Tui­ja Saa­ri­nen

Rau­ma­lai­nen te­at­te­ri­per­soo­na Jar­mo ”Jank­ke” Kos­ki las­kee oh­jan­neen­sa pit­kän uran­sa ai­ka­na 115 koko il­lan näy­tel­mää ja tois­ta­sa­taa pie­nois­näy­tel­mää. Nyt on tul­lut ai­ka pis­tää oh­jaus­töi­den osal­ta pil­lit pus­siin.

– On ai­ka luo­pua jos­tain. Pää­tök­seen vai­kut­ti osal­taan hei­ken­ty­nyt ter­vey­te­ni. Ikä ru­pe­aa pai­na­maan, to­te­aa huh­ti­kuus­sa 80 vuot­ta täyt­tä­vä Kos­ki.

Te­at­te­ria Kos­ki ei ole ko­ko­naan kui­ten­kaan jät­tä­mäs­sä, sil­lä hän jat­kaa Rau­man kan­sa­lai­so­pis­ton ai­kuis­ten imp­ro­ryh­män oh­jaa­ja­na. Hän on vah­vas­ti myös taus­tal­la Te­at­te­ri Me­ri­ma­ka­sii­nin toi­min­nas­sa.

Kos­ken vii­mei­nen oh­jaus­työ on Te­at­te­ri Me­ri­ma­ka­sii­nin kol­mes­ta pie­nois­näy­tel­mäs­tä koot­tu fars­si ”Kol­me sort­tist elä­mä”, joka saa en­si-il­tan­sa Me­ri­ma­ka­sii­nis­sa Ka­na­va­ka­dul­la 12.3. Toi­se­na oh­jaa­ja­na on Mari Vah­to­ka­ri. Jat­kos­sa te­at­te­rin oh­jaa­ja­na toi­mii Mai­ja Vuo­rio, jon­ka käyt­töön Kos­ki on lu­van­nut an­taa tie­to­tai­ton­sa.

Teatteri Merimakasiinin porukka on osa Jankken teatteriperhettä. Hänen viimeinen ohjaustyönsä on "Kolme sorttist elämä", joka saa ensi-iltansa Merimakasiinissa Kanavakadulla 12.3. Kuva: Teemu Laulajainen.

Kos­ken te­at­te­riu­ra al­koi Rau­man­lin­nas­ta syk­syl­lä 1959, jol­loin Rau­man kau­pun­gin­te­at­te­ri esit­ti Hjal­ma­rin gou­sin mer­keis­sä Nor­ta­mon kir­joit­ta­man pie­nois­näy­tel­män. Tuol­loin Kos­ki oli 13-vuo­ti­as.

– Vaik­ka se oli vain muu­ta­man rep­lii­kin roo­li, se oli mi­nul­le tosi iso jut­tu. Jat­koin kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa il­ta­näyt­te­li­jä­nä. Mei­tä har­ras­ta­jia kut­sut­tiin sil­loin il­ta­hen­ki­lö­kun­nak­si.

Oh­jaa­jan saap­pai­siin Kos­ki hyp­pä­si vuon­na 1972, jol­loin Rau­man kan­sa­lai­so­pis­ton näy­tel­mä­pii­riin ha­et­tiin oh­jaa­jaa. Rau­man Il­ta­näyt­te­li­jöi­den pää­oh­jaa­jak­si hän ryh­tyi vuon­na 1977. Tuo­na ke­sä­nä Få­fän­gas­sa esi­tet­tiin hä­nen oh­jaa­man­sa ”Au­to­tyt­tö”, joka oli ylei­sö­me­nes­tys. Sen näki yli 8 500 kat­so­jaa.

Ope­tus­työ on kul­ke­nut rin­nal­la pit­kään. Eri­tyi­sen an­toi­sa­na vai­hee­na Kos­ki muis­te­lee ai­kaa 1980-lu­vun lo­pul­ta läh­tien, jol­loin hän opet­ti 12 vuo­den ajan suul­lis­ta vies­tin­tää ja esiin­ty­mis­tai­toa Sa­ta­kun­nan am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun lii­ke­ta­lou­den ja tek­nii­kan alan opis­ke­li­joil­le.

– Tun­nit oli­vat maa­nan­tai- ja per­jan­tai­aa­mui­sin heti kah­dek­sal­ta, mut­ta pois­sa­o­lo­ja oli ää­rim­mäi­sen vä­hän. Opis­ke­li­joil­ta tuli huip­pu­pa­lau­tet­ta ja he naut­ti­vat tun­neis­ta.

Työ­e­lä­mäs­sä Kos­ki on ol­lut 70 vuot­ta. En­sim­mäi­nen työ­paik­ka oli ar­vos­te­tus­sa Huh­ta­sen kuk­ka­kau­pas­sa juok­su­poi­ka­na 10-vuo­ti­aa­na. Sen jäl­keen hän työs­ken­te­li pit­kään Nord­ber­gin kir­ja­kau­pas­sa, min­kä jäl­keen muun mu­as­sa Uu­den Rau­man ja Län­si-Suo­men il­moi­tus­mark­ki­noin­nis­sa. Vuon­na 1985 hän pe­rus­ti vai­mon­sa kans­sa Jank­ken Pa­pe­rin Sy­vä­rau­man­ka­dul­le.

– Elä­mä­ni oli pit­kään sel­lais­ta, et­tä vuo­des­sa oli vain kak­si va­paa­päi­vää. Te­at­te­ris­ta ja ope­tus­työs­tä en kui­ten­kaan malt­ta­nut luo­pua, jo­ten pää­dyin myy­mään liik­keen vuon­na 1997. Sii­tä läh­tien olen omis­tau­tu­nut ko­ko­naan te­at­te­ril­le ja toi­mi­nut pää­toi­mi­se­na oh­jaa­ja­na ja opet­ta­ja­na.

Jarmo Koski on ollut työelämässä 70 vuotta. Kuvassa hän on 10-vuotiaana Rauman torilla myymässä kukkia. Tuolloin hän oli töissä juoksupoikana Huhtasen kukkakaupassa.

Palo te­at­te­riin on ol­lut niin voi­ma­kas, et­tä Kos­ki ei ole kos­kaan las­ke­nut työ­tun­te­ja. Näin jäl­keen päin hän ar­vi­oi, et­tä on lah­joit­ta­nut har­ras­ta­ja­te­at­te­ri­hom­maan ”kah­den oma­ko­ti­ta­lon hin­nan ver­ran”.

Vii­mei­set kol­me vuot­ta ovat ol­leet ras­kai­ta. Ra­kas vai­mo Mar­ja-Sis­ko me­neh­tyi kol­me vuot­ta sit­ten ja sen jäl­keen on usei­ta lä­hi­su­ku­lai­sia ja ys­tä­viä kuol­lut. Li­säk­si oma ter­veys on hor­ju­nut, ja täl­lä het­kel­lä Kos­ki syö yh­dek­sää eri lää­ket­tä päi­väs­sä. Nyt ti­lan­ne on kui­ten­kin ver­rat­tain hyvä, ja hä­net voi tut­tuun ta­paan bon­ga­ta kau­pun­gil­ta pyö­rän­sä se­läs­tä.

Kos­ki on pit­kään säi­lyt­tä­nyt te­at­te­ri­rek­vi­siit­taa ja -vaat­tei­ta mak­sul­li­ses­sa va­ras­tos­sa ta­lon­sa kel­la­ris­sa Teh­taan­ka­dul­la. Nyt on ai­ka luo­pua niis­tä­kin.

– Lah­joi­tan ta­va­rat, esi­neet ja vaat­teet har­ras­ta­ja­te­at­te­ri­lai­sil­le.

Kos­ki ei juh­li 80-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vi­ään ter­veys­syis­tä. Muis­ta­mi­set hän toi­voo osoi­tet­ta­van Rau­man Me­ri­his­to­ri­al­li­sen Seu­ran ti­lil­le. Myös ”Kol­me sort­tist elä­mä” -näy­tel­män lip­pu­tu­lot lah­joi­te­taan seu­ral­le.

Kol­me sort­tist elä­mä

Te­at­te­ri Me­ri­ma­ka­sii­ni, Ka­na­va­ka­tu 37

Näy­tök­set ajal­la 12.3.‒22.3.