, ja Aust­ra­lia. Tyy­pil­li­siä back­pac­king-reis­saa­jia on tänä päi­vä­nä hy­vin mo­nen­lai­sia, ei­kä ste­re­o­ty­pia “nuo­ri opis­ke­li­ja Aa­si­as­sa” enää yk­sin pidä paik­kaan­sa. Jouk­koon mah­tuu esi­mer­kik­si it­se­näi­siä nais­mat­kai­li­joi­ta tai etä­työ­läi­siä, jot­ka voi­vat yh­dis­tää työn ja mat­kus­ta­mi­sen.

Back­pac­king-mat­kai­lu so­pii kai­kil­le, jot­ka ha­lu­a­vat tut­kia maa­il­maa omas­sa tah­dis­saan ja omil­la eh­doil­laan. Rep­pu­reis­saa­mi­sen suun­nit­te­lus­sa ja tur­val­li­suu­des­sa on kui­ten­kin muu­ta­mia tär­kei­tä asi­oi­ta, jot­ka rep­pu­reis­saa­jan kan­nat­taa huo­mi­oi­da. Ii­da Nie­mi­pel­to teki vii­me vuo­den lo­pul­la rep­pu­reis­sun Väli-Ame­rik­kaan. Mat­ka al­koi 13.10.2025 ja kes­ti yh­teen­sä 65 päi­vää. Haas­tat­te­lim­me Ii­daa hä­nen rep­pu­reis­su­ko­ke­muk­ses­taan.

Kuva Iidasta matkakumppaninsa kanssa El Salvadorista Juayuan kaupungin seitsemän vesiputouksen vaellukselta.

Mik­si pää­dyit läh­te­mään rep­pu­reis­sul­le ja ke­nen kans­sa?

– Läh­din rep­pu­reis­sul­le avo­puo­li­so­ni kans­sa. Val­mis­tuim­me mo­lem­mat syk­syl­lä yli­o­pis­tos­ta ja olim­me jo ai­em­min päät­tä­neet, et­tä val­mis­tu­jais­lah­jak­si it­sel­lem­me läh­dem­me pi­dem­mäl­le rep­pu­reis­sul­le.

Mikä oli me­di­aa­ni­päi­vä­bud­jet­ti­si?

– Kes­ki­ar­vol­ta ra­haa meni noin 60 eu­roa päi­väs­sä, jos mu­kaan las­ke­taan kaik­ki me­not (len­not/siir­ty­mät/ma­joi­tuk­set/ruu­at/ak­ti­vi­tee­tit jne.)

Mi­ten koh­teek­si va­li­koi­tui Väli-Ame­rik­ka?

– Minä ja kump­pa­ni­ni olem­me jo mat­kus­ta­neet hie­man Aa­si­as­sa, jo­ten ha­lu­sim­me ko­kea jo­tain ai­van uut­ta. Väli-Ame­rik­ka on syys­tä­kin suo­sit­tu rep­pu­reis­saa­jien koh­de ja, sik­si se he­rät­ti mie­len­kiin­tom­me. Li­säk­si ra­jal­li­nen ai­ka mat­kus­ta­mi­seen sai mei­dät va­lit­se­maan Väli-Ame­ri­kan Ete­lä-Ame­ri­kan si­jas­ta. Kah­des­sa kuu­kau­des­sa oli mah­dol­lis­ta mat­kus­taa koko Väli-Ame­ri­kan hal­ki, kun taas Ete­lä-Ame­rik­kaa ei oli­si eh­ti­nyt tuos­sa ajas­sa sa­mal­la ta­val­la kier­tä­mään.

Mis­sä Väli-Ame­ri­kan mais­sa kä­vit?

– Kai­kis­sa: Be­li­ze, Gu­a­te­ma­la, El Sal­va­dor, Hon­du­ras, Ni­ca­ra­gua, Cos­ta Rica ja Pa­na­ma. En toki ole var­ma las­ke­taan­ko Hon­du­ra­sia lis­taan sa­mal­la ta­val­la mu­kaan, sil­lä siel­lä käy­mi­nen ra­joit­tui vain lä­pi­kul­ku­mat­kak­si. Näi­den li­säk­si kä­vin Mek­si­kos­sa ja Ko­lum­bi­as­sa.

Oli­ko reis­sul­le laa­dit­tu tark­ka suun­ni­tel­ma?

– Ei. En­nen reis­sua oli teh­ty suu­ri­piir­tei­nen suun­ni­tel­ma pai­kois­ta, jois­sa ha­lu­ai­sim­me käy­dä. Mie­les­tä­ni on hyvä suun­ni­tel­la mat­kaa etu­kä­teen suun­nil­leen, sil­lä se aut­taa hah­mot­ta­maan, kuin­ka pal­jon eh­tii nä­ke­mään (eten­kin, jos mat­kal­le on en­nal­ta mää­rät­ty päät­ty­mis­päi­vä niin kuin meil­lä oli). Reis­sun alet­tua kui­ten­kin huo­ma­sim­me ai­ka no­pe­as­ti, et­tä al­ku­pe­räi­seen suun­ni­tel­maan tu­lee muu­tok­sia. Oli siis hyvä, et­tä olim­me va­ran­neet vain muu­ta­man en­sim­mäi­sen ma­joi­tuk­sen en­nen mat­kaan läh­töä.

Mitä rep­pu­reis­saa­jan kan­nat­taa suun­nit­te­lus­sa eri­tyi­ses­ti huo­mi­oi­da?

– En­nen reis­suun läh­töä on hyvä poh­tia mat­kan bud­jet­tia ja tut­kia koh­teen hin­ta­ta­soa. Li­säk­si on hyvä miet­tiä, mi­hin vuo­de­nai­kaan reis­suun läh­tee. Me otim­me pie­nen ris­kin läh­ties­säm­me reis­suun si­ten, et­tä sa­de­kau­si oli vie­lä käyn­nis­sä. Näin jäl­ki­kä­teen mie­tit­ty­nä olen erit­täin tyy­ty­väi­nen pää­tök­seen, sil­lä mei­dän koh­dal­lem­me sat­tui pää­o­sin hy­vät ke­lit. Hin­nat oli­vat ma­ta­lam­mat ja tu­ris­te­ja oli vä­hem­män liik­keel­lä. Rep­pu­reis­saa­mi­ses­sa on erit­täin tär­ke­ää miet­tiä, mitä pak­kaa mu­kaan. Mat­kan ai­ka­na pu­rin ja pak­ka­sin rin­kan uu­del­leen yh­teen­sä 23 ker­taa (ja tie­ten­kin kan­noin rink­kaa mu­ka­na­ni pai­kas­ta toi­seen), jo­ten oli hyvä, et­tei ta­va­raa ol­lut koh­tuut­to­man pal­joa mu­ka­na. Reis­sus­sa pär­jää yl­lät­tä­vän vä­häl­lä.

Kuva Guatemalasta Acatenango-vaellukselta Fuego-tulivuoren juurelta.

Mikä maa oli suo­sik­ki­si ja mik­si?

– Gu­a­te­ma­la! Vie­tim­me siel­lä pi­sim­män ajan, sil­lä maas­sa riit­ti niin pal­jon eri­lais­ta näh­tä­vää. Gu­a­te­ma­la tar­jo­si mui­nai­sia Maya-temp­pe­lei­tä, tu­li­vuo­ria, kau­pun­ki­koh­tei­ta, kult­tuu­ria, ui­mis­ta upeis­sa mai­se­mis­sa ja hy­vää ruo­kaa.

Nicaraguassa Cerro Negro tulivuoren juurella. "Kyseessä oli ehkä koko maan suosituin turistiaktiviteetti, eli kyseisen tulivuoren rinteen alas laskeminen kuvassa näkyvällä laudalla", kertoo Iida.

Oli­ko reis­sul­la pe­lot­ta­via tai han­ka­lia ti­lan­tei­ta?

– Ei oi­ke­as­taan. En­nen reis­suun läh­töä olin ku­vi­tel­lut, et­tä vaik­ka mitä voi sat­tua. Lo­pul­ta en pää­ty­nyt ker­taa­kaan vaa­ral­li­seen ti­lan­tee­seen. Suu­rin vas­toin­käy­mi­nen oli var­maan­kin se, kun meil­tä hui­jat­tiin noin 45 eu­ron ar­voi­nen bus­si­kul­je­tus.

Koh­ta­sit­ko kult­tuu­ri­sia yl­lä­tyk­siä tai jo­tain to­del­la yl­lät­tä­vää?

– En ko­ke­nut reis­sun ai­ka­na si­nän­sä kult­tuu­ris­hok­ke­ja. Nii­hin on kui­ten­kin hyvä va­rau­tua, jos ei ole en­nen ka­oot­ti­sis­sa mais­sa mat­kus­ta­nut. Mikä puo­les­taan yl­lät­ti mei­dät, oli se, et­tä Väli-Ame­ri­kan ruo­ka­kult­tuu­ri oli eh­kä hie­noi­nen pet­ty­mys. Li­säk­si se yl­lät­ti, kuin­ka pal­jon lo­pul­ta ai­kaa meni siir­ty­miin. Jos mat­kus­tus­päi­väm­me kes­ti al­le 8 tun­tia, pi­dim­me sitä suh­teel­li­sen ly­hy­e­nä. Pi­sin mat­kus­tus­päi­vä tai­si kes­tää yli 12 tun­tia.

Guatemalan San Juanin kylä sijaitsee Atitlán-järvellä jota pidetään yhtenä maailman kauneimmista järvistä.

Mitä tur­val­li­suus­vink­ke­jä an­tai­sit en­si­ker­ta­lai­sel­le?

– Sel­vi­tä etu­kä­teen, mit­kä pai­kat ovat tur­val­li­sia. Tu­ris­ti­koh­teet ovat syys­tä­kin tu­ris­ti­koh­tei­ta ja tur­val­li­sia. Väl­tä epäi­lyt­tä­vil­lä alu­eil­la il­tai­sin liik­ku­mis­ta sekä säi­ly­tä pu­he­lin­ta ja mui­ta ar­vo­ta­va­roi­ta tur­val­li­ses­sa pai­kas­sa (ku­ten pik­ku­lau­kus­sa, jon­ka ve­to­ket­ju näh­tä­vil­lä­si koko ajan). Maa­lais­jär­jel­lä pää­see jo hy­vin pit­käl­le. Jos jo­kin ti­lan­ne tun­tuu tur­vat­to­mal­ta, kan­nat­taa sii­tä ha­keu­tua pois.

So­vel­luk­set ja työ­ka­lut, joi­ta rep­pu­reis­saa­jat käyt­tä­vät?

– Väli-Ame­ri­kas­sa huo­ma­si eri­tyi­ses­ti Goog­le-kään­tä­jän tär­key­den. Pai­kal­li­set pu­hui­vat huo­nos­ti eng­lan­tia ja it­se en puhu es­pan­jaa, jo­ten kom­mu­ni­koin­nin piti usein ta­pah­tua kään­tä­jä­so­vel­lus­ten vä­li­tyk­sel­lä. Kan­nat­taa muis­taa la­da­ta pai­kal­li­nen kie­li ja suo­mi/eng­lan­ti off-line-ti­laan so­vel­luk­seen, jot­ta kään­tä­jää pys­tyy hel­pos­ti käyt­tä­mään myös ti­lan­teis­sa, jol­loin in­ter­net ei ole saa­ta­vil­la. Li­säk­si myös Goog­le Maps oli luon­nol­li­ses­ti ko­vas­sa käy­tös­sä. Sii­tä ei kui­ten­kaan ol­lut oi­ke­as­taan ol­len­kaan iloa pai­kal­lis­lii­ken­net­tä käyt­tä­es­sä tai sil­loin kuin yrit­ti sel­vit­tää, kuin­ka pääs­tä koh­tees­ta seu­raa­vaan. Näis­sä ta­pauk­sis­sa piti luot­taa sii­hen, mitä muut tu­ris­tit oli­vat net­tiin kir­joit­ta­neet eri­näi­sil­le alus­toil­le (esim. Red­dit ja Fa­ce­book) tai ky­syä pai­kal­li­sil­ta apua. Mi­nul­la oli myös reis­sua var­ten han­kit­tu Re­vo­lut-pank­ki­kort­ti, jon­ka avul­la pys­tyi sääs­tä­mään hy­vin vaih­to­kurs­seis­sa. Re­vo­lut-so­vel­luk­sen kaut­ta myös os­tin e-si­me­jä, jot­ta mi­nul­la oli ai­na net­ti käy­tet­tä­vis­sä. E-si­min kui­ten­kin pys­tyy os­ta­maan myös esim. Ai­ra­lon tai Sai­lyn kaut­ta. E-si­mit kui­ten­kin hel­pot­ti to­del­la pal­jon reis­sus­sa, jos­sa vaih­det­tiin jat­ku­vas­ti maa­ta, ei­kä tar­vin­nut et­siä ki­os­ke­ja, jois­sa myy­dään yli­hin­tai­sia in­ter­ne­tyh­teyk­siä tu­ris­teil­le.

Mikä oli mat­kan iki­muis­toi­sin het­ki?

– Gu­a­te­ma­las­sa Aca­te­nan­go-tu­li­vuo­rel­le kii­pe­ä­mi­nen ja eri­tyi­ses­ti li­sä­va­el­luk­sen te­ke­mi­nen ai­van Fu­e­go-tu­li­vuo­ren juu­rel­le. Va­el­luk­sen ai­ka­na kii­vet­tiin erit­täin jyrk­kää mä­keä ylös­päin noin 17 ki­lo­met­riä ja sama mat­ka tie­ten­kin tul­tiin myös alas 24 tun­nin ai­ka­na. Va­el­lus aloi­tet­tiin noin 2 500 met­rin kor­keu­des­ta ja kor­kein koh­ta saa­vut­ti lä­hes 4 000 met­rin kor­keu­den, jol­loin myös ha­pe­not­to­ky­ky hei­ken­tyi huo­mat­ta­vas­ti. Ky­sees­sä oli heit­tä­mäl­lä elä­mä­ni fyy­si­ses­ti ran­kin 24 tun­tia. Tämä rääk­ki kui­ten­kin pal­kit­tiin elä­mä­ni upeim­mal­la näyl­lä, eli tu­li­vuo­ren­pur­kauk­sen nä­ke­mi­sel­lä.

Mitä rep­pu­reis­saa­mi­nen opet­taa?

– Rep­pu­reis­saa­mi­nen opet­taa eh­dot­to­mas­ti jous­ta­vuut­ta. Kaik­ki ei ai­na mene täy­sin suun­ni­tel­mien mu­kai­ses­ti, jo­ten muu­tok­siin on hyvä pys­tyä va­rau­tu­maan. Rep­pu­reis­saa­mi­nen opet­taa myös mie­les­tä­ni enem­män pai­kal­li­sis­ta kult­tuu­reis­ta kuin sa­mas­sa ho­tel­lis­sa koko reis­sun ajan ma­joit­tu­mi­nen. Rep­pu­reis­saa­mis­ta on tie­ten­kin mo­nis­sa eri muo­dois­sa, mut­ta tämä rep­pu­reis­su to­teu­tet­tiin ai­ka tiu­kal­la bud­je­til­la, jo­ten reis­su opet­ti myös mei­tä miet­ti­mään, mis­tä asi­ois­ta olem­me val­mii­ta tin­ki­mään ja mis­tä em­me.