Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Tu­li­ja häm­mäs­tyy vä­ki­sin­kin. Mi­ten val­ta­va työ on ol­lut et­siä kaik­ki tuo ai­neis­to. Osa va­lo­ku­vis­ta on pai­net­tu kir­joik­si, joi­ta nii­tä­kin hyl­lys­sä on iso rivi.

– Sa­non­ta elä päi­vä ker­ral­laan, tait­tuu mi­nun aja­tuk­sis­sa­ni elä pala ker­ral­laan. 70 vuot­ta kes­tä­neen elä­mä­ni var­rel­ta on nyt koot­tu­na 25 550 pa­laa. Mel­koi­nen pa­la­pe­li, poh­dis­ke­lee Al­po Vuo­ri­nen.

Al­pon mu­kaan hän pyr­kii sa­maan jo­kai­ses­ta päi­väs­tä jon­kun elä­mää kos­ke­van to­del­li­suu­den. Maa­il­man­ta­pah­tu­mia kan­sien vä­lis­tä ei niin­kään löy­dy.

Mikä saa ih­mi­sen te­ke­mään näin val­ta­van työn, jota ei kui­ten­kaan ai­o­ta sen suu­rem­min ja­el­la eteen­päin?

– Ajat­te­len niin, et­tä lap­set ja las­ten­lap­set saa­vat täs­tä ai­neis­tos­ta hy­vän ku­van sii­tä, mi­ten olen elä­nyt vai­mo­ni Jaa­nan kans­sa, Al­po sel­vit­tää.

Hä­nen ja Jaa­nan yh­tei­se­lä­mäs­tä on koos­sa 16 500 pa­laa.

Al­po Vuo­ri­nen sa­noo, et­tä täl­lai­nen oma elä­män do­ku­men­toin­ti vie mu­ka­naan. Al­pon har­ras­tus­ta voi sa­noa ve­ren pe­rin­nök­si. Hä­nen 93-vuo­ti­as isä on puo­len vuo­si­sa­dan ajal­ta ku­van­nut ta­pah­tu­mia ja tal­len­ta­nut kaik­ki do­ku­men­tit las­kuis­ta ja kui­teis­ta läh­tien. Kun Al­po tyh­jen­si isän­sä asun­toa Eu­ras­sa hä­nen muut­ton­sa jäl­keen, löy­tyi pal­jon hä­nel­le it­sel­leen ar­vo­kas­ta ai­neis­toa, jota ei mis­sään ni­mes­sä ha­lun­nut heit­tää pois.

Löy­tyi val­ta­va mää­rä va­lo­ku­via ja vi­de­oi­ta. Si­säl­töä, joka aut­toi hän­tä oman elä­män­sä pa­la­pe­lin ra­ken­ta­mi­ses­sa.

– Nuo vi­de­ot on teh­ty ka­me­ral­la, jon­ka isä lai­na­si Ko­ne­pis­teen omis­ta­jal­ta Tu­ju­sen Jus­sil­ta. Ka­me­rat oli­vat niin kal­lii­ta, et­tei nii­tä ol­lut tuo­hon ai­kaan va­raa os­taa, Al­po ker­too.

Ka­me­ran Al­pon isä vuok­ra­si en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 1982.

– Tal­len­teet ei­vät ole ko­vin kak­si­sia. Osa on yli­va­lot­tu­nei­ta, ei­kä ka­me­ran käyt­tö­kään ihan prii­maa ol­lut. Tär­ke­ää si­säl­töä niis­tä kui­ten­kin pal­jas­tuu.

Vi­de­ot ovat vain pie­ni osa Al­po van­hem­pien ai­neis­tos­ta.

– He ovat säi­lyt­tä­neet va­lo­ku­via päi­vät­tyi­nä, kir­jei­tä ja kort­te­ja. Niis­tä on ol­lut mi­nul­le pal­jon hyö­tyä.

Oman elä­män do­ku­men­toin­tia teh­des­sään Al­po on poh­ti­nut pal­jon on­nel­li­suut­ta. Hä­nen tul­kin­tan­sa mu­kaan on­ni koos­tuu ele­tyn elä­män pie­nis­tä asi­ois­ta, jota ei ai­na edes täs­sä ja nyt ym­mär­rä.

– En­kä voi kos­kaan tie­tää, mon­ta­ko ih­mis­tä olen koh­dan­nut, mi­ten he ovat vai­kut­ta­neet elä­mää­ni. Kai­kil­le olen kui­ten­kin kii­tol­li­nen.

Koh­taa­mi­set ra­ken­ta­vat his­to­ri­aa ja aut­ta­vat Al­pon mu­kaan ym­mär­tä­mään: Mik­si minä olen minä.

– On myös pal­jon sel­lai­sia asi­oi­ta, joi­ta ei it­se ha­lu­ai­si edes muis­tel­la. It­se koen niin, et­tä ne­kin pi­tää kai­vaa esiin, jot­ta voi­si pa­rem­min ym­mär­tää elä­män juok­sua.

Tut­ki­mi­sis­sa Al­po Vuo­ri­sel­le ei ole riit­tä­nyt oma ja van­hem­pien elä­mä. Hän on upon­nut yhä sy­vem­mäl­le su­ku­tut­ki­muk­seen. In­nos­tus al­koi vuon­na 2011. Tä­hän men­nes­sä hän on sel­vit­tä­nyt, et­tä äi­din puo­lel­ta löy­tyy Jor­da­nin suku. Su­vul­la oli pal­jon mai­ta ja suku omis­ti muun mu­as­sa sil­loi­sen Lah­den kar­ta­non.

Vuo­ri­nen on pääs­syt su­ku­tut­ki­muk­sis­sa 1600-lu­vul­le as­ti. Jor­da­nin su­vul­la oli yh­teyk­siä myös Ruot­sin ku­nin­gas­su­kuun.

Ny­kyi­sin his­to­ria-ai­neis­to on pal­jol­ti di­gi­taa­li­ses­sa muo­dos­sa. Siel­tä Al­po­kin on do­ku­ment­te­ja kai­van­nut. Hän on kui­ten­kin ha­lun­nut ai­neis­toa myös kan­sien vä­liin. Se­kin on kai­ken muun li­säk­si ol­lut val­ta­va urak­ka.

– Täs­sä laa­ti­kos­sa on vie­lä isä­ni va­lo­ku­via, joi­den ajan­koh­ta ja ai­heet ovat sel­vit­tä­mät­tä. Jo­ten tämä työ ei lopu, nau­res­ke­lee Al­po Vuo­ri­nen.